Mitä tehdä, kun puolison lapset ovat eriarvoisessa asemassa muihin lapsiin nähden? Melkein aikuisia paapotaan kuin vauvoja, saavat tehdä mitä haluavat ja vievät puolisoani 100-0? Olen yrittänyt keskustella asiasta useasti, tuloksena ilmiriita. Toisilla lapsilla tiukka kuri, puolison lapsilla ei. Alkaa olemaan jo toiset lapsetkin hyvin katkeria. Surullista :( Olen jo melko varma, ettei tilanne tule muuttumaan ikinä. Ero lienee ainut ratkaisu, jotta kaikilla olisi hyvä olla?!
ero ainoa ratkaisu?
hyvin väsynyt
13240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No onko lapsesi sinulle kuinka tärkeitä, eiköhän se päätös tule tästä ihan itsestään.
Olet oikeassa. Silti olen toivonut että tilanne muuttuisi. Taitaa olla ihan turhaa sellaista odottaa?
Älä edes toivo muutosta. Voithan vielä keskustella (osaathan tehdä sen asiallisesti?) ja kertoa, että koet tämän olevan jo pattitilanne. Jos keskustelu ei kanna, teet sitten ratkaisusi.
Ero on miehen lasten kannalta paras ratkaisu, et tarvi katsella aikuisen ihmisen kiukkua! Sinä olet se, joka on tullut miehen lasten elämään, joten sinä älä ala hyppimään toisten silmille.
Muutoksen tuulet, kiitos sulle. Olen keskustellut asiallisesti sekä harmistuneena. Sama lopputulos, puoliso raivostuu.
Eroa ihmeessä: Hei vain sinullekin katkera YH, kirjoitan vaimostani joten suksisitko ..ttuun tästä keskustelusta, kiitos.
Kun uusperheessä eletään niin kyllähän lasten on oltava tasa-arvoisia. Jos näin ei ole eikä puhuminen auta mitään niin onko siinä vaihtoehtoa? Kun eletetään perheenä niin samat säännöt ja vapaudet koskevat kaikkia perheenjäseniä. Kun uusperhe muodostetaan niin nämä asiat pitäisi olla kaikkien osapuolten tiedossa, niin lasten kuin aikuistenkin. Ja kaikkien olisi niihin sitouduttava. Näinhän se menee ydinperheessäkin; kaikki lapset ovat samanarvoisia ja heitä kohdellaan tasapuolisesti. Samat säännöt, velvollisuudet ja oikeudet kaikilla, riippuen toki lapsen ja nuoren iästä. Mutta "vapaamatkustajia" ei missään perheessä ole.
Puhut asiaa Wilma. Alkaa lopullinen ratkaisu olla kohta valmiiksi työstettynä, helpotti kummasti päätöksen tekoa kun sai asiasta keskustella jonkun kanssa.
Sehän on suurin syy siihen, miksi lapset voivat huonosti, kun uudet tulokkaat ottavat ylivallan toisten perheestä! On sanomatta selvää, että lasten ei tarvimuuttaa tapojaan mitkä on pienestä pitäen opittu, uusi tulokas on se, joka joustaa ja muuttuu perheen mukaan.
On tarpeeksi traagista heille jo muutenkin vanhempien ero, jos se johtuu vielä jonkun väliin tulosta.
Ei perheessä voi elää kahdenlaisilla säännöillä vaan perheen aikuisten on ne säännöt yhdessä laadittava ja ne koskee sitten tasapuolisesti kaikkia. Jos on ehdottomasti sitä mieltä että vain minun tapani kasvattaa lapsia on oikein ja näin tekee jatkossakin niin silloin on parempi elää itsekseen lasten kanssa. Joskus ei itse näe sitä miten asioita voisi tehdä jollain muullakin tavalla ennenkuin joku toinen siitä sanoo. Ja kun uusperheessä elää kahden perheen lapsia niin ei mitenkään voi olla niin että vain toinen puoli joustaa.
Siinä vaiheessa kun uusi perheenjäsen/-jäsenet perheeseen tulee niin kyllä lapset on jo erosta selvinneet ja toipuneet.
Ei lasten tarvi joustaa ja muuttaa omia asioitaan, uusi tulokas on se joka muuttaa ja joustaa, ja jos ei sovi, ei kukaan ole pahoillaan vaikka lähtis huitsin nevaradaan. Lapset varsinkaan.
Tilanteiden ja olosuhteiden sekä lasten iän mukaan säännöt laaditaan. Niitä muutetaan tarvittaessa, mutta ei tietenkään jatkuvalla syötöllä.
Mieheni lapsilla ei ollut mitään vaikeutta sopeutua perheen uusiin sääntöihin, kun muutimme yhteen. Mutta muutimmekin ihan uuteen osoitteeseen, emme kumpikaan toisen jo valmiiseen huusholliin. Se varmaan helpotti lastenkin sopeutumista tässä elämänmuutoksessa. Sitä paitsi heillä on nyt huomattavasti enemmän tilaa ja kummallakin oma kylppäri. Ihan puhdasta ja tervettä omaneduntavoittelua - he huomasivat parhaaksi sopeutua tähän ja ymmärsivät, että kaikilla asioilla on puolensa ja puolensa. Meillä menee oikein hyvin yhdessä ja mieheni entinen vain raivoaa yksikseen kotonaan...
Anteeksi nyt vain, mutta millä määrittelet "uusi tulokas"? Esim. meidän uusperheessä on me aikuiset ja molemmilla on lapsi ennestään. Lisäksi tämä pian syntyvä tulokas.
Joten voisitko neuvoa että kuka on uusi tulokas tässä tapauksessa? Selvästikään kumpikaan aikuisista ei ole mihinkään uusi tulokas eikä lapsetkaan. Yhteen muutettiin uuteen asuntoonkin, eli kukaan ei ole tullut mihinkään.
Ja kumman sitten pitäisi joustaa ja muuttaa omia asioitaan? Hmm... Kyllä meidän lapset ovat hyvin kiintyneitä toisiinsa ja vielä kun tämä uusi vauva syntyy, niin lapset ovat tavallaan kaikki sitoutuneita toisiinsa taas ihan eri tasolla. Kyllä vain niin, että molempien aikuisten pitää joustaa ja muuttua ja sopia yhteiset pelisäännöt. Siitähän ei tule mitään, että toinen osapuoli sanelee säännöt ja kummatkin kasvattavat omia lapsiaan omilla tavoillaan. Esim. toiselle annetaan viikkorahaa "ilmaiseksi" ja toinen joutuu tienaamaan omansa, ja toisella on kotiintuloajat ja toisella ei...
entinen raivoaa?
Oletko kenties käynyt vakoilemassa? Ei kaiketi pitäisi sinulle mitenkään kuulua, miten nykyisen miehesi entinen elää.
Oletko kuitenkin hiukan huolissasi ja kenties mustasukkainen, kun hänen lapsensa on teillä ja se entinen on vapaa ihminen tekemään mitä haluaa.
Ole onnellinen ja pidä huolta, että se omien kylppäreiden onni kestää.
Vesikin nousee arvoon arvaamattomaan tulevaisuudessa. Toivottavasti teillä on ihan oma kaivo mistä ammennatte onnea sinne kylppäreihin. Onnellista perhe-elämää teille jatkossakin.
Raivoamaton entinen.
Ps. On mullakin kaksi vessaa, mutta toinen niistä on vierahia varten.