Laitoshoito?

Mä oon ollut Harjavallan psykiatrisella suljetulla osastolla kolme kertaa,mun mielestä se oli ihan mukava paikka kun tutustui potilaisiin ja hoitajiin.Siellä oli hyvä kohtelu ja mun kanssa juteltiin,lääkärin kanssa juttelin myös lääkityksestä ym.Ei muuta valittamista kuin että ulkoilu-aikoja oli liian vähän ja kotiin ei usein päässyt.Koin että niistä jaksoista oli mulle tosi paljon hyötyä,olisin varmaan kuollut ellei mua olisi viety sinne.Oon ollut myös Porin nuorisopsykiatrian poliklinikalla,ihan kiva paikka sekin.Hoitajat oli sielläkin mukavia ja toiset potilaat myös.Siellä sai myös kulkea paljon vapaammin kun ei ollut suljettu osasto.Oon ollut myös perhetukikeskuksessa Raumalla kaksi kertaa,sitä paikkaa vihasin.Hoitajat eivät paljon puhuneet,korkeintaan kun valittivat jostain.Toiset asiakkaat kiusasi mua,tönivät ja haukkuivat.Hyvä puoli oli se että sain käydä usein kotona ja muutenkin ulkona,asuin siis lähellä niin sain käydä kotona muutaman kerran viikossa ja olla välillä yötäkin.Sitten tulin tänne,kuntoutuskeskukseen jossa oon ollut yli kaksi ja puoli vuotta,tää on ollut yhtä helvettiä.Hoitajat ei ehdi tai halua jutella,toisista asukkaista ei oo seuraa kun kaikki on kehitysvammaisia.Enimmäkseen oon yksin huoneessani eikä kukaan välitä.Joskus katon telkkaria mutta en jaksa sitäkään paljon yksin katella.Kotiin pääsen vaa kuuden viikon välein,enkä edes tiedä miksi niin harvoin kun suurin osa täältä käy vähintään neljän viikon välein.Kohtelu täällä on aika ala-arvoista,viimeksi eilen omahoitaja sanoi mua monta kertaa hyypiöksi,en tykännyt yhtään mutta kun suuttua ei saa,se on ehdottomasti kielletty.En saa sanoa lainkaan jos oon eri mieltä jostain,en saa kiroilla,en yhtäkään sanaa.Mun täytyy vastata heti jokaiseen kysymykseen tai mun huoneen ovi laitetaan lukkoon.Kukaan ei yleensä käy mun kanssa lenkillä,täytyy käydä yksin.Joskus pyydän jotain juttelemaan mutta harvoin ne ehtii.Jos oon tosi pahalla päällä niin saatan hakata seinää tai viillellä,sitten joudun mattohoitoon eli kääritään maton sisään,kerran oon olut lepositeissäkin kun halusin pois matosta ja tappelin hoitajien kanssa.Täällä ollessani masennukseni on pahentunut todella paljon ja mua ahdistaa usein tosi paljon ja oon ollut itsetuosempi kuin koskaan ennen.Toivon tosiaan että pääsen pian pois,välillä tuntuu että kuolen tänne.Lääkärinkin kanssa oon yrittänyt monta kertaa puhua,viimeksi meni noin neljä kuukautta ennen kuin onnistui eikä se sillonkaan ehtinyt kauaa puhumaan enkä saa siis senkään kanssa selvitettyä asioita.Ylihuomenna on palaveri,toivottavasti siinä selviää jotain.