Menin ekaa kertaa maksulliselle, muija kysyi; "why are you doing this, you are so young?"
:D
On se kyllä aika virstapylväs kun ei kelpaa edes huorille rahasta. Pitää kai sitten tyytyä tohon oikeaan käteen loppuelämän ajaksi.
Pistäkää paremmaksi.
:D
On se kyllä aika virstapylväs kun ei kelpaa edes huorille rahasta. Pitää kai sitten tyytyä tohon oikeaan käteen loppuelämän ajaksi.
Pistäkää paremmaksi.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Ei tuo minusta nyt mitenkään noloa ole. Ihmetteli vaan, että miksi tulet niin nuorena hänen luokseen, kun sinulla on vielä ihan reilusti aikaa saada joltain ilmaiseksi. Ihan mielenkiinnosta minkä ikäinen olet?
V AI IIN
Mun koko elämä on ollut yhtä vitun nöyryytystä alusta asti.
Elämä yleensäkin on jo itsessään aikamoista nöyryytystä.
Varmaan se, kun kävin alkukesästä hakemassa lähetteen ympärileikkaukseen. Ensinnäkin häpeä olla alasti, kun ei ole ollut onnea alapään varustuksen koonkaan suhteen. Siihen päälle vielä se, että ei tarvitse olla kauhea rakettitieteilijä ymmärtääkseen, etten tässä 26-vuoden iässä ole koskaan harrastanut seksiä.
Leikkaus tulee olemaan vielä häpeällisempi tapahtuma, koska siinä on varmasti mukana joku (nais)hoitaja lääkärin lisäksi. Täytyy miettiä, että menenkö edes siihen. Tuskin seksiä kuitenkaan koskaan tarvitsee harrastamaan.
Minä en kehtaisi varmaan edes mennä maksulliselle. Hävettäisi tuo yllä mainittu ja lisäksi se, että joudun maksamaan jollekin seksistä.
Haluaisit tähän keskustelun sukupuolenvaihdosta, joka osoittaa oman tuomittavuutesi ja pääsisit näin Kärsimysongelman piiriin ylimielisesti osoittamaan väärää florismia. Me voimme kertoa, mitä teit ajatuksellasi!
Olet varmaankin liian poissaoleva, kun minulla ei ole näkyviä ja näkyättömiä ajatuksia.
Pitkä matka
Kuin käytävä
Syviä ja
vähemmän pehmeitä
Onkaloita ja paineita
Elämän Jumala
Hälyttää
Usein poissaolollaan
Paperinen mahdottomuus
Kuin krusifiksi
Peitettynä, kuin syksyyn
Jätetty metalli
Niin jäätävän pimeää
Oli talvi,
mustaa, sinistä, valkoista, metallia ja muovia
Los Angeles ja kirkkaus
Käytävä
Jo niin
Pimeää ja
Hämärää
Tukahduttavaa
Kuin kuolleiden henkien
Enkeleiden itkua
Majassa, kuin aarteita
Pieniä ajatuksia,
Kukkia kuin tunteita
Ja kelloja
Raivot kaikuivat
Henkien äänet
Epätoivoset
Enkelit parveilivat
"Mä menin tapahtumapaikalle itse katselemaan ja toteamaan."
Ajatus: Kun olitte menneet seurakuntaan henkien äänien seurauksena.
Elämäni nöyryyttävin kokemus on kun olin ylä-asteella nousemassa koulubussiin ja takana ollut kovis repi jalassa olleet verkkarini ja alushousuni kinttuihin niin, että kompastuin bussin rappusiin housut kintuissa. Muutenkin ne koulumatkat olivat kauheimpia sen yhden vuoden kun tämä itseäni vuotta vanhempi poika otti minut joksikin kohteekseen.
Hirveintä kaikessa on se, että yksi minua nuorempi tyttö jonka kanssa olimme olleet kavereita aikalailla lapsuudesta ja johon olin luonnollisesti ihastunut olihan hän ainoa tyttö joka minulle puhui ja joskus lohdutti. Tyttö oli ulkonäöltään melko tavallinen kunnes lukioaikoina muuttui siitä naapurin tytöstä aivan uskomattoman kauniiksi naiseksi ja myöhemmin baareissa käytyään alkoi seurustella tämän kiusaajani kanssa ja on nyt vuosia myöhemmin kihloissa hänen kanssaan.
Elämäni hirvein kokemus on kun näin hänet kävelemässä käsi kädessä tämän kiusaajani kanssa. Silloin kaikki tuntui niin pahalta ja halusin lopettaa kaiken enemmän kuin koskaan. Hän näki kaiken paskan mitä jouduin sietämään ja lohdutteli, että "älä välitä se on ihan idiootti" yms. ja sitten menee itse kihloihin tämän kanssa.
Todella nöyryyttävä kokemus. Voisi olla ihan asiallista pitää hieman välieroa tohon tyttöön. On ihan luonnollista olla vihainen tuollaisesta. Mielenkiintonen tarina. Toivottaavsti toi tapaus ei jää loppuelämäks mieleen. Meinaan aika julma tarina.
En väheksy kokemuksiasi mutta kai tollaseselle ikivanhalle jutulle voi jo hymyillä ja unohtaa sen?Keskenkasvusten hölmöyksiä.
Älä välitä. Kiusaajasi ei takuulla ole mikään ruudin keksijä. Ennen pitkää tämä kaunotarkin sen huomaa. Jollei ei huomaa, niin sit siinä on kaksi joilla ruuti päässä melko kosteaa, tai suorastaan märkää. ; )
Voit tämän jälkeen olla vain onnellinen, ettei oma elämäsi päätynyt yhteen tämän tyhjäkäynnin kanssa.
No jaa, jos välität hänestä, kannattaisi pysyä kaverina, hän varmaan tykkäsi sinusta aikoinaan, kihlaukset voi purkautua. Itseluottamus on sinulla hukassa kiusaamisen takia. Se ei tee sinusta huonoa, mutta haittaa toimintaasi. Vähän kuin kipeä jalka estää juoksemisen, mietisitä! Monet ei tajua miten hyviä on, kun heillä ei ole itseluottamusta. Tunnen yhden kauniin naisen, joka kulkee hartiat kumarassa ja yrittää kaikkensa, että olisi karmean näköinen ja taitaa onnistuakin siinä ihan hyvin. Hän voisi olla upea nainen jos luottaisi itseensä ja kulkisi pää pystyssä. Monet miehetkin olisi ihan komeita, jos eivät olisi niin kyräileviä, vaan suhtautuisivat naisiin ja kaikkiin ihmisiin rennosti, itsensä hyväksyen. Kun hyväksyy itsensä, muutkin hyväksyvät, vaikka ihminen olisi mikä peikko. Niin se vaan on.
karmeimpia nöyryytyksiä olen saanut kokea kyselyistä isossa joukossa koska olet saanut viimeksi naista,sekä vihjailuista että olenko homo kun ei ole muijaseuraa.
Onko muita loukattu tällä tavalla asioista joita ei tarvitsisi kenenkään udella eikä kommentoida julkisesti.
Terv. hetero atm
Musta tuohon voisi vaan kommentoida (vinon hymyn kera), etta siita puhe mista puute (vihjaten siis heidan "puutteeseensa"). Kannattaa kayttaa pienta aikidoa. Mita tulee tuohon homovihjailuun, voit vaan todeta, etta puhuja ei ole myoskaan nahnyt sua miehen kanssa "silleen". Tai sitten totuuden, etta toisessa tunnistaa yleensa omia piirteitaan (siis onko puhujalla homoseksuaalisia taipumuksia?).
Jokatapauksessa lapsellista tuommoinen kiusaaminen.
Istu homoksi epäilevän viereen, laita käsi reidelle, katso syvälle silmiin ja hymyile leveästi.
Tulevaisuudessa ei sitäkään idioottia tarvi enää kattella, kun luultavasti pysyy sopivan välimatkan päässä ja pitää turpansa kiinni asioista jotka ei sille kuulu.
Tohon homovihjailuun voit vastata, että "kyllähän te pojat tiedätte, että kun TosiMiehet nussii, niin siinä on naiset vaan tiellä!" ; )
Ehkä yks nöyryyttävimpiä kokemuksia itselläni on ollut, kun mies on pettänyt. Niistä nöyryyttävin on ollut se, kun petti yhteisen ystävämme kanssa.
Sitä tunnetta ei riitä sanat kuvaamaan.
Avomies jäi kiinni pettämisestä ja se toinen osapuoli oli lapsuuden ystäväni ja silloinen paras ystäväni. En tiedä pahempaa tunnetta kuin se kun yhtäkkiä kaikki asiat klikkasivat päässäni ja tajusin mistä on kyse, kuinka kummankin puheet ja teot tulivat minulle selväksi ja keksin missä mieheni oli juuri silläkin hetkellä. Parhaan ystäväni luota hänet löysin ja kaiken sen tuskan, itkun, paniikin ja häpeän jälkeen hän osasi vielä kääntää asiat niin että kaikki oli minun syytäni, hänessä ei ollut mitään vikaa. Sen tajuaminen kuinka hän osasi puhua minut pyörryksiin oli noloin asia tähänastisessa elämässäni.
Siis oliko kyse ex-avomiehestä vai nykyisestä??
Huolestun, jos puhut edelleen nykyisestä.
Olin menossa päiväkirugiseen leikkaukseen,jossa minut nukutettaisiin.Ehtona kotiinpääsyssä oli se,että kotona pitäisi olla jonkun yli 18-vuotiaan "tarkkailemassa" vointiani, ettei nukutusaineista tule mitään jälkivaikutuksia.
No, alkuhaastattelussa hoitaja kysyi,että" onkos siellä kotona sitten varmasti joku,että voit lähteä kotiin toimenpiteen jälkeen". Sanoin,että ei ole,että joudun viettämään yön sairaalassa tarkkailussa. Hoitaja sitten repesi leveään hymyyn ja sanoi,että "no on kai sulla nyt JOKU,jota voi pyytää!". Johon sanoin, että KUN EI OLE.
Hoitaja jankkasi jankkaamistaan: "no jos vaikka sun vanhemmat vois tulla.." Kerroin,että ne on olleet mullan alla jo useamman vuoden.
Lopulta hoitaja lohkaisi:"no soita nyt vaikka jollekkin TYÖKAVERILLES,että tulis sun luokse yöksi". Jo hieman vi*****tuneena tiuskasin,että ei niitä kuule kiinnosta!
No, ei se siihen loppunut. Herättyäni leikkaukseta minut kärrättiin vuodeosastolle ja kuulin, kun kärrääjäni raportoi osaston hoitajalla,että "tää on se tapaus,kun sillä EI OLE KETÄÄN,JOKA VOIS KATTOO SITÄ YÖN". Ja molemmat katsoivat minua halveksuen ja ivallisesti.
Mikä siinä on,että tämä yksinäisyyden helvetin kärsimys ei riitä,vaan sitä pitää kaataa niskaan joka puolelta lisää? Ollaanko me yksinäiset jotain paskasankoja,joihin voi purkaa oman pahan olon?
aika vitun outoa käytöstä hoitoalan ihmisiltä.
Tuskin katsoivat mitenkään kummallisesti, äitini on aina jäänyt leikkausten jälkeen sairaalaan, kun ei ole ketään kotona sitten kaveriksi, ei ole mitään vinoilua tullut. Ei ole minullekkaan tullut, vaikka leikkauksissa olen muutaman kerran käynyt.
"Ollaanko me yksinäiset jotain paskasankoja,joihin voi purkaa oman pahan olon?"
Ollaan, on helppo käydä sellaisen kimppuun jolla ei kuitenkaan ole ketään puolustamassa.
Oon jo nii yksinäine et ottaisin sänkyyni melkeen kenet vaan, ja humalassa kenet vaan. Sellasta se elämä o
Niin ottasin minäkin,mutta kun minua ei kukaan huoli. Ja toisekseen, en kehtaa sinne baariinkaan lähteä humaltumaan, koska olisin sielläkin vaan se oudon tuijotuksen outo kohde, joka lopulta hiippailee pois häpeissään ja yksin.
Oon sitäkin miettiny, että jos menis tonne puistojuoppojen keskelle vaan ihan pokkana istumaan pullo kourassa. Niillä näyttää aina olevan toisistaan seuraa.
Vaikka hyvin todennäköisesti en kelpaisi sinnekään.
ei kyntömies vakoa valitse eli kyllä mä voin sua tulla poraamaan...
Niinpä..."vakoa". Mutta kun olen ihan kokonainen ihminen, en pelkkä vako.
..tai ainakin toivon olevani.
Ja samaa toivoisin vastapuolelta: ei pelkkä elin, vaan ihan kokonainen mies.
Pääsisi ees naisen viereen nukkumaan..
vaikka näyttäisin lähes jokaiselle vihreää valoa, kukaan nainen ei halua mun kans samaan sänkyyn, ees nukkumaan. Oon niin vastenmielinen.
leikeltysydän
Hommaa joku löytö kissa.
Mutta elä eläimiin sekaannu.
Hei ,älä mieti hetkeäkään tuommoisia.Olet varmasti ansainnut paljon parempaakin kuin tuollaisen puistobaarin kantahenkilökunnan örveltävän suosion.Itsekään en ole koskaan oikein viihtynyt baareissa/kapakoissa.Katopas sellaista kuin iskuri.fi.Sieltä olen menneenä kesänä löytänyt itsellenikin seuraa,vaikka oonkin vanha ukko (50v).Ihan tavallisia ihmisiä suurin osa,seassa oikeita aarteita.Kokeile ihmeessä,naisille varsinkin löytyy vientiä!
minäkin olen kokenut tuon verkkareiden polviinvetämisen, täkäläisen kaupan kassajonossa, juoppojätkät perässä.
Toisen kerran sama juttu, takana olija kopeloi tissejäni ja sieppasi korttini.
Kerran joku tyyppi hiippaili perässä ja tietysti vei rahat taskusta.
Tapahtui vuosia sitten. Olen vanha mummu. Noita kaljaveikoilla taitaa olla krooninen rahapula.
Inhottavaa joka tapauksessa.
Muita hyviksi havaittuja paikkoja leikkikehä.net tai http://www.takeninhand.com/personal.ads sekä tietysti tuntematonmaa.net.
Oman mieheni löysin Skadin foorumilta.
Kannattaa olla luova kun hakee nettideittiä.
Parempi on kokea se ensimmäinen kerta jonkun toisen nuoren kanssa tai ainakin sellaisen, joka ei ole ammattilainen.
Vaikka siihen menisi vähän enemmän aikaa.
Sun tuleva vaimos tulee arvostamaan sitä, kun edelleen voit sanoa, että et ole harrastanut seksiä maksullisen naisen kanssa :D
Toivon, että löydät aitoa seuraa kohtuullisen ajan kuluessa. Usko vaan, että kun ikää tulee, naiset osaavat arvostaa kunnollista miestä :)
Niin odota vaan niin kyllä kaikki muuttuu paremmaksi kuin sormia napsauttaen kun muutut vanhemmaksi. Menkää nyt jo näiden ohjeidenne kanssa jonnekkin kaatopaikalle ja kaatakaa ne sinne. Kauan tässä pitää odottaa? 5, 10 vai 20 vuotta? Nyt kun mittarissa on 27 ja peilistä tuijottaa se läpeensä katkeroitunut itsesäälissä viruva ihmisraato on ohjeesi täysin turha. En jaksa odottaa. Pitäisi muuttua mutta kun en osaa. Aika ei tee asioista automaattisesti parempia. Jos pystyt niin yritä muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi edes hetkeksi.
Naiset osaavat arvostaa kunnollista miestä. Joo, ehkä sitten kun on yritetty sen pettäjämiehen kanssa 4 kertaa uudelleen ja siitä seuraava mies onkin väkivaltainen niin sit vanhoille päiville kelpaa "kunnollinen" mies.
Jos pystyt käymään huorissa ja omatunto tai itsetunto ei siitä järky niin käy hyvä mies. Itsekkin kävisin jos pystyisin mutta kun en pysty. Sen vain voin sano, että kokemattomuudesta syntyy tässä läpeensä seksuaalisessa maailmassa vähänkin huonomman itsetunnon omaavalle sellainen henkinen taakka, että se tuhoaa koko elämän. Parikymppisillä naisilla tuntuu olevan keskimäärin 10-20 kumppania ja oman ikäisillä varmaan vielä enemmän se ei ole helppo ajatus kun lähtee tutustumaan naiseen täysin tumpelona. Nykynaiset ovat oppineet parisuhteen maillit Cosmopolitanista jo 14-vuotiaana ja seksuaalinen vapautuminen katsomalla sinkku elämää televisiosta.
Aloittajalle ja muille kokemattomille sanon vain sen, että älä odota. Ole itsekäs ja röyhkeä. Jos pystyt olemaan täysin itsekäs ajattelematta mitä muut sinusta ajattelevat saavutat elämässä enemmän. Tiedän, että se ei ole helppoa eikä ainakaan itselleni mahdollista. Ainoa asiahan mikä esimerkiksi seksissä pelotta on se, että olen huono ja toinen ei nauti seurastani itsellenihän olisi alkuun aivan sama vaikka seksi tuntuisi partaterien upottamiselta nivustaipeisiin kunhan se toinen osapuoli pitäisi siitä.
Parempi käydä huorissa kun hävetä kokemattomuuttaan, saa itsevarmuuttakin lisää
Oma nöyryyttävin kokemukseni on yläasteen tanssitunnit. En silloin ollut mikään suosittu, viehättävä tyttö joten tietenkään kukaan ei halunnut minua parikseen. Jotkut mukavat pojat suhtautuivat koko tanssihommaan asiallisesti, mutta tietenkin jouduin jonkun koviksen pariksi. Hän teki asiasta suuren numeron. Lopulta jouduin tanssimaan toisen tytön kanssa.
Minua tosin lohdutti vähän se, ettei kyseinen rääväsuu-poikakaan mikään suosittu ollut. Kun tytöt hakivat pareja, hänet valittiin viimeisenä. Nyt vähän yli kolme vuotta yläasteen loppumisesta minua lohduttaa sekin, että yläastevuosien jälkeen monikin poika on sanonut olevansa kiinnostunut minusta ja olen nyt onnellisesti parisuhteessa. Voin sanoa suhteellisen varmasti, että yläasteella minuun ei ollut ihastunut yhtään kukaan.
"Nyt vähän yli kolme vuotta yläasteen loppumisesta minua lohduttaa sekin, että yläastevuosien jälkeen monikin poika on sanonut olevansa kiinnostunut minusta ja olen nyt onnellisesti parisuhteessa."
Ton kun otat pois niin moni miespuolinen samaistuu sinun tarinaasi. Sukupuoletkin voi myös vaihtaa päittäin.
Minun nöyryytävin kokemukseni sattui kun olin kuudentoista ja kävin talouskoulua, 70-luvun alkupuolella. Koulusta oli kotiin matkaa 15 km joka kuljettiin bussilla. Odottelin bussin lähtöä luokkakaverini kanssa joka kulki vielä pidemmälle kuin minä. Äkkiä tunsin miten vatsassa alkoi vääntää. Bussiasemalla olisi ollut vessa mutta se oli maksullinen eikä minulla ollut yhtään rahaa. Päätin vain pidätellä ja valitin kaverille että siinä koulun ruuassa oli varmaan jotain vikaa kun maha on niin kipeä.
Matkan puolivälin paikkeilla tunsin kuinka paskaa alkoi pursuta housuun vaikka kuinka pinnistin. Kaveri ihmetteli että mikä täällä haisee ja minäkin muka ihmettelin.
Kun vihdoin olin omalla pysäkillä ja nousin penkiltä se lainehti ripulipaskasta.
Syöksyin ulos bussista ja puoli kilometriä ravia kotiin ja pesulle.
Kaveri ei koskaan maininnut tapahtuneesta mitään. En ole nähnyt häntä koulun loppumisen jälkeen enkä varmaan näe enää koskaan. Silti muistan ikuisesti tämän tapauksen ja tämän ihmisen joka näki sen.
Kiitos nauruista... :-)
eikös tuolle voi jo nauraa...?
Nyt kyllä repesin kahtia! ;;;)))) Niin aito ja hyvin kerrottu! Voin jotenkin samaistua järkyttävään tilanteeseen. ;)
Kaikki kanssakäynti miessukupuolen kanssa iästä seitsemän ylös nyt kakkoskolmoseen.
TV'tston akan käytös oli ihmisarvoa alentavaa. Jos ei olisi ollut mitään menetettävää olisi tapaus päätynyt Uutisiin.
Pidän huolen siitä että tämä kyseinen perkele poistuu täältä ennen minua.
Elämäni nöyryyttävin kokemus oli se kun armeijassa sanoin mielessäni koulukiusaajalle: "ole sitten minä. et kuitenkaan kestäisi samaa kuin mitä minä olen kestänyt. minä en halua enää olla oma itseni ellet tule rukoilemaan sitä".
tästä on siis parisen vuotta ja tämän jälkeen en ole tehnyt mitään.
dtkjfdlkyl
Eihän huoratkaan pane mitä tahansa.
Se voi tosiaan olla kiusallista, jos ei huorakaan anna rahasta.
Mä olen kerran antanut huoralle fyrkkaa, enkä pannut.
Tais olla Huoralle aika noloa.
Niin kuin mun elämä ei ois ollu tarpeeksi nöyryyttävää jo vuosikausia ja hankalaa,niin taidan olla vielä kaiken lisäksi homo? En oo kyllä 100% prosenttisen varma asiasta,mutta epäilisin vähintäänkin olevani bi. Ei millään pahalla,mutta en halua olla mikään hintti! Kaapissa olisin kyllä hautaan asti,enkä kyllä tiedä miten pystysin elämään sen kanssa. Olen vielä kaiken lisäksi NEITSYT,enkä ole enää mikään pikkupoika kuitenkaan!
On tarpeeksi nöyryytävää olla yksin ilman kavereita, puhelin ei soi eikä ole ketään kelle jutella.
Niin on.
Taitaa pian olla niin etten kykene enää puhumaan..
Kiitos kassalle kerran viikossa, ei äänihuulia pidä kunnossa
Villakoirat saa hepulin, jos laulan yksikseni.. Kansakoulun laulu numeroni oli 4..
On teillä hienot elämät.
Elämäni nöyryyttävin kokemus sattui, kun olin ala-asteen toisella luokalla, joskus -80-luvun alussa. Siihen aikaan oli koulun keskusradiossa joka aamu, aamun avaus, ja kaikki seisoi pulpettinsa vieressä. Jo ennen avausta huomasin, että en ehtinyt käydä wc:ssä ja armoton kusihätä yllätti heti luokkaan päästyäni.
Tiukkapipo ja koulun pelätyin opettaja ei päästänyt enää wc:hen. Niinpä siinä pulpetin vieressä seistessä tunsin kuin lämmin kusi alkoi virrata pitkin reisiäni lattialle, tehden sinne jatkuvasti vain kasvavan lammikon. Samalla tiesin tilanteen olevan järkyttävän nolouden ja kyyneleet virtasivat pitkin poskiani.
Opettajan huomattua tämän, tilanne kiinnitti tietenkin koko luokan huomion, josta jotkut sai makeat naurut. Opettaja päästi minut tämän jälkeen kotiin, mutta tilanteesta muistuttelu jatkuin vuosia. Vaihdettuani luokkaa, sain aina pelätä näitä muutamaa tyyppiä, jotka asiasta heti nähtyäni mainitsivat.
Yritin vältellä näitä tyyppejä viimeiseen asti, ettei nykyisille luokkakavereille olisi koskaan tullut tietoon tämä tilanne. Onneksi oli iso koulu, mutta tilanteita tuli väistämättä eteen ja pakoilu jatkui.
Yläasteella vaihdoin koulua, mut eiköhän tää toinen näistä muistuttelijoista sattunut samaan kouluun ja takuulla taas muisti tilanteen. Sain tällöin itseni jotenkin jo keploteltua aiheesta irti, mut tapauksesta jäi joka tapauksessa sellaset traumat, jotka muistan tarkasti vielä tänä päivänäkin. Kyse oli kuitenkin vuosien pakoilusta. Vaikka asia ei nykyään ehkä niin maailmaa kaatavalle tunnukaan, mut silloin se oli sitä kaikessa aitoudessaan.
No nimettä esiintyvän kysymykseen etusivulta tulleen johdattelun kautta vastaus ( maataustukipalstallekaan en olisi mennyt ilman johdattelua, kun aihe ei kosketa), että jaah no nöyryyttävin asiaton solvauskokemukseni elämässäni on juuri tässä nimenomaisessa Suomi24- nimisessä keskstelufoorumissa tämän näillä julkisilla palstoilla ollut tulla idiootiksi leimatuksi ilman mitään persoonani esittelemisen tarkoitusta tai edes sen julkisuuteen tai foorumille _kertomista_. Lisäksi ehkä koulukiusatuksi joutuminen yläasteella, mutta en mä sille mitään voinut, että olin ( ja olen) kaunis ja älykäs ja keskimääräistä penikanrotvaletta henkisesti kypsempi. Mutta tähähän se junttien kanssa keskustelu netissä on - nimiä ei ainakaan kerrota, mutta julkista valheväitettä riittää, kuin Tshernobylissa toksikologista saastaa.
Seuraavan kerran,.kun saastajulkaisu Iltalehti käyttää yksilönvapautta väärin julkistamalla omistamansa median vapaalle nettipalstalle kirjoittavien kommentteja, minä syljen päin naamaa sitä saastajulkaisua. Tässä on kysymys siitä, että Suomen laki koskee nettifoorumeja ja se laki ei tarkoita sitä, että yksi tai kaksi tai kolme saa omia propagandistisesti viattomien ilmaisua tai julkaista ainoastaan kirjoituksia, joyka tukisivat valhetta, että kansa olisi kokonaisuudessaan ihan kerttiskaikkiaan ääliötä. Ite jos pitää valita, ostan Ilta- Sanomat, enkä ikinä Iltalehteä, vaikka sitäkin luen joskus. Ja sulle sille, joka laitat noita kirjoitusvirheitä mun teksteihin, joita mun pitää rasittavasti jaksamisen mukaan yrittää korjata - umpitampio nettivirtuaalieläjäjuusto v*ttuun mua viattomaa ahdistelemasta...
Löysin vieraan miehen omasta sängystä mun naisen kanssa. Sen jälkeen koin taas suuren vallan tunteen kun latasin haulikkoni ja molempien elämä päättyi siihen. höyhenet pölisivät ja veri lensi. Muuten..he yhtyivät tässä tapauksessa toden teolla.. heidän verensä ja aivokudoksensa sekottuivat sängyssäni. ammuin 16laukausta. tein heistä MUUSIA!
Se oli vasta eka murhani.. sen jälkeen aloin sala-ampujaksi
Ps ..KATUMUSTA on aiheuttanut AINOASTAAN se , että sänkyni meni siinä myös palasiksi.. 16laukausta 6mm hauleilla lähietäisyydeltä
Real sick, dude...
nöyryyttävin kokemus oli huomata että työkaverini oli kokoomuslainen rotta vielä nöyryyttävämmän asiasta teki se,että kyseinen asia paljastui ruokatunnilla kassajonossa sain hävetä silmät päästäni kun hän siinä alkoi jaaritella kaiken maailman kreikan tukipaketeista ja muuta kokoomuslais paskasta arvatkaas nolottiko? se kaveri on nyt entinen työkaveri nimittäin yksikään kokoomuslainen maanpäällä ei kuulu minun kaveripiiriini niin kauasn kun elän eikä kuulu demaritkaan!