Voiko sua lukea kuin "avointa kirjaa"? Tai eihän kukaan sellaseen pysty, menee arvailujen, ennakkoluulojen yms. piikkiin.
Mutta kerrotko omista asioistasi/elämästäsi paljon..
Tiedän ihmisiä, jotka kovinkin puheliaita, mutta eivät kerro itsestään juurikaan mitään. :)
Mutta kerrotko omista asioistasi/elämästäsi paljon..
Tiedän ihmisiä, jotka kovinkin puheliaita, mutta eivät kerro itsestään juurikaan mitään. :)
Vastaukset 55
Vanhimmat
Voi jestas - toi oli paha... =)
Jos joku on mun höpinöitä vähääkään lukenu tai kurkannu mu galleriasivulle, ni ny tietää mun ikäni ja näköni, mis mä olen töis ja mis mä asun... siin mieles mä kyl kerron aika paljonki.
Yleensä höpisen niit näit omiani asioist joilla ei ol mitää tekemist minkään kans, kaikist vähite todellisuude - saatan vaikuttaa ADHD-positiiviselta (mikä ei vissiin kauas karkaa todellisuudesta), keksin kaikenlaista hömppää, niin ku BB-taloja ja nettiterkkareita sunmuuta.
Oon ollu ennustaja-eukkoki joskus ;D
Runojaki kirjottelen - senki kai kaikki jo tietää...
Mulla on semmonen sanakiintiö - jos en saa sitä täyteen päivän aikaan ni menee yöunet (siks mä vissiin teen yötöitäki - ihan pimeetä)
;D
Ota siit ny selvä sit :O
Joskus olisin vastannut että olen kuin avoin kirja. Mulla ei ole väliä mitä ihmiset minusta tietää, aika paljon olen kertonut itsestäni.
Kunnes huomasin että tunteista en välttämättä kerro. Olen nääs niin ylpeä. Jos joku loukkaa, niin hymyillään vaan. Ja jos jollain on väärä kuva minusta, sellainen etten tunnista itseäni, niin en välttämättä oikase. Luulkoon sitten mitä luulee. En vaan ole yhteistyökykyinen sen jälkeen enää.
No katos, sinuakin "näkee"! :) Mites kesä on mennyt?
Niin mäkin paljolti ajattelen.. pääasia, että ite tietää.. ja ne rajat voi vetää sen mukaan.. :) Paitsi joidenkin kans on pakko olla yhteistyökykyinen, oli miten oli..
Pyrkimys: en loukkaannu, ellei satu? :)
En nyt viitsiskele sitten alkaskelemaan vastailemaan aloitukseen, koska sinä ehdiskelit ensteks napsuttelemaan sen, minkä minäkin olisin napsutellut.
Joten tässä törötän lähes sanattomana.
Höh!
Noh, sen sanon, että jos aloituksessa olis kysytty, että "mites hyvin luet avointa "kirjaa", niin olisin vastaskellut, että yli-hyvin sujuu jne..... mutku ei kysytty, niin ei siitä sit sen enempää, sano..
vastaus Putkivalolle, siiiiiis..,..
No johan!! Onneksi ei tekstistä välttämättä huomaa jos suu loksahtaa auki ;))) Mukava nähdä pitkästä aikaa!
Menihän se, kesä. Just mietin että ei voi laittaa ikkunoita vielä kiinni, tai etsiä sukkia, koska sitten se on virallisesti ohi :))
Ja siellä kaikki hyvin?
Se on totta, joidenkin mielipiteellä on tosiaan merkitys, ja silloin syyllistyn yleensä yli-selittämiseen. Se on paljon ärsyttävämpää kuin se ylpeileminen. Kaikkien mielestä ;)
Mitä rakkaampi ihminen, sitä enemmänhän suuttuu jos se olettaa. Tuntematon saa olettaa niin paljon kuin sielu sietää, ja se vaan naurattaa.
Hehhee kuule, kun jonkun kerran on käynyt toisinkin päin :))) sä vastaat ensin samalla tavalla, paitsi niin paljon lempeämmin, eikä jää mulle mitään uutta sanottavaa enää :))
Mun pitää nykyisin olla nopee jos haluan vastailla ;D
Heh he he hee, joo ja joo, mulle käy Usein niin, että en ehi... :)
Mun äskeisen viestin perusteella saattaa saada väärän kuvan, ja nyt mä syyllistyn selittämiseen:
Taidan olla tyrkyllä täällä useammin kuin sinä, silti en aina vastaa heti kun luen, vaan joskus paljon myöhemmin. On näitä hihoista vetäjiä täällä kotona :) Mun pitää oppia äkkiä näpyttelemään asiani.
Pitäsköhän mun ryhtyä hammaslekuriksi tai jotain, jos näyttäytymiselläni on moinen vaikutus? :)....koskas olet muuten viimeksi käynyt esittelemässä purukalustoasi? Mulla olikin viimeksi niin nätit hampaat, että se mun lekuri päätti ottaa niistä oikein foton. Ja muutenkin se oli niin ihastunut mun legoista, että tutki yhtä hammasta oikein kunnolla pintaa syvemmältä. Eikä ihan heti malttanut edes lopettaa ja pyysi jatkoterää apulaiseltaan, kun ei kuulemma enää muuten yllä louhoksen pohjalle. Täyttöön tilasikin sitten lastin paikalliselta betoniasemalta. Kiitteli vielä lähtiessäni tarjonneeni hänelle uransa yhden parhaista haasteista. Ties vaikka muistelmissaan kertoo tapauksestani! :)
Ajattelit sitten keinotekoisesti jatkaa kesää! No mikä jottei, rillailet bikineissä vielä tammikuussakin. Ja maistus varmaan niille valkotakkisillekin, jotka poikkeaa kylään! :))
Mulla nyt muuten on kesä mennyt vanhaan malliin, välillä oli pää pinnalla ja välillä pinnan alla! Mutta Junnua lainatakseni, suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on! :)
Heh ;D Annoit jollekin mahdollisuuden toteuttaa itseään, hienoa! :))) Täytyy myöntää että on siitä pari vuotta aikaa kun viimeksi kävin, säästän rahaa ja rohkeutta seuraavaa käyntiä varten :)
Ei talvella voi käyttää bikineitä enää, se ihme-aine suklaa muuttuu niin kumman valkoiseksi mössöksi nautittuna, suklaakehittäjillä on selvästi tuotekehitys kesken kun näin pääsee käymään. Ja jouluna sitä on tiedossa taas.. l
Tuu jo pois sieltä vedestä sinäkin, niin kauan kuin pääset :))
No en todellakaan! Täytyy tuntea vähän kauemmin ja läpäistä tietyt luotettavuustestit ennen kuin suostun kenellekään henkilökohtaisista asioista puhumaan. Ja suurin osa näitä testejä ei läpäise koskaan!
Onpa kiva 'nähdä'..
Niin, aika harvoihin voi kunnolla luottaa..
Asiat vaan tuppaa kulovalkean tavoin leviämään!
Kuin myös, just palstasapattivapaalta palasin! :)
Juuri tuon takia olen aika tarkka mitä ja kenelle kerron! No tosin ei sekään aina auta, Aina on näitä yksilöitä, jotka oman elämänsä tyhjyyttä paikatakseen kyttäävät muita ja raportoivat havainnoistaan eteenpäin. Tai sitten keksivät juttuja omasta päästään, jos ei muuta kerrottavaa ole.
Oliko paha ;)
Jotain ennestäs sust muistelen.. vaikken oo galleriasivua kurkkinu..
Tuo ennustaja-eukko vähemmän tuttua, vaik oot mulle tainnu joskus ennustaakin.. en ihan muista mitä, ja toteutuiko ;)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6657142#comment-34919081-view
Tommotteha mie löysi - kui lie totteutu, ite kunkii kohal *nauraa* =)
Muistelen saaneeni myöhemmi postia jos kerrottii et jonkul saattos olla niskat jumis - mis lie olikaa nilkkaroinu :O
Voi miten on aika rientäny! Mullakin oli vanha nicki, tää nykyinen on eka.
Toisaalta aika paljo tapahtunut..mm. se puol vuossataa täyttyny..muttei hätiä mitiä. Niskat edelleen jumissa.. toisinaan =)
Normaali arki ei noista ajoista muuttunut.. paitsi vähä ;)
Kiva kun viitsit etsiä tuon!! :)
Koin muutamia riemukkaita hetkiä, tuota lukiessani =)
Sinulle rygseck, asutteko vielä Engelin aukiolla?
Itseasiassa oikea osoite oli Liisankatu 14 - tai ehkä sittenkin Tehtaankadulla... =)
Ainahan voi yrittää, mutta epäilen kyllä että mitä kirjaa sitten lopulta luet...
Kyllä minä puhun paljon omista kokemuksistani, mutta varotan tekemästä pitkälle meneviä tulkintoja niiden perusteella.
Mua ainakin turha varoittaa! Viimeiseen asti pyrin olemaan tekemättä johtopäätöksiä ihmisistä, joita en tunne. Lisäksi, aika harva on sellanen ihminen, jonka edes kuvittelee tuntevansa.. silleen 'kunnolla'..
Ja mä olen ihminen, joka on kovinkin hiljainen, mutta kertoo itsestään helposti kaiken :)
Näin oli ennen. Nykyään olen maltillisempi ja varovaisempi ja siihenkin on olemassa syy.
Väittäisin, että mua on vaikea lukea. Ei ota selvää Erkkikään ;)
Omalla kohdalla tuntuu joskus, että se on vähä tarttuvaa.. jos toinen kovin avoimesti puhuu asioista, menee helpommin mukaan.
Mutta aina jää jokin 'luuranko' omaankin kaappiin ;)
Ei voi. Voin kirjoitella paljon, mutta kaikesta en kirjoita ja sensuroin kirjoituksiani. Näin tein, kun viimeeksi kirjoitin Putkikselle. Joskus aion kirjoittaa vastauksen, mutta jätän kirjoittamatta.
Yleensäkään en päästä ihmisiä liian lähelle syvimpiä ajatuksiani. Saatan loukkaantua, jos joku kuvittelee muuta. Ei uskoisi, mutta todellisuudessa mieluummin vetäydyn tilanteista, joissa koen tulleeni väärinymmärytetyksi.
Itsesuojelua tavallaan?
Sehän on hyvä asia, jokainen tekee miten parhaaksi tuntee..
Jeps, puhua voi paljon, mutta kertoa vähän. Taidan kallistua sen kannattajaksi, jos näitä palstoja tarkoitetaan.
Syvimpään sisimpääni lähimmäksi pääsee mieheni, hieman jäänee häneltäkin tietämättä.
Voihan minua lukea, mutta voi myös olla, että todellinen sanoma jää sanatulvan taa.
Pahinta minusta on, jos ei toistaan edes kuuntele.
.
Palstoja, ja muutakin elämää.
Voi kait jotain omiakin asioita olla, vaikka hieno juttu, että mies on "samalta planeetalta" :)
Kuunteleminen tärkeää!
Mitähän tohonkin nyt sanois.
Kyllä puhun paljon itsestäni ja kokemuksistani, mutta ei, ei voi lukea kuin avointa kirjaa.
Paljon on asioita joita pidän ihan vaan itselläni.
Mun elämäni melkein olen täälläkin läpätellyt, ihan samoin kun täällä oikeassa elämässä.
Mutta en sitten kuitenkaan lähellekään kaikkea.
Tiedän kuinka äkkiä tulee asiat vastaan, vaikka olisi kertonut hyvällekin "ystävälleen". Se on opettanut olemaan hiljaa(kin).
Mullakin se kuva, että kerrot aika avoimesti asioista.. en silti kuvitellukaan, että kaikkea. Eikö toisaalta hyvä että ne "ystävälle" kerrotut asiat tulee vastaan, tietää "varoa"..
Eihän sillä puhumisellaole mitääntekoo tuntemisenkans, sorry vaan.
Tunenn ihmisiä jotkak jaksaa tuntikausia jauhaa siitä miten hienosti heillä on asiat ja rahaa on, takaovella kolkuttelee ulosottomies.
Toisia tunnen jotka jaksaa kehua itteään ja on ihmisenä ihan....rotan persiist...
Sitten tunnen ihmisiä jotka harvakseltaa puhuvat, mutt silmistä voi lukea vastaukset...
Vois miltei sanoa, että luottasin enemmän ihmiseen joka puhuu harvakseltaan.
Mitään sorrya tarvi ;)
Yritin tuossa avauksessa sanoo, et voi kertoa/puhua paljonkin sanomatta mitään.
Jos soopaa puhuu, onkin toinen juttu, jonka otit esiin..
Niinpä teitkin ;)
Joo, puheen määrä ei aina korreloi totuuden kans...
Ja sit, joillekin puhuminen on sosiaalinen tapahtuma...
Sitä puhutaan vaik herneiden keitostaja siivouksesta jollei muuta keksitä.
Henkilökohtaisesti itse, väsähdän sellaiseen keskusteluun aikas pian ;)))
Mun mielest, puheella pitäs olla joku sisältö ja tarkoitus ;))
En ymmärrä, mitä salaamista normaalissa elämässä on.
Kaiken pahinta on, jos yrittää näyttää "parempaa", mitä on, koska silloin elää kaksoiselämää.
Tietenkin, jos kärjistetysti sanotaan, niin kaikilla lienee sen verran itsesuojeluvaistoa, ettei potentiaaliselle murtovarkaalle arvoesineitään näyttele.
Jos joku on puhelia, eikä kerro itsestään kovin paljoa, niin sehän voi johtua siit, että tämä ajattelee, ettei hänen persoona ja tekemiset voi ketään kiinnostaa, mikä voi olla tottakin :).
Josko naisella jokin salaperäisyyden verho pitää olla ;)
Ei vaan, oma ajatus, että nainen, ei yleistäen, ois jotenkin herkkähipiäisempi.. esim. tunnepuolen jutut, ettei tulis väärinymmärretyksi..
Ota tuosta selvää ;)
Nainen on hekkähipiäisempi niin kauan kunkulissi(jos sellainen on) pysyy pystyssä, mutta kun kulissi kaatuu, niin silloin sen exä asema ei ole kadehdittava.
Vastaavassa tilanteessa miehet pitää mölyt sisällään.
Ne tunnepuolen jutut kun on sellaisia, että ne on itselle joskus elämän ja kuoleman vakavia. Toisella on vähän realistisempi näkemys.
Kai ne naisten juttuja on nämä vertaisryhmät ja melkein joka paikkaan tuputettava kriisiapu.
Otit sitte selvää mun sepustuksesta?? Mä en valitettavasti ihan pysyny mukana mitä kirjoitat.. menköön väsyn piikkiin.
Tulee kuva, että siinä jotain omakohtaista. Kyllä naisetkin osaa olla hiljaa, kunnioittaa toista, vaikka sukset ois menny ristiin.
Väitän omalta kohdaltani, että kun ero kävi, ei ollu mitään tarvetta mollata sitä toista!
Ei sitä nyt ihan kaikille löpise elämäänsä, mutta jos on sellanen henkilö johon on luottamusta, niin silloin kyllä löpisen aika paljon. :))
Joskus töissä saatan kertoa jollekki ihmiselle jonkin asian, joka kuiteski sit harmittaa jälkeenpäin. Varsinkin jos tää toinen ei ole yhtään ymmärtäny koko asiasta mitään. Näin käy mun miespuolisen pomon kanssa. Vaikka hän onkin pomoni, niin myös tuttu kaveri.
Se on muutes karmeeta, kun toinen alkaa vänkäämään sun omia henk. kohtasia tuntemuksia vastaan. :P
Meilläkään ei oo oikein yhteistä kieltä pomon kans.. Miespuolinen myös.. ;)
Olen avoin kirja niin kauan kunnes huomaan kirjaani tulkittavan pelkkiä epäkohtia ja virheitä etsien... siinä vaiheessa napsahtaa kannet kiinni eikä niitä enää avata uudelleen :)
Hienosti esitit asian; avoin ja ennakkoluuloton..niin kauan kuin vastapuoli on sen ansainnut.. jotenkin noin sen ymmärsin :)
En oikeastaan ajatellut ihan noin ja tuon kirja-vertauksen voi tulkita aika monella tapaa. Toisethan kuvittelevansa lukevansa kirjankin kansien läpi sitä yhtään avaamatta. Kun aloin pyöritellä päässäni vaihtoehtoja huomasin etten oikeastaan voi allekirjoittaa niistä täysin mitään sellaisenaan (ilman pienellä painettuja reunaehtoja).
Asiaa ei liene helppo yksiselitteisesti kertoa.. anteeksi väärinymmärrys!
Elähän nyt anteeksi mitään pyytele :) Tunnustan omaksi heikkoudekseni sen, että toistuvasti palaan uusiin alkuihin vaikka aina nousenkin niistä elämän soista, joihin olen uponnut. Helpommallakin voisi päästä :) Jos korvaa tulkinnastasi tuon "avoin ja ennakkoluuloton" vaikka ilmaisulla "lapsellisen luottavainen ja hyväuskoinen", tuntisin sen paremmin omakseni :)
Täällä en kerro mitään. En halua tämän vakijengin hyökkäävän kimppuuni. olen liian monta tapausta jo täällä nähnyt.
Joten parempi pitää vanha nicci haudattuna ja olla pelkkä anonyymi juttelija.
Juttele toki anonyyminä sitten.. mieluummin enempi mukavia juttuja :)
Eikä tarvinne ollakaan, ne harvat ovat sitten sitäkin kallisarvoisempia ihmisiä omassa elämässä?
Lueskelen toisinaan mietelauseita, aforismeja.. Kiitos tästä arabialaisesta ajatelmasta! Eipä ollut ennestään tuttu :)
Kerron asiat aina melko pikkutarkasti.
En kumminkaan koskaan kerro omia
asioitani, vaan naapurini,
Olen seurannut hänen puuhiaan hyvin
tarkasti parikymmentä vuotta. Niin että
kertomista kyllä riittää.
Minähän otan kaikki kommentit vakavissani/tosissani ;))
Mutta oikeesti taitaa olla ihmisiä, jotka "tietää" naapurien, työkavereiden, yleensäkin toisten ihmisten asiat paremmin kuin omansa.
Todennäköisesti minua ei voi lukea kuin avointa kirjaa. Joskus nuorena eräs opiskelukaverini sanoi, että muiden luokkakavereiden näkemykset eri asioihin voi melko helposti arvata ennalta, mutta minua kantaa uuteen tilanteeseen ei hänen mukaansa voinut mitenkään päätellä. Myöhemmin olen toiminut vuosia opettajana, ja oppinut olemaan puunaama ja harkitsemaan asioita tilanteen mukaan. Pidän hajuetäisyyttä ihmisiin, jopa kavereihini, eikä minulla ole tarvetta puhua kenenkään kanssa henkilökohtaisista asioista. Erilaisiin ryhmiinkin liityn vain "ulkojäseneksi", enkä kaipaa yhteenkuuluvuutta.
Jos olen sairas, en halua keskustella asiasta, enkä varsinkaan halua mennä lääkärin puheille. Liian tuttavallista touhua mulle. Nytkin on käsi kipee, itse asiassa ollut jo monta viikkoa tai oikeestaan vähän pidempään. Iltapäivällä on lääkärin aika. Ei yhtään huvittais, mutta tarvitsen jonkun kipulääkereseptin ja vähän konsultaatioita.
Ainoastaan ihmetyttää hiukan, että lääkärin käyttö tarvittaessa ei miellyttävää.
Toisaalta, terkkari, työterveys, avoimempia -tiimejä?
Mutta jos yksityiseltä puolen löytää hyvän lääkärin, kait hänet voi ottaa luotetuksi.
Oppisipa itse myös aina harkitseen sanansa, kun ei yleensäkään mikään "hölösuu", sitten joskus kuitenkin lipsahtaa sammakoita suusta, hetken aikaa kaduttaa, vaikka muut ei ois ehkä mitään huomanneet.
En tiedä uskotko, että ihmiset eripuolin Suomea erilaisia.. tuo tuli mieleen, kun
luin toisessa ketjussa kommenttisi.. sanontaa "luu valitsijan käteen jää" :)
Myös oma äitini käytti tuota joskus.. pohjoissuomesta hän syntyjään.
Itekin olen miettinyt tuota haluttomuuttani asioida lääkärissä. Äitini mukaan jo ihan pienenä hoin neuvolan odotushuoneessa: "Ei oo mitään hätää, ei oo mitään hätää..." Siihen aikaan, kun kansanterveyttä urakoitiin sivistysmaan tasolle, neuvolatoiminnassa saattoi olla holhoava ja autoritäärinen ja sitä kautta pelottava ilmapiiri.
"..ihmiset eripuolin Suomea erilaisia.."
Just viime viikolla juttelin aiheesta erään tuttavani kanssa. Minun mielestä eri puolilla Suomea ihmiset ovat ovat hyvinkin erilaisia. Itse olen kotoisin Päijät-Hämeestä, mutta sen lisäksi olen asunut Pohjois-Karjalassa, länsirannikolla, pääkaupunkiseudulla, Ylä-Savossa, Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Kymenlaaksossa.
On ihan erilaista elää esimerkiksi länsirannikolla tai Pohjois-Karjalassa. Kulttuurieroja on, ehkä ihmisten geeniperimässäkin on erilaisuutta. Katsoin jonkun tiededokumentin suomalaisten alkuperästä. Asutusta Suomeen on tullut läntistä tietä ja itäistä tietä. Mun juureni ovat suurimmaksi osaksi eteläisestä Suomesta, mutta toinen isoisä tuli Keski-Suomesta ja toinen isoisä isä älys lähteä pois Pohjanmaalta.
Hyvin nuorena lähi äitini myös eteläiseen Suomeen..
Perhe oli iso, ehkä yhtenä syynä se..
Murretta oli jäljellä, siksi ajattelin tuota sanontaakin..
Isä Hämeestä, jossain siinä välillä tapasivat.. :)