Minulla on toisaalta hieno tilanne : 4 eläväistä tyttöä.... Surun murtama olin kun sain ekan keskenmenon -95. Se tapahtui ekan tyttöni jälkeen...
Hänen jälkeensä sain 3 ihanaa prinsessaa, mutta mieheni ja minun tieni erosivat ja olemme nyt erittäin hyviä ystäviä.
Halusimme uuden mieheni kanssa lapsen ja sepä onnistuikin helposti : 4 kk:tta yritystä ja olin raskaana, itkin kahden viikon päästä keskenmenoa rv 7. Tulin heti uudelleen raskaaksi ja ei voi olla totta !........... se tapahtui taas, keskenmeno ja viikolla 7.
Seuraava raskaus oli toivoa täysi. Miten kävikään ? Luulin kokeneeni jo kaiken tuskan ja kivun mitä pikku-unelman äiti vain voi. Synnytimme mieheni kanssa sairaalavuotelle viikolla 16 kohtuun kuolleen vauvamme !!!
Ja en toivu tästä kai koskaan. Mieheni 2 kaveria ja sisko ovat saaneet vauvan tänä keväänä. En halua tavata heitä ja saan raivarin kun heistä vain puhutaan ja jos mieheni puhuu tai kehuu tai yhtään mitään........ puhelimessa.
Tuntuu että mieheni ei jaska minua. En tiedä itsekään jaksanko...
Tyttäreni auttavat jaksamaan. Mutta nyt 6 kk:tta vauvamme synnytyksen jälkeen en ole tullut raskaaksi. Miksi ? Miksi näin ? Mieheni vakuuttaa että rakastaa minua.
Olenko näin vain huono kestämään pettymyksiä ?
4 lasta ja 4 keskenmenoa. Siinä on kyllä riittämiin.... jospa seuraavan jo pitää saan. Miehelläni ei ole yhtään lasta ja sen ilon haluaisin hänen kokevan.... Unelmaako seuraavakin ?
Hänen jälkeensä sain 3 ihanaa prinsessaa, mutta mieheni ja minun tieni erosivat ja olemme nyt erittäin hyviä ystäviä.
Halusimme uuden mieheni kanssa lapsen ja sepä onnistuikin helposti : 4 kk:tta yritystä ja olin raskaana, itkin kahden viikon päästä keskenmenoa rv 7. Tulin heti uudelleen raskaaksi ja ei voi olla totta !........... se tapahtui taas, keskenmeno ja viikolla 7.
Seuraava raskaus oli toivoa täysi. Miten kävikään ? Luulin kokeneeni jo kaiken tuskan ja kivun mitä pikku-unelman äiti vain voi. Synnytimme mieheni kanssa sairaalavuotelle viikolla 16 kohtuun kuolleen vauvamme !!!
Ja en toivu tästä kai koskaan. Mieheni 2 kaveria ja sisko ovat saaneet vauvan tänä keväänä. En halua tavata heitä ja saan raivarin kun heistä vain puhutaan ja jos mieheni puhuu tai kehuu tai yhtään mitään........ puhelimessa.
Tuntuu että mieheni ei jaska minua. En tiedä itsekään jaksanko...
Tyttäreni auttavat jaksamaan. Mutta nyt 6 kk:tta vauvamme synnytyksen jälkeen en ole tullut raskaaksi. Miksi ? Miksi näin ? Mieheni vakuuttaa että rakastaa minua.
Olenko näin vain huono kestämään pettymyksiä ?
4 lasta ja 4 keskenmenoa. Siinä on kyllä riittämiin.... jospa seuraavan jo pitää saan. Miehelläni ei ole yhtään lasta ja sen ilon haluaisin hänen kokevan.... Unelmaako seuraavakin ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
Minullakin on onnellinen tilanne siinä suhteessa, että on jo neljä ihanaam mukulaa, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, kaksi keskenmenoa -92 ja 95 sekä nyt kaksi viikkoa sitten ...-92 ja -95 keskenmenot tulivat jo ihan heti alkuvaiheessa, nyt pari viikkoa sittne jouduin synnyttämään kuoleen poikani...viikkoja kertynyt jo 19...suloinen pieni miehen alku... suru hiukan jo talttunut, mutta mukana kulkee... toivonkin sinulle ja miehellesi voimia ja uskoa, että vielä se teillekkin vauvan antaa...
äiti-71
Niin, näin meitä muistutetaan siitä, että vauvoja saadaan, ei tehdä. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka aina emme sitä ymmärrä.
Luin viestisi monista keskenmenoista, tiedätkö kun viime syksynä synnytin kuolleen tyttövauvamme vk.28 ajattelin ettei mikään enää auta, ei vaikka meillä kaksi pientä lasta onkin.Mutta avun hakeminen ja PUHUMINEN auttaa. Joskus käy niinkin ettei mies aina jaksa ymmärtää naisen surua ja tuskaa, heille odotus on niin erilainen ja usein heille odotus konkretisoituu vasta elävän lapsen syntymään.
Hae vertaistukiryhmää, yritä löytää ihminen joka on kokenut saman ja puhutte samaa kielä ja anna kaiken tulla!
Mä luulen et uuden raskauden mahdollisuus on korkeamman kädessä, ehkä et ole vielä valmis, ymmärrätkö. Anna hetki aikaa ja nauti asioista ympärilläsi, uusi raskaus alkaa kun kroppa ja mieli on vähän rauhoittunut. Luota siihen ja sulle muuten voimia..