Ihan oksettaa lukea näitä teidän tekstejä kaiken maailman aineista. Miten te oikeasti voitte/kehtaatte/pystytte pilaamaan elämänne vetämällä tuota kaikkea paskaa?
Huume riippuvuus on sairautta, lopettakaa oikeasti niihin aineisiin sekaantuminen, niistä ei ole teille mitään muuta kuin haittaa. Moni tuttavani on pilannut elämänsä huumeiden parissa, ja liian moni tuttava niihin kuollut. Itse en ole ikinä kokeillutkaan enkä koikeile.
Eräs ystäväni kaveri, aloitti huumeiden vetämisen 16 vuotiiaana, ja teki ensimmäisen lapsensa tuolloin, päätyi teini äidiksi, LUOJAN KIITOS tyttö lapsi oli terve. 3kk sitten sama nainen (nykyään 22 vuotias) jolla jo entuudestaan oli 6 vuotias tytär, synnytti pienen pojan. Johtuen Subutexistä ja muusta paskasta, syntyi hänen poikansa pahasti kehitysvammaisena.
Vuosi sitten ensimmäisen lapsen ollessa 5 vuotias, lähti tämä kyseinen nainen ajamaan autolla huume päissään, hän ajoi pahan kolarin jossa hänen miehensä (tytön isä) sekä koiransa, ja paras ystävänsä menehtyivät. Hän oli itsekkin sairaalassa viikkoja, ja kuntoutuksessa sairaala jakson jälkeen.
Nyt sosiaalitoimisto on kyseiseltä naiselta huostaanottanut molemmat lapset.. Mies on menehtynyt, hän asuu yksiössä narkkari kavereidensa kanssa ja vetää edelleen. Ja lisäksi on saanut vielä oman pikkusiskonsa (nyt 18 vuotias) mukaan huume leikkeihin.
Ja tämä kertomus on 100% totta. Ottakaa opiksenne, haluatteko samanlaisen elämän, kuin hänellä on?
Huume riippuvuus on sairautta, lopettakaa oikeasti niihin aineisiin sekaantuminen, niistä ei ole teille mitään muuta kuin haittaa. Moni tuttavani on pilannut elämänsä huumeiden parissa, ja liian moni tuttava niihin kuollut. Itse en ole ikinä kokeillutkaan enkä koikeile.
Eräs ystäväni kaveri, aloitti huumeiden vetämisen 16 vuotiiaana, ja teki ensimmäisen lapsensa tuolloin, päätyi teini äidiksi, LUOJAN KIITOS tyttö lapsi oli terve. 3kk sitten sama nainen (nykyään 22 vuotias) jolla jo entuudestaan oli 6 vuotias tytär, synnytti pienen pojan. Johtuen Subutexistä ja muusta paskasta, syntyi hänen poikansa pahasti kehitysvammaisena.
Vuosi sitten ensimmäisen lapsen ollessa 5 vuotias, lähti tämä kyseinen nainen ajamaan autolla huume päissään, hän ajoi pahan kolarin jossa hänen miehensä (tytön isä) sekä koiransa, ja paras ystävänsä menehtyivät. Hän oli itsekkin sairaalassa viikkoja, ja kuntoutuksessa sairaala jakson jälkeen.
Nyt sosiaalitoimisto on kyseiseltä naiselta huostaanottanut molemmat lapset.. Mies on menehtynyt, hän asuu yksiössä narkkari kavereidensa kanssa ja vetää edelleen. Ja lisäksi on saanut vielä oman pikkusiskonsa (nyt 18 vuotias) mukaan huume leikkeihin.
Ja tämä kertomus on 100% totta. Ottakaa opiksenne, haluatteko samanlaisen elämän, kuin hänellä on?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä en oo ikinä oikeen tajunnu tota subu juttua,mitä järkee tossa paskassa on?oksettaa vaa ja päässä pyörii,hyi helvetti (oon kokeillu)
Yks kaveri kuoli vähä aikaa sitte subun ja lääkkeiden takia,ja monet kaverit on koukussa tohon paskaan.hyi!
Kyllä mä pysyttelen vaa pilvessä joskus on kiva vähä psykeillä xD
Alotin huumeidenkäytön teininä. Lopetin yli 30-vuotiaana. Semmonen vajaa parikymmentä vuotta tuli käytettyä.
Ihan älyttömän siistiä oli. Jotku aineet oli hienoja, toiset oli aivan mahtavia.
Töissä kuitenkin kävin, opiskeluni suoritin. Velkaa ei tullut. Ei velkaa vieläkään.
Huumeita tai itseäni ei ole tarvinnut myydä. Koukussa en ollut, sillä minkä vain aineen pystyi lopettamaan missä tahansa kohtaa. Ja sitten ne jäi jossain vaiheessa kokonaan kun ei enää huvittanut.
En vain käyttänyt mitään suonensisäistä, apteekkien huumeita tai opiaatteja. Mutta muutoin en ollut niin kovin nirso huumeiden suhteen. En myöskään ajanut autoa päihtyneenä.
Voi jepa kun joskus on ollu semmoset euforiat kehissä, että ilman huumeita ei semmoseen aivokemiamyrskyyn pääse.
Kirjoitin tämän viestin kertoakseni, että ei se uhkakuva kaikilla niin toteudu. Joka kerta kun tulen näkemään kun v*tun idiootit maalailee stereotyyppisiä uhkakuvia valehdellen, että ne marginaaliongelmatapaukset on se normi, tulen kertomaan omasta käytöstäni ja korostamaan kuinka v*tun siistiä oli olla huumeiden vaikutuksen alaisena. Ei huumeita käytetä sen vuoksi, että ne on ikäviä. Niitä käytetään sen vuoksi, että huumeissa on siisti olla. Vai väitätkö, että juot alkoholia koska se on ikävää olla humalassa?
Ja vieläkin mieli tekee, eikä muka ole riippuvainen. Sitä kun ei näe itseään toisten silmin. On vain oma käsitys omasta suuruudestaan ja mahtavuudestaan. Sitähän kutsutaan suuruudenhulluudeksi. Sienistäkin saa psilosybiinimyrkytyksen. Suurien annosten nauttiminen saattaa myös aiheuttaa toistuvia kauhutiloja. Monivuotinen runsas käyttö aiheuttaa riippuvuutta ja johtaa aivojen vaurioitumiseen, elimistön rappeutumiseen ja ennenaikaiseen vanhenemiseen. Näin se euforia syntyy ja seuraukset ovat nähtävissä.
Unohdit mainita, että "tietosi" on peräisin keittokirjan kirjoittaneen kokin mielipiteistä.
Psilosybiinin rakenne muistuttaa lähemmin aivojen luontaisia tryptamiineja, kuin LSD:tä tai meskaliinia. Psilosybiinimyrkytystä ei ihmisillä tunneta, mutta kai silläkin periaatteessa on toksiset arvotkin olemassa.
Jos eläinkokeiden perusteella lasketaan teoreettinen toksisuus, niin 60kg painoisen ihmisen tulisi syödä semmoiset 17 kiloa psilosybiinisieniä kerralla, että se olisi myrkyllistä. Päihdyttävään annostukseen riittää pari hassua grammaa. Eli jos otat semmosen 8000 ihmisen annostuksen, niin se voi olla vaarallista. Tosin epäilen, että kuolet vatsalaukun repeämiseen jos menet 17 kiloa syömään mitä tahansa.
Ongelma ei ole se että vetää tai etteikö siitä pääsisi irtikin tarvittaessa, vaan se että tilalle ei ole tarjolla mitään sen parempaa.
Olemme yhteisön ulkopuolella, ja yhteisön ulkopuolella vedetään huumeita. Kun on kerran vetänyt huumeita, vetää huumeita aina koska ei pääse enää takaisin yhteisöön mitenkään järkevästi.
Tämä on minun tarinani, tässä tarinassa yritykset irroittautua ja kuntoutua loppuivat siihen että heti kun olin saanut itseni puhtaaksi aineista - alkoi tylsä työttömän arki josta elämä ei muuttunut yhtään mihinkään vaikka yritti päästä töihin, kehittää itselleen tekemistä jne. Ilmeisesti huumeiden jäljet kehossa ja naamassa ja luonteessa aiheuttivat sen ettei kukaan halunnut olla ystäväni tai ottaa minua ja haluani olla yhteisön jäsen tosissaan.
"Kerran narkki, aina narkki"
Välillä, oltuani 2,5 vuotta ilman - uskon jopa että tuo ei pidä paikkaansa. Mutta kun muu yhteisö hoki kerran narkki aina narkkiaan minulle päivästä toiseen niin lopulta taas ymmärtsin sen olevan totta.
Me vedämme koska me vedämme ja vedämme kunnes kuolemme. Vastaanrimpuilu on turhaa, eikä riippuvuus ole se mikä merkitsee. Se on kohtalo jonka eilisen valinnat tekevät koko loppuelämälle.
Onko jotain mitä haluat vielä tietää huumeidenkäyttäjän elämästä?
Kuten sanoin, käytön lopettaminen ei ole ongelma.
Mutta mitä sen jälkeen ihmiselle tapahtuu? Oletko koskaan yrittänytkään ajatella sitä?
Ja vaikka tämä luultavasti tappaa minut 30 vuotta liian aikasin en pidä sitä epämiellyttävänä kohtalona. Itseasiassa toivon että kuolen suht nuorena, sillä silloin vanhuuden käsimykseni jää vähäisemmäksi.
Minulle on kaksi vaihtoehtoa kuinka elää elämäni:
1) Harrastaen huumeita koska huumeharrastukseni on leimannut elämäni. Tässä elämäntavassa. Minulla on oma huumeidenkyllästämä yhteisöni, tarkoitus herätä aamulla, elämänrutiini joka laittaa minut tekemään erilaisia asioista ja elämääni läpikotaisin leimaa aineiden tuomat tuntemukset jotka laittavat elämän tuntumaan joltain. Menen hautaan elämäntapani kanssa, mutta ainakin tein jotain millä oli jotain mieltä, jotain mitä halusin kuitenkin kokea. Ei ehkä kovin laadukas elämäkohtalo, mutta hei - onko parempaakaan?
2) Lopetan huumeidenkäytön ja ajaudun ainaiseen välitilaan ex-huumeidenkäyttäjä - ei-kuitenkaan-yhteiskunnan-jäsen välillä. Tuossa välitilassa ei ole mitään hauskaa, se on tylsää elämistä päivästä päivään. Elämisen takia. Mikä minun elämäni silloin olisi? Turhaan valuva puro minuutteja, tunteja, päiviä vuosia? Onko tuossa tyhjässä tilassa jotain tavoittelemisen arvoista?