oli paras ranskalainen auto: se kesti hyvällä pidolla jopa tuhat kilometriä: sitten vasta piti vaihtaa moottori ja vaihdelaatikko, eikä tarvinut viimasuojaa
Kyllä Simca
Simcan muistolle
10618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kiitos tuosta suuresta historiallisesta ja tärkeästä tiedonannosta.
Terveisiä 1950- ja 1960-luvuilta ja sen ajan tekniikalta.
Simca tonni, korjaamoiden onni.
Mutta kuka muistaa simcan aikaansa edellä olevan version, tila-auton 35 vuoden takaa, nimittäin Simca Ranchon. Komea ja poikkeuksellinen auto.
Huhu muuten kertoo että tsekit ovat anastaneet Ranchon piirustukset ja tehneet niiden pohjalta tuon Yetin. ON kyllä selkeää yhdennäköisyyttä.
Meillä oli ennen Simca tonni, kesti enemmän kuin tuhat kilsaa, taisi olla jo yli 100000km mittarissa ennen kuin kone hajosi. Ei ne kuuskytluvulla kestäneet kuplatkaan sen enempää ja vw pakussa kesti sama mylly jakelukäytössä n.40000km. Amerikan autot ja amazonit kesti kyllä huomattavasti enemmän. Nykyään on paremmat öljyt ja ruisku koneet sekä tiet on päällystetty, jos vielä sais uuden amazonin niin ei tarvis ostaa kuin yksi auto, se kestäisi yhden miehen iän.
Volkkarin koneet hajosivat tai vaativat suuria remontteja usein n. 50 000 km:n kohdalla On kokemusta kahdesta uudesta: VW 1200 kulutti nokka-akselin nokat pilalle syynä ilmajäähdytteisen heikko voitelu ja VW 1600 katkaisi ventttiilin varren moottorista vauhdissa. Syynä ilmajäähdytteisen voitelu- ja materiaaliongelmat, konstruktiohan oli jo hyvin vanhanaikainen todellisuudessa.Tuli ulos osia moottorin kyljestä, piti vaihtaa uusi moottori. VW:n maine kestävänä autona oli parempi kuin mitä todellisuus. Sanottiin: Volkkari oli "huollossa" sitä ei korjattu. Oltiin hiljaa moottoriremonteista. Niinpä. Se Simcan moottori oli paljon kestävämpi.
Olin kuskina miljoona kertaa, kun Simca tonnilla rällättiin. Ainakin 150.000 km oli ajettu siinä vaiheessa, eikä ollu mitään harmia. Varpaanjäläkiä oli kylläki kattoverhhoilussa aika lailla, mutta sehän kuuluu nuoruudessa asiaan.
Simcan moottorit olivat kestäviä, pellit sen sijaan ruostuivat helposti kun kaikki savetut tiet suolattiin Suomessa todella kunnolla ja autoissa ei ollut oikein minkäänaista alustasuojausta tehtaalta lähtiessä. Sen 1950-60-70 lukujen ruostumisen seurauksena ranskalaiset autotehtaat oppivatkin seuraavilla vuosikymmenillä jo suojaamaan autojen alustat hyvin.
Ne vitsit: Simca tonni korjaamoiden onni, vuoden auto ehkä kahdenkin jne olivat peräisin sylttytehtaalta eli lähinnä kilpailijoiden myyntimiehiltä. Simcoja kun myytiin siihen aikaan paljon ja se harmitti perinteisiä kilpailijoita. Se 1000 oli hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyinen.
Lisää Simcasta mm. http://www.autowiki.fi/index.php/Simca
http://www.autowiki.fi/index.php/Simca_1000
Simca tuhat ee, ei sillä mitään tee!
Paskaa kaikki SIMCApommit. Kolme pommia on ollut ja täyttä paskaa kaikki samoin kuin vauksahall VIATkin pastori luukaksen sähkövehkeillä ja täydellisen insinöörin aivottomilla toteutuksilla. Ihan sama mitä sanotte mutta kokemus puhuu täällä, Menkööt ne patongin mussuttelijat ja taan litkijät suohon.
Sitte oli Renault R8 Gordini, mylly 1300 ja 110 din hv. Noita sportteja tuotiin meillekin ja osa siviiliajoon ja osa radoille/ralleihin. Kone noissa oli tehty kilpa-ajoon eli ei kestänyt arkikäytössä kuin noin 20.000 km ja sitten koneremppa. Sinisorsaksi tuota sanottiin kun sai vain sinisenä valkoisella vauhtiraídalla. Mitä nuita maantiellä näki ennen nopeusrajoitusten aikaa, ne piti semmoset 160 matkanopeutena, tehdas ilmoitti huippuja joku 190.