Härkösen kirjassa Onnen hetki kuvataan sijaisvanhemmuutta. Kirjassa tulee useaan otteeseen ja toistuvasti esille se, että kaikki sijoitettavien lasten vanhemmat ovat päihde- ja huumevanhempia.
Syynä valtavaan huume- ja päihdevanhempien määrään on yksiselitteisesti ja ainoastaan 90-luvulla alkanut koventunut työelämä.
Tällä hetkellä 17 000 lasta sijoitettu kodin ulkopuolelle. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissa jo 70 000 lasta. Syrjäytymässä lähes 70 000 nuorta.
Nämä kaikki lastensuojelun asiakkuudessa olevat vanhemmat saavat nyt huume- ja päihdevanhemman leiman.
Lastensuojelun asiakkuus aiheuttaa myös sen, että he ovat kykenemättömiä arvioimaan omia tekojaan. Vanhemmat ja vanhemmuus määritellään vain ja ainostaan lastensuojelun viranomaisten näkökulmasta. Lastensuojelun asiakkuudessa olevilta asiakkailta viedään puheoikeus, koska heitä tarkastellaan vain ja ainostaan" ylhäältä alaspäin". Asiakkuus tuo valmiit oletukset ja kaavat heidän toimistaan.
Lastensuojelu on häpeä, josta on perheen hyvä vaieta. Häpeä voi olla niin voimakas, että päihde- ja huumevanhemmat hankkivat asianajajan taistelemaan lastensuojelun toimia vastaan. Ainoa syy vanhemmilla toimia ei ole lapsi vaan häpeä.
Kirjan kuvatunlaisissa päihde- ja huumeperheissä lapset eivät todellakaan voi elää ! Sijoitus on ilman muuta ainoa oikea vaihtoehto.
Kirjassa korostetaan myös sukupolvien mukana tulevaa syrjäytymistä ,joka ei katkea. Huono-osaisuus periytyy. Se voidaan katkaista sijoittamalla lapsi uuteen perheeseen.
Kirja on kuin kooste lastensuojelun etupiirin ajatusmaailmasta.
Lastensuojelubisneksen ( kirjan mukaan bisnestä ei ole) ainoa toivo on nyt uudet sijaisperheet, jotka haluavat ottaa sijaislapsen kasvatettavaksi.
Syynä valtavaan huume- ja päihdevanhempien määrään on yksiselitteisesti ja ainoastaan 90-luvulla alkanut koventunut työelämä.
Tällä hetkellä 17 000 lasta sijoitettu kodin ulkopuolelle. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissa jo 70 000 lasta. Syrjäytymässä lähes 70 000 nuorta.
Nämä kaikki lastensuojelun asiakkuudessa olevat vanhemmat saavat nyt huume- ja päihdevanhemman leiman.
Lastensuojelun asiakkuus aiheuttaa myös sen, että he ovat kykenemättömiä arvioimaan omia tekojaan. Vanhemmat ja vanhemmuus määritellään vain ja ainostaan lastensuojelun viranomaisten näkökulmasta. Lastensuojelun asiakkuudessa olevilta asiakkailta viedään puheoikeus, koska heitä tarkastellaan vain ja ainostaan" ylhäältä alaspäin". Asiakkuus tuo valmiit oletukset ja kaavat heidän toimistaan.
Lastensuojelu on häpeä, josta on perheen hyvä vaieta. Häpeä voi olla niin voimakas, että päihde- ja huumevanhemmat hankkivat asianajajan taistelemaan lastensuojelun toimia vastaan. Ainoa syy vanhemmilla toimia ei ole lapsi vaan häpeä.
Kirjan kuvatunlaisissa päihde- ja huumeperheissä lapset eivät todellakaan voi elää ! Sijoitus on ilman muuta ainoa oikea vaihtoehto.
Kirjassa korostetaan myös sukupolvien mukana tulevaa syrjäytymistä ,joka ei katkea. Huono-osaisuus periytyy. Se voidaan katkaista sijoittamalla lapsi uuteen perheeseen.
Kirja on kuin kooste lastensuojelun etupiirin ajatusmaailmasta.
Lastensuojelubisneksen ( kirjan mukaan bisnestä ei ole) ainoa toivo on nyt uudet sijaisperheet, jotka haluavat ottaa sijaislapsen kasvatettavaksi.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Anna Leena Härköne. Järjellä ja tunteelle..
Kirja-arvostelu, sekä kesksutelu kirjasta.
http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2011/09/anna-leena-harkonen-onnen-tunti.html
---
Tekaistuja arvosteluja ja roskaa rahan ahneen kustantajan "rahat pois hölmöiltä" mentaliteetilla eikä mitään muuta
"Häpeä voi olla niin voimakas, että päihde- ja huumevanhemmat hankkivat asianajajan taistelemaan lastensuojelun toimia vastaan. Ainoa syy vanhemmilla toimia ei ole lapsi vaan häpeä."
--Kerrotaanko kirjassa tollasestakin kiemurasta? Kun raahasin oman lapseni Lastensairaalaan kun hän sijaishuollossa rupesi viiltelemään itseään ja suunnittelemaan itsemurhaa, en tod, EN T O D ajatellut häpeäväni mitään!! Sijaishuollossa lapselle puhuttin kuin paatuneelle rikolliselle, johon ei voi luottaa. Silti kävi ilmi, että hänestä ei oikeasti kukaan tiennyt yhtään mitään!! Se ennakkoluuloinen "hoito"sakki piti nuortani pakollisena riesana, kun häntä häiritsi paikan meteli ja kun hänelle puhuttiin ivallisesti.
Lastensairaalassa nimenomaan kehottivat ottamaan asianajajan ja yhteyttä sos.asiamieheen.
Voiko tää sijoitusvillitys vielä mielisairaammaksi enää tulla?? Ja meidän lapselle lähdin alun alkaen hakemaan terapiaa!!!
Kirjan mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaa lastensuojelu asiakkuuden tuoman häpeän ainoaksi motiiviksi ottaa yhteyttä asianajajiin.
Tavallaan kun lukee tuon kirjan, tuntuu että ei ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä enää jäljellä. Siitä tulee voimakkaasti tunne, että on jo valmiiksi asetettu tiettyyn lastensuojeluasiakaskoodiin, että viranomaisilla on jo näkemys asiakkaasta valmiina ja keskustelua ei enää tarvitse käydä. Että kaikki ovat päihdeasiakkaita ja kyvyttömiä näkemään omaa syytään ongelmiin.
Onhan se kovaa ja raskasta tekstiä niille vanhemmille, joilla ei ole päihdeongelmaa tai muita "pakollisia " ongelmia. On vaikka erityislapsi tai vammainen lapsi tai koulukiusattu lapsi tai vaikeasti masentunut lapsi tai vanhempi ja ei saa mitään apua mistään.
Häpeällä ei ole mitään tekemistä enää sitten kun vanhemmat tuntevat epätoivoista hätää lapsen puolesta. Kyllä se hätä ja epätoivo panevat soittamaan vaikka asianajajalle.
"Onhan se kovaa ja raskasta tekstiä niille vanhemmille, joilla ei ole päihdeongelmaa tai muita "pakollisia " ongelmia."
On on raskasta. Kun ei voi asianajajaa ottaa "kirjailijan" herjaavasta asenteesta, niin vain kostokohan häneen uppoaisi? Hän leimaa huostaperheen samoin kuin valkoinen mies määritteli tummaihoisen sata vuotta sitten.
On mennyt aika vaarallisille vesille tää nainen! Enää tarttee tietää onko se mieleltään häiriintynyt tai vain vähälahjainen vai onko se ostettu eli XXX.
"Kirjan mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä kuvaa lastensuojelu asiakkuuden tuoman häpeän ainoaksi motiiviksi ottaa yhteyttä asianajajiin."
Oh hoh! No jopas on opus! Pitääpä ehdottomasti panna varaukseen kirjastoon.
http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2011/fi_FI/onnen_tunti/
Jumpe, haksahtiko Härkönen kirjoittamaan kiltisti vain yleisen papillisen liturgian mukaan, hän ryhtyi siis valtakoneiston propagandistiksi?! Kovin kumman tehtävän hän itselleen valitsi. Miksi kirjoittaa kirja, jos toistelee vain virkamiesten latelemia kliseitä? Ne ovat tiedossa jo.
Kirjailija elää näkökulmasta. Jeesustelu on kauhea laji, jota en haluaisi kirjallisuudesta löytää.
Ai että siis häpeä saa ihmiset puolustautumaan ja vanhemmat puolastamaan lapsiaan?! Heh, heh. Häpeävät vanhemmat eivät puolustaudu. Oikeusturvan loukkauksista hermostuneet sen tekevät, kuten yleensäkin tässä maailmassa.
Mitä kertoo netikirjoittjasta se, että hän epäilee kirjailijaa vähälahjaiseksi kirjan perusteella? Ja sanoo tämän mennen varallisille vesille. Oletko koskaan kuullut kirjailijan vapaudesta? Oletko edes koskaan lukenut yhtään kirjaa?
Onko tämän palstan keskustelun taso todella näin alhaalla?
Ni kirjoja olen lukenut. Vähälahjainen on vähän sama kuin perussuomalainen
(keskiverto), jolla ei ole omaa kriittistä fundeeraamiskykyä.
Vaaran vedet on se että "teos" häpäisee ylimalkaan viranomaisten traumatisoimat ihmiset toistamiseen. -Kyllä, on vähintään kyseenalaista sellainen "vapaus", mikä levittää ennakkoluuloa näinkin syvällä tasolla.
Kirjailijan vapaus olisi lähinnä sellaista, missä kirjoittaja saa ja uskaltaa ottaa kritiikin kohteeksi vallassaolijat ja kyseenalaistaa valtaapitävien toimet ja sellainen sitten saadaan julkaista.
Tämä teos leimaa uhrin kuin se kuuluisi toiseen tai alempaan rotuun, jonka geenit jo ikäänkuin ovat lähtökohtaisesti "väärät". Kun ottaa huomioon miten paljon kärsimystä mahtuu täysin syyttömien ihmisten elämään ja miten ls heidät tieten tahtoen leimaa, ei ole sopivaa leikkiä näin pitkälle "kirjailijaa".
Mites kun jos esim holokaustin uhritkin otettaisiin fiktiiviseen romaaniin siten, että ne nyt olivat mitä olivat...kun uhrien perheitä särettiin, niin senkö nyt piti tapahtua kun kerran viranomaisetkin paheksuvat näitä ihmisiä?
Oletko sinä taas kuullut tasa-arvon tärkeydestä ja ennakkoluulojen rappeuttavasta vaikutuksesta? Miten "taide" saa kansan vaikuttumaan tunteisiin vedoten propagandasisällöllään?
varmaan itse on toivonut huostaanottoa niin itselleen kuin siskolleenkin!
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=115&t=554&a=2550
Anna-Leena Härkönen - sisaren itsemurha
Täähän se juuri sokeuttaa ne sos.työntekijätkin! Ne "pelastajat" joilla on itsellään trauma, haluavat rientää pelastamaan lapsia terveistäkin perheistä.
Tämä tuli minullekin mieleen. Kirjoittajan oma häpeä. Hän on aina vaikuttanut tasapainottomalta kaikessa esiintymisessään.
Jaahas, jokos olisi Finlandia-palkinto napsahtamassa Härköselle... Kirjan aihehan saattaa kovasti upota Finlandia-diktaattoriin, joka lukee tekstiä kyynel silmäkulmassa.
Hah, hah, haa! Eipä kirja ehtinyt kunnolla painokoneesta ulos, kun jo sijaisvanhempien etujärjestöt lobbaavat Anna-Leena Härkösen avulla sijaisvanhemmuutta (ja samalla markkinoidaan ideaa huonoista perheistä, huonoista ihmisistä, valtaisista alkoholi- ja huumeongelmista ja mielisairauksista, joita kaikki huonot ihmiset sairastavat):
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/tapahtumakalenteri-----
Tapahtuma oli siis seuraava:
La 10.9.
Tampere: Ajoissa kotiin -kampanjan valtakunnalliset avajaiset klo 13-17 Työväenmuseo Werstaalla, Väinö Linnan aukio 8. Tilaisuuden avaa Perhehoitoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Aila Paloniemi. Tampereen kaupungin tervehdyksen tuo apulaispormestari Leena Kostiainen. Tilaisuuteen saapuu myös kirjailija Anna-Leena Härkönen kertomaan uudesta kirjastaan Onnen tunti, joka käsittelee sijaisvanhemmuutta. Valtakunnallisen avajaistilaisuuden järjestävät Perhehoitoliitto ry, Tampereen kaupungin Asiakasohjaus Luotsi, SOS-Lapsikylät ry, Pelastakaa Lapset ry sekä PerhehoitoKumppanit Suomessa Oy. www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/lastensuojelu/sijaishuolto/perhehoito.html
Että ihan kansanedustaja Aila Paloniemikin (kesk.) oli paikalla...
Jumatsuikki, kun katsoo Googlella kuinka sijaisperhetoiminnan eturyhmittymät hyödyntävät Härkösen uutta kirjaa Onnen tunti, niin kyllä ihmetyttää... Harvoin yksi kirja pääsee näin keskeiseksi osaksi koneistoa, koneiston tukijalaksi ja kansalaisten normalisoijaksi.... Nyt on kyllä kirjallisuuden tehtävä ja idea kadonnut täysin! Alkaa muuten epäilyttää jo sananvapaudenkin kohtalo.
Kovin kiinnostava teos tämä Anna-Leena Härkösen Onnentunti (Otava 2011). Sen avulla voimme nyt tarkastella sitä, kuinka raaka valta hyödyntää eli suorastaan hyväksikäyttää hengentuotoksia. Ja kirjailija nähtävästi kiltisti suostuu koneiston seireenien kutsuihin.
Nokkelasti rouvat ajoittivat syksyyn tämän propagandan julistuksen. Kun päiväkodit ja koulut on alkaneet niin tämä suorasta yllyttää niitä kaikenkarvaisia huolikartoittelijoita tekemään LS ilmoituksia ja hankkimaan perheille vaikeuksia!
Suosittelen todellakin lukemaan kirjan ,ennen kuin alatte vaahtoamaan yksittäisiä, asiayhteyksistä revittyjä lauseita. Kyllä kirjassa on niin kritiikkiä sosiaaliviranomaisia kohtaan kuin myös ymmärrystä, eli molempaa näkökulmaa.
Ja kirjassa myöskin suhtaudutaan aika ymmärtävästi niihin vanhempiin, jotka lastensa kanssa joutuvat sijaisperhe-arkeen tahtomattaankin mukaan. Ei siinä luokitella ihmisiä huonoiksi tai hyviksi vaan nimenomaan pohditaan sitä vaikeutta, kun elämä tuo eteen noita raskaita tilanteita. Niin lapsen biovanhempien kuin sijaisvanhempienkin näkökulmasta.
Uskomatonta, miten moni alkaa kouhkata asian tiimoilta, VAIKKA EI OLE SELVÄSTI EDES LUKENUT KIRJAA! Haloo!!!
Onpa täällä aika outoa asenetta ihmisillä :O teistäkö lasten pitöisi vaan sitkeästi pysyä bioperheissään, vaikka olosuhteet olisivat miten huonot, ettei "nyt vaan pahotettaisi äiskän ja iskän mieltä!"?????????
Kyllä ne ns. turhat huostaanototkin ovat kuitenkin aika harvinaisia. Ja kun se vaan on tosiasia, että jos vanhempi voi huonosti, voi lapsikin.
"jos vanhempi voi huonosti, voi lapsikin."
Jaa. Eihän tuota kiellä kukaan. Mikä piru siinä sitten on että se muinainen tarpeeksi hyvä vanhempi on sitten omittu vain sijaisille...kun se oikee vanhempi tarttee kannustusta on tarttenut koko ihmisen historian (paitsi kun -ainakin-punaorvoista löytyi lihakaupan ainesta.
Viisas auttaja tukee ei anna raippaa. En ole bio mutta teen lasten parissa työtä: Kun vaan vanhemmille on ystävällinen ja kiittää vaikka kevätjuhlassa saadusta ruususta, on lämmintä nähdä vanhempien rentoutuvan! Näinkin pieni ele kannustaa vanhempia! -Tai kun pkotipäivän lopuksi kertoo mikä juuri vanhempien oman lapsen tekee erityiseksi, niin sekin lisää itseluottamusta.
Kyllä lasten parissa työskentelevillä on oma suuri osuus myös vanhempien rohkaisemisessa jos vain on halua. Se huonosti voiva oikea vanhempi voi olla pelkästään yksinäinen tai vähätuloinen; sellainen ei saa vaikuttaa sijoituspäätöksiin vaan ne huonon olon syyt on poistettava. Tukitoimeksi ei missään nimessä riitä esim huono pienryhmä jossa yksilöitä ei tueta heille sopivalla tavalla (joissa siis kaltoinkohdellaan lasta esim rankaisemalla tai torumalla jos lapsella on mm vaikkapa häiriöherkkyyttä).
No tuo oli vähän kärjistetysti, mutta itse olen elänyt perheessä, jossa todellakin jopa huostaantotto olisi ollut tarpeen, muttei sitä koskaan tehty, niin pakko silti peräänkuuluuttaa sitä, että lasten ei pidä ottaa vastuuta vanhemman hyvinvoinnista!!! Jos vanhempi on kykenemätön huolehtimaan lapsestaan, lapsen täytyy saada siihen apua ja usein sijoituskin niin kauan, että tilanne helpottuu.
Ja jos sitten itse kirjaan mennään, niin ei siinä ole missään vaiheessa tullut kyllä esille, että kirjailija haluaisi osoitella vanhempia huonoina ihmisinä. Mistä teille tulee tuollainen käsitys, vaikka ette ole usea edes lukeneet kirjaa?? Siinä niin sosiaalihuolto kuin sijaisperhe suhtautui ymmärryksellä ja auttaen.
Olen tismalleen samaa mieltä, että ne huonosti voivat vanhemmat tarvitsevat tukea ja se on pitkällä tähtäimellä lapsenkin etu. Lasten paikka on ensisijaisesti vanhemmillaan, mutta ei sillon jos lapsen hyvinvointi, niin psyykkinen kehitys kuin fyysinen vointi sekä perustarpeiden saanti on uhan alla. Sekin on ihan totta, että vanhemman vähävaraisuus ei todellakaan saisi ikinä ollut se syy sijoitukseen. Sosiaalihuollossa, kuten millä tahansa alalla, on valitettavasti ns. mätäpaiseita, jotka tekevät vääriä päätöksiä muka lapsenedun nimissä, mutta ei siksi voi koko alaa leimata tuolla tavalla kuin moni tekee. Suurin osa sosiaalihuollon ihmisistä oikeasti haluaa sen lapsen, mutta koko perheen parasta. Nuo puheet siitä, että lapsia sen takia otettaisiin pois perheistä, että vanhempi on "vähän yksinäinen tai vähävarainen" ovat kyllä enemmän harvinainen poikkeus kuin sääntö.
Niin monessa perheessä, missä lapset voi huonosti vanhempien sekoilujen jms takia, sosiaalihuolto joskus katsoo jopa ihan liian pitkään tilannetta, ja sattuu vahinkoja. Kyllä niille huostaanotoille on lopulta se oikea syy, uskokaa tai älkää.
Kun on ihan käsittämätöntä, mitkä mittasuhteen tuo kirja on keskustelussa saanut ja pistetään kirjailijan suuhun sanoja, vaikka monikaan ei ole selvästikään lukenut kirjaa. Lukekaa se ja jatkakaa sitten jankkaamista. Ei siinä korosteta sijaisvanhemman hyvyyttä suhteessa biovanhempaan. Ja kannattaa muistaa, että se on vain yksi kirja. Tuskin kirjailija on sillä kuvitellut määrittävänsä koko sosiaalihuollon tilan lastensaralla. Aihepiiri vain on niin herkkä, että moni reagoi siihen tunteella, vaikkei ole lukenut kirjaakaan. Mutta ennen kuin menee tekemään siitä tulkintoja, pitäisi tietää mistä puhuu eikä vain räksyttää muiden mukana.
Olen itse allalla sivuten mukana ollessa kyllä todistanut sitä, että suurin osa sosiaalihuollon ammattilaisista haluaa tukea sitä ongelmaista vanhempaa j ymmärtää sen tärkeyden. Se, että joskus kuitenkin tulee ilmi tapauksia, jossa niin vanhempaa kuin lasta on ns. kyykytetty, on tosi surullista, sillä yksikin tapaus on tavallaan liikaa, mutta ei pidä yleistää sen takia, että sosiaalihuollossa vaan potkitaan päähän ongelmaista vanhempaa ja lapsetkin viedään aiheetta, sillä asia ei ole noin.
Päihdeäitien tukikoti on hyvä esimerkki siitä, että vaikka äidillä on huumeongelma, hänet halutaan pitää yhdessä lapsen kanssa ja tuki/ryhmäkodissa asumalla ns. valvotusti, se onnistuu. Kyllä siinä tuetaan erityisesti sitä äitiä.
Ottakaa selvää asioista, ennen kuin huutelette omia totuuksianne ;)
Ei kukaan niin ole näissä kirjoituksissa sanonut. Tottakai lapsi on otettava huostaan kuvatunlaisesta perheestä. Ei yksikään lapsi voi sellaisissa olosuhteissa kasvaa ja kehittyä.
Kirja toistaa Perhehoitoliiton maailmankuvaa, onhan lakimuutos ollut tiedossa jo pitkään. Tarinassa on vanhempien vaikeita hetkiä, mutta näinhän se arki yleensä menee. Lopussa kuitenkin äidit lähentyvät toisiaan eli saaadaan se onnellisen tapainen loppukin.
Sijaishuollon ja lastensuojelun asenteet ja näkemykset tulevat hyvin esiin kirjassa. Kuva siitä, että lastensuojelun asiakkuudessa on vain päihdeperheitä vahvistuu tämän lukemisen jälkeen. Mutta näinhän se on ollut varmaan tarkoituskin.
Lakimuutoksen takia sijaisperheiden tarve on valtava. Yhteiskunnan tukimuodot perheille ovat olleet täysin riittämättömät alkaen jo 1990-luvulta. Lastensuojelusta on tullut lähes ainoa tukimuoto perheille kuntien säästöjen takia.
Tutkimustietoa ei ole lastensuojelun toimista. Ainoa kait on se tieto, että 80 % murrosiässä huostaanotetusita pojista syrjäytyy.
Sepä se, että "tukea kyllä annetaan" ja se "tuki" sitten sairastuttaa lapsen ja vanhemmat. Nää huoliryhmät eivät ole näkevinään mistä kenkä oikeasti puristaa, vanhempia voidaan systemaattisesti estää saamasta esim neuropuolen oikeaa toimintaterapiaa, joka auttaa autismin kirjon lapsen elämää ja hänen vanhempiaan siinä (huoliporukalle kuuluisassa) perheen arjessa.
Huoliporukka tunkeutuu vanhemman reviirille keinoja kaihtamatta, häiritsee kotirauhaa ja väsyttää avunhakijan...ilmeisesti Hurtigin ohjeistuksella se poppoo änkeää "perheen muurien taakse"...näkemään koko "perheen pahuuden", sen minkä "humanistinen ihmiskäsitys haluaa pitää salattuna".
Mutta aiheessa pysyäkseni tämmöset "Hurtigit" on päässeet irti omien traumojensa kanssa ja näkevät vääristyneitä kuvia ihan riittävän hyvistä tavisperheistä...niinkuin Härkönenkin, joka kiitää täyttälaukkaa vieden harhaista sanomaa kansalle.
Mutta eikö se ole hyvä, että kirjan myötä syntyy voimakasta keskustelua sosiaalihuollon tilasta lastensuojelun saralla? Ei kai kukaan niin yksioikoinen ole, että yhden fiktiivisen kirjan perusteella muodostaa kuvan Suomen sosiaalihuollon tilasta. Ei kirjailija ole mitään tutkimusta aiheesta julkaissut vaan on tehnyt fiktiivisen tarinan. Jos tuolla mittapuulla aletaan tarkkailla, kotimaan kirjallisuuskin on täynnä kirjoja, joista voi alkaa paasata samalla tavalla, että "vääristää kuvaa siitä ja siitä".
Yhtään ajatteleva ihminen ei ihan oikeasti voi pitää kirjaa jonain raamattuna lastensuojelun tilanteesta Suomessa.
Ei ole yhtään hyvä että uhrit häpäistään.
Uhrithan tässä "keskustelevat" karkeasta leimaamisesta, ei mikään suuri yleisö osaa arvata millainen syöpä lastensuojelu on...se ei ole tukiverkko vaan se on loiskasvi. Se ei käy millään tavalla ilmi romaanissa.
En ole lukenut kirjaa enkä todennäköisesti lue. Tuli vaan mieleen, että mikähän olisi itku ja poru jos joku, ehkäpä humaanina kirjailijana pidetty, kirjoittaisi fiktiivisen tarinan maahanmuuttajien OLETETUSTA arjesta vaimon ja lasten hakkaamiset mukaanlukien, murrosikäisä tyttöjä nakeltaisiin parvekkeilta tai pakkonaitettaaisiin serkuille. Kirjassa olisi myös kuvattuna tilanteita, miten huijataan sossua yms. No tuskinpa kukaan kustantaja kustantaisi, mutta jos niin tekisi, niin aika älämölö siitä syntyisi.
Tämä oli aika osuva vertaus.
Se OLETETTU HUOSTAPERHE on vain tilalla. Älämölö syntyy ihan aiheesta. Loukkaus sattuu, oikeus veriseen veitsenpyöritykseen (minkä Härkönen allekirjoittaa), kuuluu ilmanmuuta asiaan: Kun vanhemmat ottavat asianajajan, he (kirjan mukaan) häpeävät sitä, että heidät -paremminkin heidän lapsi- on vammautettu.
Ottaako joku somaattisen hoitovirheen kohde lakimiehen avukseen HÄPEÄN vuoksi? Niin moni uhri (vanhempi ottaa lapselleen asianajajan) JOUTUU tukeutumaan asianajajaan ja tää kirja antaa kuvan, että lakimies otetaankin sen takia, että vanhemmat häpeävät (?). On täysin tiedossa, että ilman lakimiestä moni lapsi jäisi virumaan vanhemmistaan erillään JA VIELÄ KELVOTTOMISSA JA KIDUTTAMISEEN RINNASTETTAVISSA OLOISSA.
Joka vain itse on kokenut nuo kuviot sosiaalikoneiston tullessa päälle ei voi olla loukkaantumatta kirjoittajan harhaanjohtavan tuotoksen takia. Se tuotos on häpäisevää, ihmisoikeuksien rikkomisen hyväksyvää lietettä.
On anteeksipyynnön paikka!! Sosiaalitaho ei osaa pyytää anteeksi, mutta osaisikohan tämä rouva...
On täysin eri asia huoltajuuskiistalla ja huoltajuuskiistalla...narskuvanhempi osaa vaatia joka käänteessä asianajajaansa siis sitä pysyvää omaa lakimiestä kääntämään asiat miten päämies vain itse haluaa. -Viranomaisrikoksien uhrit joutuvat usein ottamaan ensi kertaa eläessään avukseen lakimiehen kun omaa lasta kaltoinkohdellaan systemaattisesti ja harkiten.
Kyseessä on edelleenkin fiktiivinen kirja, joka kertoo sijaisvanhemman näkökulmasta sen tarinan. Miksi yhteen kirjaan pitäisi yhtäkkiä ympätä monta eri näkökulmaa?? Se on toinen tarina sitten se. Ja se lastensuojelu kyllä aika usein on sille lapselle se tukiverkko, vaikka vanhempi tietenkin kokee sen toisin. Mutta miksi se on niin vaikea tajuta, että tuo on vain kirja, jossa yksi näkökulma??
Millä tavalla uhrit kirjassa häpäistään, kun kerrotaan, että ko äiti ja isä olivat molemmat päihdeongelmaisia jne? Eikö sitä saisi sanoa?
Olisi ihan eri asia, jos kirjailija olisi sanonut, että tämä on nyt totuus lastensuojelun tilasta tai yleistänyt, että sijaislasten vanhemmat ovat aina sellaisia ja sellaisia,. mutta eihän hän niin tee. Ihan sama kuin joku kirjoittaisi kirjan vaikka lapsena kokemastaan seksualisesta hyväksikäytöstä niin siihen syyllistymättömän vanhemmat voisi alkaa huutamaan, että nyt kirja antaa kuvan, että kaikki vanhemmat ovat sellaisia.
Koittakaa tajuta, että tuo on VAIN kirja, ei mikään virallinen tutkimus tms. Kirjailijalla on oikeus kertoa myös sijaisvanhempien näkökulma asiaan, miten monimutkainen juttu sekin on rakastaa ns. vieraan lasta.
Joo mutta kun osa ihmisistä on sellaisia että ne voivat ruveta pitämään tällaistakin fiktiota totuutena kuten Hitlerin julistuksia nazi-saksassa.
Nyt jo huomaa kuinka sijaisperhetoiminnan eturyhmittymät lobbaavat Anna-Leena Härkösen avulla sijaisvanhemmuutta (ja samalla markkinoidaan ideaa huonoista perheistä, huonoista ihmisistä, valtaisista alkoholi- ja huumeongelmista ja mielisairauksista, joita kaikki huonot ihmiset sairastavat)
Jos jokaisessa kirjassa esiintyvien kohderyhmien ihmiset ottavat aina nokkiinsa siitä, ettei kirjassa kuvata jokaisen osapuolen kannalta asioita, niin sehä menee ihan naurettavaksi. Siis eikö tuo kirja ole ns. kuvitteellinen, ja "yhden perheen tarina"; niin miksi siihen pitäisi sitten lisätä kaikkien muidenkin näkemys asiaan?
Ja kun puhutte uhrista, niin puhutte uhreina noista vanhemmista, jotka kokevat huostaanoton tietenkin kauheana asiana, mutta entä ne lapset..eikö ne ne nimenomaan ole niitä uhreja monella tapaa?
Perheitä pidetään jo tarpeeksi yhteiskunnan pohjasakkana, pitääkö lyötyä lyödä vielä lisää?
No kirjoittakaa sitten itse kirja, missä saatt purettua traumanne huonoina vanhempina ja haukkukaa sosiaalihuolto ja kaikki. Se se vissiin sitten helpottaa.
Kuka määrittää huonon vanhemmuuden, sosiaalityöntekijäkö? Onko huono vanhemmuus nykyään jokin standardi? Millä tavalla sijaisvanhemmat ovat parempia vanhempia kuin lapsen omat vanhemmat, pride koulutuksenko ansiosta? Tämä teos on tuomitseva, loukkaava ja perheitä vastaan suunnattu hyökkäys.
Oletko mahollisesti sijaisvanhempi?
Mainio luovuudenlähde koko sosiaalihuolto kyllä on, mutta SAISI se innoittaja olla vähän helpompikin...jokin "huono vanhempi" ei siinä luomuksessa suinkaan synny, Rikinkatkuisia Rouvia (jonkinlaisessa ihmismuodossa) taasen vilisee ihan sankoin joukoin.
Sinun omakuva taitaa muistuttaa jotain Dorian Gray-hahmoa? Se on ja on ja on...niinkuin sinunkaltainen KammotusOlio.
Kirja on fiktiota ja yhden perheen tarina.
Kuvatunlaisissa päihdeperheissä lapset eivät voi elää, kasvaa ja kehittyä normaalisti.Tällöin sijaisperhe on hyvä ratkaisu. Sijaisperhehän voi olla myös lapsen läheinen sukulaisperhe. Molempien perheiden vanhemmat tarvitsevat omanlaista, kohdennettua tukea.
Kirjailijat saavat kirjoittaa mitä itse haluavat. Kirjassa saa olla juuri se näkemys ja tieto asioista mitä kirjailija haluaa kirjoittaa.
Fiktiivisestä kirjasta ei kukaan loukkaannu. Kirjasta saa olla monenlaisia mielipiteitä.
Perhehoitoliitto ja muut sijaishuoltoa järjestävät tahot ovat myös tyytyväisiä kirjaan ja sen viestiin.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimien parissa on 70 000 lasta ja sijoitettuna 17 000 lasta.
Tottakai sijaihuolto on tyytyväinen, ajaahan kirja heidän näkemyksiään. Ovatpa niinkin tyytyväisiä että ovat näkyvästi eri tapahtumissa lobbaamassa tätä kirjaa. Se tuki mitä sossu ja sijarit antaa on syyllistäminen ja heidän mielipiteensä korostaminen asiassa kuin asiassa.
Härkönen menisi ihan täydestä sosiaalityöntekijänä. Ne on samanlaisia traumatisoituneita ylihysteerisiä hermokimppuja, jotka ei kestä yhtään mitään normaalia.
Se, mitä aikoinaan pidettiin täysin normaalina on nykyään kuolemaakin pahempaa kasvatuksessa sossujen ja sijarien mielestä. Heti kun rikotaan se tietty kaava ja syy saadaan, ollaan diaknosoimassa, huostaamassa, huolittelemassa ja sättimässä, toisten elämään puuttumassa.
Ettekö te tajua, että ei lasta oteta perheestä jos hänellä on siellä perusasiat kunnossa? Edes masentuneet vanhemman lasta ei noin vain huostaanoteta, vaan silloin on isompia syitä takana. Ei sosiaalityöntekijät määritä hyvää vanhemmuutta vaan LAKI määrittää lapsen turvallisuuteen liittyvät kriteerit. Kyseisessä kirjassa lapset olivat vanhemman päihteidenkäytön takia todellakin heitteillä ja kohdanneet aika ikäviä juttuja, saaneet psyykkisia vaurioita. SIKSI kyseisessä kirjassa lasten oli parempi asua toisessa perheessä. Oletteko te noin yksinkertaisia, kun ette tajua tuota vaan hoette tuota martyyrisoopaa asioita tajuamatta? Ne sijaisperheisiin joutuvat lapset joutuvat sinne siksi, että niiden turvallisuus on tavalla tai toisella omassa kotona jatkuvasti uhattuna.
Te ketkä täällä mussutatte tuota mantraa, että sosiaalihuolto on pahis ja vie lapset hyvistäkin kodeista ja sijaisperheisiin sijoitetaan lapsia ihan omavaltaisesti, että tiedä oikeasti Suomen sosiaalihuollosta juuri muuta kuin nuo omat paskat kokemukset tai tutuilta kuullut kauhutarinat.
Teillä on vaan huoli siitä, että miten ne moniongelmaiset aikuiset jotka eivät oikeasti pidä lapsistaan huolta, pahoittavat nyt mielensä kun ihan tällaisia joku menee kirjassa kirjoittamaan. Herätkää!! Suomessa elää YHÄKIN liian moni lapsi kodissa, jossa kokevat vanhempiensa takia kauheita asioita.
Just siellä sylttytehtaallaTampereen suunnassa missä tämä lastensuojelunväki on kattavasti kokoontunut kera kirjailija Härkösen, hukkui/hukuttautui 15-v rattijuoppo Karoliina. Lastensuojelun toimijathan eivät hoitaneet tehtäväänsä, vaan katselivat perheen menoa vierestä. Nuori ihminen menehtyi!
Lastensuojelu käy tunnetusti alkoholittomien yksinhuoltajaperheiden kimppuun ja nimenomaan ei tartu päihdeongelmaisten ihmisten auttamiseen. Herää siis itse!
Viimeisestä lauseestasi - "Suomessa elää YHÄKIN liian moni lapsi kodissa, jossa kokevat vanhempiensa takia kauheita asioita." - olen samaa mieltä.
Tämä justiin on totta. Ja bettre folk -äiti/isä kittaa whiskyä omkotitalossansa missä ei riita näy eikä kuulu. Julkisivua rakennetaan, ollaan olevinaan niin, että perheen pitää olla yhdessä...(?) lapsen takiako vai ettei maine mene?
Avioero on joskus loistava ratkaisu päihdeongelmaisten PAREMPIENKIN ihmisten piireissä.
Miten mulla on Härkösen tuotannosta sellainen kuva, että vaahtoaa aina jostain omaa elämää koskevasta väärinkäymisestä ja sitten kerää sillä rahaa.
Ensin kohkasi kirjan verran synnytyksestään ja haukkui kaikki kätilöt ja neuvolat kun kukaan ei ymmärtänyt häntä.
Sitten rahasti siskonsa itsarilla
nyt sitten tällaista.
Kannattais varmaan katsoa peiliin jossain vaiheessa jos joka puolella mättää, eikä kirjoittaa kostokirjoja jälkeen päin.
Tyypillistä nakujournalismia missä vääristävän median kustannuksella yritetään tehdä tikusta asiaa tai päinvastoin. Lehtien urpot ovat järjenkäytön suhteen kuin etanoita ja maalaavat asiat muotoon mikä on vastoin todellisuutta.
Todenperäisempiä kuvauksia lapsuuden hylkäämisprosessien katalista jälkiseurauksista löytyy Jari-Veikon tuotannosta http://kauppinen.us
Vaikka ne onkin taidetta niin voittaa mennentullen kaikki median siivellä loiseläjät
Anna-Leena Härkönen ei mielestäni millään tavoin ole "kostokirjailija". Olen lukenut hänen koko tuotantonsa ja pitänyt tavastaan kirjoittaa ja tarttua myös ns. vaikeisiin asioihin. "Rahastus siskonsa itsarilla".... Loppuunkäsitelty on sydänverellä kirjoitettu teos ja tässä (varsinkin nuorten ihmisten tekemien) itsemurhien luvatussa maassa oli ollut jo pitkään ko. teoksen mentävä aukko. Olen itsekin saanut kirjasta enemmän apua kuin ns.ammattiauttajilta (papit, terpeutit ym. jotka ovat ylikuormitettuja / ylimielisiä). Minulla on kirjakaapissani tämä kirja ja se kiertää jatkuvasti saman kokeneiden keskuudessa. Ehkä koettuasi tätä pahaa maailmaa enemmän, ymmärrät paremmin....
Kirjaa en ole vielä lukenut mutta mielenkiinnolla odotan milloin saan sen luettavaksi. Paikalliseen kirjastoon kirjat tulee pienellä viiveellä mutta ensimmäisenä olen varauslistalla.
Itse katsoin viikonloppuna Ikuisesti sinun -elokuvan. Kertoo huostaanoteuista lapsista ja nuorista, sijais- ja biovanhemmista. Todella asiallinen elokuva rankasta aiheesta huolimatta. Kannattaa katsoa jos vain mahdollista. Muutama kohtaus elokuvassa sai kyyneleet silmiin vaikka tätä sijarin työtä on jo pitkään tehnyt.
No jos tarkkoja ollaan, se kyllä kertoi lapsista, joiden tarkoitus oli myöhemmin olla vain ns. elinvarastoja, eli luovuttavat yksi kerrallaan tärkeitä elimiä niitä tarvitseville. Ei siinä kyllä pohdittu missään määrin sijais-tai biovanhemmuuden juttuja ;)
Hyvä leffa on, mutta pikkuisen piti korjata, kun tuokin tähän asiaan vedettiin. Ainoa mahdollisesti yhdistävä tekijä siinä ehkä oli se, että kun nuo nuoret tajusivat kohtaloitaan, he surivat sitä, ettei heillä ollut oikeaa perhettä ja normaalia elämää.
Olihan lapsilla oikea perhe ja normaali elämä. Toisessa tarinassa seurattiin sisarusten kotiuttamista 5 vuoden huostanton jälkeen. Heitä seurattiin sijaisperheessä ja -bioperheessä. Tarina päättyi siihen että lapsia käytiin kuvaamassa muutaman kuukauden bioperheessä asumisen jälkeen kotona.
Toinen tarina kertoi huostaanotetusta tytöstä jonka isä vankilassa ja äiti kuollut. Tyttö pohti paljon elämäänsä ja ihmissuhteitaan. En todellakaan ymmärrä missä kohtaa tässä oli elinten luovuttamisesta kyse. Ihan normaalia elämää lapset viettivät.
En tiedä puhummeko samasta elokuvasta. Suomen ensi-iltansa tämä kotimainen elokuva saa 11.11.2011. Minun näkemä oli ennakkoesitys.
Joo, sekoitin toiseen, sori ;) Täytyypä tsekata tuokin!
https://www.facebook.com/pages/Ikuisesti-Sinun-Forever-Yours-teattereissa-11112011/174644939226584
On aika kaukaa haettua yhdistää Karoliinan kohtaloa tähän tai syyttää siitäKIN sosiaalihuoltoa. Kyseessähän oli perheen mukaan normaali kiltti tyttö, joka vissiin nyt sitten ennen viimeisiä hetkiään intoutuikin teinimäiseen tapaan kokeilemaan juomista ja huonosti kävi. Miten sosiaalihuolto olisi voinut ennakoida tuollaista??????????Tuollaiset esimerkit ovat todella kaukaa haettuja ja kertoo kyllä omasta järjenköyhyydestä.
Päihdeäitien pakkohoito vaatii myös eettisten arvojen pohdintaa.
Helsingin Sanomat Vieraskynä 5.2.2009.
Lääketieteen ja etiikan professori Turun ylioisto.
Lue juttu, kommentit, sekä aihepiiriin liittyviä muita uutisia.
Ovatko päihdeäidit olleet joillekin Eikkaa?
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Päihdeäitien pakkohoito vaatii myös eettisten arvojen pohdintaa/1135243287326
---
Heitän vastakysymyksen. Mitä sosiaalihuollon touhottama ennakoiva huolikartoitus sitten tarkoittaa, ellei varhaista puuttumista alaikäisen itsetuhoisuuteen???????????
Ellei vanhemmat pysty niin sosiaalihuolto on se taho jonka silloin PITÄÄ nähdä tilanne ja puuttua AJOISSA.
Mitä se lastensuojelun ajoissa kotiin -kampanja loppuviimeksi oikein tarkoittaa?
"Oletko edes koskaan lukenut yhtään kirjaa?
Onko tämän palstan keskustelun taso todella näin alhaalla?"
Siinä palstan vakiohäirikön käyttämä yleinen halventava tyyli palstan kirjoituksille ja mielipiteille.
Kyllä, minäkin olen varmasti lukenut enemmän kirjoja kuin kysyjä konsanaan, mutta ihmetyttää vain erään tahon ikuisesti mollaava asenne palstalaisiin.
Merkillistä muuten, että täällä kirjoitetaan "fiktiivisestä teoksestä" meuhkaamisesta, koska palstalaiset tietävät lapsineen kaiken ENNEN KAIKKEA VÄÄRÄSTÄ leimaamisesta.
Ja minkä ihmeen takia Perhehoitoliitto tarttuu niin hiton hanakasti tähän FIKTIIVISEEN teokseen? He kun ovat puheenjohtajansa avustamana tehneet ko. fiktiota todeksi paasauksellaan jo vuosien ajan.
No, minulla on yliopistotutkinto kotimainen kirjallisuus pääaineena, joten jonkun verran olen kirjallisuutta lukenut ja sinä et tunnu ymmärtävän kirjallisuudesta ja kirjailijan vapaudesta (ja kaunokirjallisuuden fiktiivisyydestä) paljokaan. Ja tietysti Perhehoitoliitto on innostunut kirjasta, sijaisvanhemmuutta ei juuri ole taiteessa käsitelty.Miksi sinä saat haukkua kirjan ja kirjailijan, mutta Perhhoitoliitto ei saisi kirjaa huomioida ollenkaan. Minusta sinä olet vainoharhainen!
Suomessa on viimeksi tänä vuonna ilmestynyt kirja sijaisvanhemmuudesta:
Jouko Halmekoski: Orjamarkkinat. Huutolaislasten kohtaloita Suomessa. Ajatus Kirjat 2011.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=48073:suomalaista-lapsikauppaa-huutolaislasten-rankka-historia&catid=5:tiede&Itemid=7
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/2472270/huutolaislapset-saavat-aanensa-takaisin
Eli tällaistakin tietoa löytyy. Eikä ole ihan virallisen sosiaalihuollon linjan mukaista. Mutta sehän on kirjan ja kirjallisuuden tehtävä, se tiedon levittäminen. Ei sen pimittäminen, kuten Anna-Leena Härkösen kirjasta tulee hiukan mieleen.
"jonkun verran"...
"Perhhoitoliitto"...
Kerro lisää:) -Kyllä täällä korjataankin :D
-Mutta tarinoi pikkasen kirjallisuudesta! (Pidätkö luentoja; mitä tykkäät esim Kurjat -romaanista...voiko sen sijoittaa tähän nykyaikaan? Vai olivatko ajat ko romaaninkirjoitusajankohtana aivan toiset?) Annahan tulla sellanen seikkaperäinen tulkintasi Kurjista, sinä Kirjallisuuden Maisteri. Me venataan.
Kiireessä kun kirjoittaa, tulee virheitä. Miksi minun pitäisi alkaa tulkita jotain kirjallisuuden klassikkoa biovanhempien keskustelupalstalla?
Huutolaislapset ovat eri asia kuin sijaislapset. Eikä tuo kirja ole romaani, romaani on aina fiktiivinen (ainakin osin). Ei romaanista voi sanoa, että siinä pimitetään totuutta. se on kirjailijan luomus.
"BIO"vanhempien tyttö kun kuitenkin asusti brutaalin pariskunnan hoivissa tässä Kurjat -romaanissa. Siksi aihe on polttava, siksi ehdotan ajankohtaisen aiheen esillenostamista. Tyttö piti ostaa pois. Etkö osaa seurata itse miten historia toistaa itseään?
Ja se nyt vain on tosiasia, että niitä köyhien perheiden lapsia, punaorpoja juuri, otettiin Suomessa sijaisperheisiin. Sisällissodan jälkeen kunnissa meneteltiin ihan samoin kuin nykyään, eli kotitukea ei annettu ja kunta otti lapset huostaan maksua vastaan.
Eikö biopalstalla voi ottaa esille lasten hyväksikäyttöä??? Täällä olevat vanhemmat ovat aika valveutunutta sakkia, kyllä me otetaan vastaan ihan mielenkiinnolla kirjallisuuden klassikon tulkintaa:) -Voithan esim kirjoittaa selkokielellä?
http://www.iltalehti.fi/viihde/2011091314379837_vi.shtml
Kirjailija riisuutui suorassa lähetyksessä
Tiistai 13.9.2011 klo 21.47
Kirjailija Anna-Leena Härkönen riisui mekkonsa kesken Iskelmäradion haastattelun.
Anna-Leena Härkönen oli pannut kainaloihinsa pikkuhousunsuojat imemään hikeä.
Anna-Leena Härkönen oli pannut kainaloihinsa pikkuhousunsuojat imemään hikeä. (EERO LIESIMAA)
LINKKI
Kuuntele Härkösen haastattelu (Iskelmäradio)
Härkönen paljasti lähetyksessä jännittävänsä haastattelutilanteita niin paljon, että hänen kainalonsa alkavat hikoilla voimakkaasti. Tällä kertaa hän oli kuitenkin keksinyt uuden konstin hikoilua vastaan.
- Mulla tulee ihan älyttömän helposti kainalot ihan litimäräksi. Mulla on tällainen musta vintage-mekko päällä, ja mä yritän säästää tätä. Tää nyt on naurettavaa tunnustaa, mutta mulla on pikkuhousunsuojat kiinni kainaloissa, se liimapuoli ihossa, Härkönen sanoi.
Pikkuhousunsuojat eivät kuitenkaan riittäneet, vaan Härkönen joutui riisumaan mekkonsa yläosan. Loppuhaastattelun ajaksi hän verhoutui huiviin.
Härkönen oli Iskelmäradion vieraana kertomassa uutuuskirjastaan "Onnen tunti".
IL
Kirjailija Anna-Leena Härkönen yllätti Aamuvirkkulan riisumalla mustan vintage-mekkonsa kesken haastattelun. Kirjailija myös paljasti tulleensa studioon terveyssiteet kainalossa. Miksi ihmeessä?
Kirjailija Anna-Leena Härkönen ollut julkisuudessa jo vuosikausia, mutta jännittää edelleen haastatteluja niin paljon, että kainalot kostuvat. Aamuvirkkulan vierailulle hän oli pukeutunut mustaan vintage-mekkoon ja asetellut kainaloihinsa hikisuojat.
- Mulla tulee älyttömän helposti kainalot ihan litimäräksi ja mä yritän säästää tätä mekkoa. Tää on ihan naurettavaa tunnustaa, että mulla pikkuhousunsuojat kiinni kainaloissa. Se liimapuoli ihossa. Mä keksin tämän eilen, Härkönen selittää.
Idea oli hyvä, mutta ei tällä kertaa toiminut. Imukyky ei ollut riittävä. Härkönen riisui mekkonsa yläosan ja asetteli huivin peittämään kriittisiä paikkoja.
- En mä varsinaisesti pelkää. Täällä on kiva olla, mutta kuitenkin fysiikka pettää. Sitä käy sen verran kierroksilla. En ole ollut näyttämölläkään sen takia vuosikausiin, koska jännitän yleisöä. Mä oon aivan kauhuissani. Koko päivä on pilalla, kun illalla on näytös, Härkönen jatkaa.
Onneksi on kirjoittaminen. Kauppoihin on juuri ilmestynyt uusi teos "Onnen tunti", joka kertoo sijaisvanhemmuudesta. Kirjailija sanoo itse olevansa vähän lepsu äiti, jonka on joskus vaikeaa innostua poikansa kiinnostuksen kohteista. Uuden kirjan teema toi kuitenkin suhteellisuudentajua omaan vanhemmuuteen.
-Kuulin aika karmeita tarinoita siitä, minkälaisissa oloissa lapset saattavat pahimmillaan elää. Sitä tuli itseään kohtaan armollisemmaksi. Tuli sellainen olo, että älä syyllistä itseä kaikesta, kirjailija sanoo.
Kuuntele, miten haastattelu kirjailijaa hikoilutti.
(ps. Vierailun päätteksi Härkönen löysi kaupasta kainaloihin soveltuvat hikisuojat, joita ei tarvitse ommella pukuun)
http://www.iskelma.fi/index.php?option=com_sbsforum&tmpl=forum&view=thread&thread=986
juu hyvä mainoskikka,.... Nyt Novalla mainos, harvoinpa kirjoja Novalla mainostetaan, on tainnut saada sponssirahaa ja sopiva ajoituskin nyt kun kovasti hakevat uusia sijaisperheitä syysmarkkinat alkaneet, pestuumarkkinat, mikkelinpäivän markkinat, huutolais huutokaupat ja mitä näitä onkaan.
Lapsia kasvaa kammottavissa olosuhteissa niin bioperheissä, sijaisperheissä kuin lastensuojelulaitoksissa. Jonkinlainen valvonta ja viranomaisten ilmoitusvelvollisuus ulottuu vain bioperheissä eläviin. Tämä on fakta, jonka myöntää aluavalvontavirastokin.
Lastensuojelu on paitsi tunteita kiihottava alue myös megaluokan kasvubisnes, jossa erilaiset asiantuntijat ja yrittäjät hyötyvät asiakasmäärien kasvusta ja keinotekoisestakin kasvattamisesta- ja voivat käytännössä toimia ilman esim. terveydenhuollossa voimassaolevia vastuu- ja korvausvelvoitteita virheistä ja laittomuuksista. Lisäksi huostaanotot käsitellään - ei puolueettomissa fair trial -periaatteita noudattavissa kärjäoikeuksissa, vaan hallinto- oikeuksissa, joiden lähtökohta on olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Näissä olosuhteissa on selvä, että virheitä ja vääriä päätöksiä tehdään paljon,varsinkin kun lastensuojelua hoitavat puutteellisesti koulutetut, vaihtuvat työntekijät vailla laajapohjaista osaamista.
Suomen oikeistopolitiikan linjaus on ollut peruspalvelujen alasajo ja sijaishuollon liiketoiminnan tukeminen lastensuojelukertoimen ( kunta saa rahaa vain tehdyistä huostista, ei perheiden tukitoimista)avulla.
Ko. kirjailija, kuten suurin osa suomalaisista ei joko tiedä lastensuojelusta edes näitä perusasioita tai ei usko harjoitettua politiikkaa todeksi. Varhainen puuttuminen huoli-koulutuksineen, huostamyönteisyyksineen ja verkostotyöskentelyineen on ollut jo pian 20 vuotta kaikkien lasten kanssa työskentelevien ohjenuora, johon samoin kuin valvomattomaan sijaishuoltoon on syydetty rahaa ilman tulos- ja tilivastuuta. Kukaan ei ole vaivautunut kattavasti tutkimaan sen paremmin huostasyitä, viranomaisprosesseja tai -vaikutuksia, lasten mielipiteitä kuin heidän myöhempää selviytymistään.
Olisiko keski- ikäisten tätien viimeinkin aika siirtyä syrjään ja antaa äänioikeus ja kehitysmandaatti lastensuojelun kokemusasiantuntijoille- kaikille asiakkaina oleville ja olleille lapsille ja nuorille?
Tove Jansson, Juha Seppälä, Maarit Verronen, Maria Peura, Rosa Liksom, Anita Konkka, Hanna Marttila , Kirsti Ellilä ja Kreetta Onkeli ovat kuvanneet tarkasti ja moniulotteisesti elämää lasten ja nuorten silmin.
Kenellä hyvänsä kirjailijalla on tietysti oikeus kirjoittaa mistä tahansa aiheesta.
Naiskirjailijoille tuntuu olevan erityisen sallittua esiintyä lasten sielunelämän ja kasvatuksen asiantuntijoina.
Hyvä kirjailija tuntee aiheensa, osaa antaa äänen kaikille osapuolille ja välttää yksiulotteisia ihmiskuvia. Vastuunsa tunteva kirjailija ei myöskään alistu vetämään vallankäyttäjien vankkureita tai viettelemään lukijoitaan yksisilmäiseen vihaan.
Toisen ihmisen näkeminen ja kuvaaminen negatiivisia ennakkoluuloja vahvistaen ja niihin typistäen, ihmisen näkeminen ainoastaan jonkun negatiivisena pidetyn ja halveksitun ominaisuuden kautta esim. sairauden, työttömyyden tai asiakkuuden kautta on elämän, toisen ihmisen ja ihmisyyden häpäisyä, tapahtui se sitten tieteen tai taiteen nimissä.
Härkönen on tullut tunnontuskiin, koska ei rakastanut lastaan alusta alkaen ja siksi tämä kirja huonoista vanhemmista heidän huostaanotetuista lapsistaan pönkittää hänen vanhemmuuttaan ja sitä, että voihan olla "KUNNON" vanhempi, äiti vaikka ei rakastakkaan lastaan!
"Kirjailija sanoo itse olevansa vähän lepsu äiti, jonka on joskus vaikeaa innostua poikansa kiinnostuksen kohteista. Uuden kirjan teema toi kuitenkin suhteellisuudentajua omaan vanhemmuuteen.
-Kuulin aika karmeita tarinoita siitä, minkälaisissa oloissa lapset saattavat pahimmillaan elää. Sitä tuli itseään kohtaan armollisemmaksi. Tuli sellainen olo, että älä syyllistä itseä kaikesta, kirjailija sanoo."
Anna-Leena Härkönen Wikipedia.
Kirjailija.
Näyttelijä.
Käsikirjoittaja.
Romaanit.
Muistaakseni Akvaariorakkutta kirja ja elokuva herätti aikoinaan runsaasti julkisuutta ja keskustelua, ehkä lisäksi hämminkiäkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna-Leena_Härkönen
----
Voi pyhä sylvi. No jos hällä oli niitä puutteellisia vuorovaikutustaitoja niin oishan hänet pitänyt laittaa siihen vuorovaikutuskontrolliin 24/7 niinkuin tavisäiditkin laitetaan kun neuvolassa erehtyy väsymyksestä mainitsemaan!!!
"Lepsuus" onkin jo vakavampi huolenaihe. Tässä on jo ls-ilmoituksen paikka!
Jos sit kotoa löytyy viinipulloja, on jo vanhemmuus kuulkaas kateissa. Ei tavis voi armoa antaa itselleen, vaikka joistakuista toisista (joku narkomaani tai alkoholisoitunut vanhempi) ei ole vastuunkantajiksi: tavis joutuu todistamaan uudestaan ja uudestaan olevansa ihan hyvä äiti tai isä.
Perhesuunniitelun kotisivut.
Ei ammatillinen ja ouolueeton aivuato toimii vapaaehtoisvoimin ja pyrkii tarjoamaan perhesuunnittelun kiemuroissa ajantasaista ja selkeää tietoa
Sain sellaisen käsityksen, että järjestö on "napit vastakkain" sijareiden kanssa.
Sijaisvanhemmuus - Perhehoidon vanhemmuuskiista.
http://metku.net/~pesu/sijaisvanhemmuus.php
-------
"Ei tavis voi armoa antaa itselleen, vaikka joistakuista toisista (joku narkomaani tai alkoholisoitunut vanhempi) ei ole vastuunkantajiksi: tavis joutuu todistamaan uudestaan ja uudestaan olevansa ihan hyvä äiti tai isä."
-Tästähän tätä sotaa käydään juuri. Julkkis antaa rouvainlehdille haastatteluja, kertoo päätään pudistaen koko rouvakansalle miten vaikeaa voi olla lapsen kanssa...ei sen julkimon tartte puolustaa itseään ls:lle.
Se joka ei ole julkimo ja erehtyy puhumaan tismalleen samaa tai lievempääkin vaikeutta elossaan, laitetaan kontrollikoneiston jyräämäksi. Ja häntä vielä häpäisee tällanen samanlainen autuaan ymmärtämätön keskeneränen (mutta kultturelli) äiti-ihminen: Se julkimo esittää kansalle, että kun lapsi otetaan perheestä pois, niin se on siis huonon vanhemman lapsi ja se huono vanhempi ihan asianajajan ottaa. HÄPEÄN TAKIA!?!
On nää julkisuuden tyypit pihalla. Niitä on varmaan helppo houkutella hyvisjuhliin. Nehän on vielä taiteilija-ihmisiä, joten ONHAN henk.koht. tuttavuus kylttyyriväen seurassa tunnetusti seurapiiriporukoille nannaa.
Tässä keskustelussa on arvosteltu sitä, että kirjailija Härkönen kirjoittaa omista kokemuksistaan, kuten vaikkapa oman lapsensa synnytyksestä. Minusta se ei ole huono juttu, päinvastoin. Juuri noissa kirjoissa hän lienee parhaimmillaan, joten omakohtaisesti eletty sopii hänelle hyvin teemaksi.
Sijaisvanhemmuusaihe on mielestäni osittain tästä syystä muuttunut niin oudoksi hänen käsissään. Härköselle se on kuitenkin vierasta maailmaa, johon hän ei ole välittänyt ihmeemmin edes perehtyä. Tietämättömyys loistaa. Hän tulee vahvistaneeksi vain stereotypioita ja mielestäni se on kirjallisuudelle anteeksiantamatonta. Ja säälittävää.
Härkösellä on mielestäni hyvä kritiikintaju, joten siksi yhteiskunnaliset aiheet ovat hänen ominta aluettaan. Silloin, kun hän on välittänyt niihin perehtyä. Hänellä oli kosolti kirjoissaan omakohtaisesti koettua _tietoa_ kun hän kirjoitti sisonkonsa kuolemasta tai lapsensa syntymästä. Tietoa, jossa hänellä oli näkökulma. Sehän on kirjallisuudessa tärkeää. Se perusteltu näkökulma.
Stereotypian vahvistaminen ei koskaan riitä missään luovassa ja korkeammassa henkisessä työssä näkökulmaksi.
Perhesuunnittelun sivustoilla saa tietoa mistä järjestöstä on kysymys.
Linkki on etusivulle.
http://metku.net/~pesu/
---
Anna-Leena Härkösen uutukainen Onnentunti on muuten hyvä kirja! Olemme roiskineet sitä aivan liian hysteerisesti tässä keskustelussa. Sen myönnän, ettei kirja valaise uutta näkökulmaa lastensuojelun kohteeksi joutuneiden perheisiin, vaan vahvistaa stereotypioita, mutta Härkönen ei mielestäni tee sitä tyylittömästi. Sallin hänelle kirjailijana oikeuden moiseen stereotyypittämiseen - kun kerran nähtävästi hänen tietonsa kuitenkin ovat rajoittuneet.
Kirja on kirjoitettu siten, että se kannustaa ajattelemaan asioita uudestä näkökulmasta, Härkönen kirjoittaa reippaasti, eikä kaunistele. Teksti on kulmikasta.
Mutta näkökulma tähän lastensuojeluun eli sosiaalityöntekijöiden tekemään työhön ja heidän saalistamiinsa lapsiin ja perheisiin on tietysti kankea, siinä ei ole mitään tuoretta. Mutta silti... Who cares. Härkönen ei ole alan auktoriteetti, vaan kirjailija. Olen kuitenkin halukas ruotimaan hänen kirjaansa enemmänkin, hän ei nimittäin selvästikään tiedä, että sijaisperheissäkin on käytössä yleisesti massiiviset YHTEYDENPIDON RAJOITUKSET, jolla estetään kaikki mahdollinen yhteydenpito lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.
Härkönen antaa aivan liian liberaalin kuvan sijaisvanhemmista. Kirjassa sijaisvanhemmat ovat kuin huostaanotetun lapsen vanhempien parhaat kaverit. Se ei ole todellisuutta, vaan kaukana siitä. Todellisuus on paljon raadollisempi.
Tällaisissa asioissa Härkönen paljastuu kovin tietämättömäksi.
sekin kirjan lukemiseen. Ehkä, jossain kohtaa, kiinnostaisi ainakin.
Tunnustan, että luin kirjaa sivulle 114, sen jälkeen aloin "lukea" viimeiseltä sivulta taaksepäin. Teksti ei minua kauheesti enää imenyt, hyvin kirjoitettua tekstiä kyllä, mutta aihe oli jo vähän puuduttava. Kirja tulee kertoneeksi paljon kotoilusta, eli kodissa asuvasta perheestä, eikä se ole niitä kaikkein kiinnostavimpia aiheita.
Merkkasin yli kymmenen kohtaa eri puolilta kirjaa muistitarroilla itselleni myöhempää käsittelyä varten. Kirjassa on joitakin kummallisuuksia, jotka pitää nostaa esiin. Silti totean, kyllä kirjailija Härkönen on tehnyt huolella taustatyötä. Mitään kardinaalimokaa kirjassa ei ole.
Jari Tervon uutta Laylaakin syytetään monenlaisista lipsahduksista. Härkönen selviää pienemmillä syytöksillä.
Mutta puolensa Härkönen on selvästi valinnut. Hän ajattelee ja toimii koneiston puolella. (Kansalaista vastaan.)
Silti kirja ei ole missään tapauksessa ummehtunut ja typerä. Härkönen nimittäin osaa suhtautua kiinnostavan kriittisesti sijaisvanhemmuudesta haaveilemiseen. Se on paljon se. Härkönen ei maalaa itse sijaisvanhemmuutta typerän ruusunpunaisesti. Lisäksi hänen sarkastinen huumorinsa värittää koko kirjaa.
Härkönen on sopivalla tavalla v-mäinen. Kirja tuo älykkäästi esiin sijaisvanhempien ahneitakin päämääriä, rivien välissä, mutta tunnistettavasti.
Tässä Härkönen kirjoittanee Pride-koulutuksesta:
-------
"Kahvitauolla Emma jatkaa uskoutumistaan meille.
- Sen mä kumminkin tiedän, että mä haluan vanhemman lapsen. Vauvaa mä en osaa hoitaa, ne pelottaa mua. Ja sen pitäs olla tyttö. Mä tutustutan sen kulttuuriin, vie teatteriin ja taidenäyttelyihin. Ja ulkomaille.
Hänen suunsa pehmenee hymyyn.
- Mä voin jo nähdä sen kun me vietetään yhdessä tyttöjen päivää.
Minäkin voin nähdä sen. Siinä he räkättävät television ääressä popcorn-kulho kädessään. Tekevät toisilleen kampauksia ja ottavat yhteiskuvia rautatieaseman automaatissa. Juuri sellaisen äiti-tytär -suhteenhan kaikki tahtovat. Ja juuri sitä ei kukaan saa.
- Äiti ei voi koskaan olla kaveri, toteaa tuolin päässä istuva vaalea nainen. Tukka on kynitty juuri sillä tavalla, että se on "helppo". Hän kutoo kiivaasti raidallista lapasta. Haluaa näyttää kaikille, miten käyttää joutohetketkin puuhasteluun. Minun käteni eivät ole koskaan toimetonna [tämä virke on Härkösen kirjassa kursiivilla]." (sivut 72-73)
Härkösen kirjasta voi saada sellaisenkin käsityksen, ettei kirjailija pidä sijaisvanhemmuutta ihan täyspäisten hommana. :D