Mulla on synnynnäinen hypotyreoosi, joka normaalisti on pysynyt kurissa tosi hyvin. Muutaman kerran on ollut lievää liikatoimintaa.
Nyt vuoden on olleet arvot päin p**settä, tosi paha vajaatoiminta, mutta ihmettelen, kun oireet on paremminkin liikatoiminnan puolelta -hikoilen, en kestä lämmintä. Lihomista ja vetämättömyyttä tosin on sitten myös. Annostusta on nostettu ja nostettu, mutta mikään ei pure. Viikon kuluttua on taas verikoe edessä, mutta eihän se mihinkään ole muuttunut, tiedän sen nyt jo.
Pinna alkaa palaa ja luottamus mennä koko touhuun että enää ikinä ois olo siedettävä, ja sekin stressaa, kun tietää ettei saisi huolestua -stressi vain pahentaa tilannetta.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Miten hoidettiin? Kauanko aikaa meni? Joko tässä ois erikoislääkärin paikka?
Nyt vuoden on olleet arvot päin p**settä, tosi paha vajaatoiminta, mutta ihmettelen, kun oireet on paremminkin liikatoiminnan puolelta -hikoilen, en kestä lämmintä. Lihomista ja vetämättömyyttä tosin on sitten myös. Annostusta on nostettu ja nostettu, mutta mikään ei pure. Viikon kuluttua on taas verikoe edessä, mutta eihän se mihinkään ole muuttunut, tiedän sen nyt jo.
Pinna alkaa palaa ja luottamus mennä koko touhuun että enää ikinä ois olo siedettävä, ja sekin stressaa, kun tietää ettei saisi huolestua -stressi vain pahentaa tilannetta.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Miten hoidettiin? Kauanko aikaa meni? Joko tässä ois erikoislääkärin paikka?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos on noin poikkeuksellisia oireita, olisi varmaan parasta mennä yksityisesti erikoislääkärille, jos vain on varaa. Labrakokeet ovat kalliita, vaikkei lääkäri välttämättä. Tai jos saisi lähetteen terveyskeskuksesta eteenpäin, se voisi olla hyvä.
Terveyskeskuslääkärin asiantuntemus ei aina ole hyvä erikoistapauksissa eivätkä ymmärrä konsultoida asiantuntijaa.