Olen 18vuotias miehenalku ja isäni, joka oli todella tärkeä minulle koko elämänsäaikana, eli tajusitte varmaan että hän on nyt menehtynyt. Noin kuukausi sitten kuoli, siitä asti joka päivä olen nähnyt mitä sairaampia painajaisia. Ei auta unilääkkeet taikka rauhottavat mitenkään, joka helvetin yö nään niitä!
Heräilen joka toinen-kolmas tunti ja sitte unensaaminen sen jälkee kestää sen pari tuntia, sitten taas nukahtaa ja sama rumba jatkuu.
Viimeyön painajaiset olivat semmoisia että olin vankilassa, ja minut tuomittiin kuolemaan. Jotenkin onnistuin pakenemaan vankilasta mutta karkumatkalla minua jahtasi kaikenvitunmaailman ihmissyöjä sudet ja karhut jotka saivat välillä otteita jaloista ja käsistä, silti jatkoin rämpimistä suojaan, en kuollut tässä unessa. Toinen painajainen oli semmoinen, että oltiin kavereitten kanssa meillä "bilettämässä", ja yhtäkkiä ovikello soi ja isä tuli kotiin, mä rupesin itkemään ja samalla olin että miten sä oot selvinnyt, hän ei puhunut yhtikäs mitään. Halasin häntä ja itkin olkapäätä vasten mutta hän ei edes halannut takasi, tosi ahdistavaa. Sitten seuraava muistikuva siitä niin hänellä alkoi tulla paljon valkosta vaahtoa suusta ja silmät menivät valkoisiksi ja huusin ja raivosin että et voi jättää mua taas, just tulit ja oot takas menemässä. ET voi jättää mua. Sitten vanha kaveri, joka teki mulle aikoinaan todella paskasti soitti ovikelloa, sillä oli valokuvia minun isästä ja niissä kuvissa oli tehty sille ruumiinavaus ja jalat leikelty ja kädet pois ruumiista jne... Sitten hän sanoi että soitti poliisit tai jotkut että kohta ne tulee viemää isäsi takas hautaan. Mä löin sitä kaveria ja heitin rappuset alas ja huusin perään että tulkaa vaa yrittämään. Menin takaisin sisälle ja isää ei näkynyt enää missään... Sitten en muistakkaan enää, taisi loppua uni.
Joten jos joku viitsisi kertoa miksi tämmöisiä painajaisia näen, ja miten näästä päästä eroon. En pysty nukkumaan ollenkaan näitten takia :/
Kiitos vastauksistanne, jos niitä tulee..
Heräilen joka toinen-kolmas tunti ja sitte unensaaminen sen jälkee kestää sen pari tuntia, sitten taas nukahtaa ja sama rumba jatkuu.
Viimeyön painajaiset olivat semmoisia että olin vankilassa, ja minut tuomittiin kuolemaan. Jotenkin onnistuin pakenemaan vankilasta mutta karkumatkalla minua jahtasi kaikenvitunmaailman ihmissyöjä sudet ja karhut jotka saivat välillä otteita jaloista ja käsistä, silti jatkoin rämpimistä suojaan, en kuollut tässä unessa. Toinen painajainen oli semmoinen, että oltiin kavereitten kanssa meillä "bilettämässä", ja yhtäkkiä ovikello soi ja isä tuli kotiin, mä rupesin itkemään ja samalla olin että miten sä oot selvinnyt, hän ei puhunut yhtikäs mitään. Halasin häntä ja itkin olkapäätä vasten mutta hän ei edes halannut takasi, tosi ahdistavaa. Sitten seuraava muistikuva siitä niin hänellä alkoi tulla paljon valkosta vaahtoa suusta ja silmät menivät valkoisiksi ja huusin ja raivosin että et voi jättää mua taas, just tulit ja oot takas menemässä. ET voi jättää mua. Sitten vanha kaveri, joka teki mulle aikoinaan todella paskasti soitti ovikelloa, sillä oli valokuvia minun isästä ja niissä kuvissa oli tehty sille ruumiinavaus ja jalat leikelty ja kädet pois ruumiista jne... Sitten hän sanoi että soitti poliisit tai jotkut että kohta ne tulee viemää isäsi takas hautaan. Mä löin sitä kaveria ja heitin rappuset alas ja huusin perään että tulkaa vaa yrittämään. Menin takaisin sisälle ja isää ei näkynyt enää missään... Sitten en muistakkaan enää, taisi loppua uni.
Joten jos joku viitsisi kertoa miksi tämmöisiä painajaisia näen, ja miten näästä päästä eroon. En pysty nukkumaan ollenkaan näitten takia :/
Kiitos vastauksistanne, jos niitä tulee..
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan ensimmäiseksi haluan antaa osanottoni isäsi kuolemasta :(
sitten asiaan eli olisi tärkeä saada tietää sinun auttamiseksi että millätavalla isäsi kuoli. oliko onnettomuus, sairauskohtaus vai millainen syy esim jos auto onnettomuus ja sinäkin mukana autossa niin sitten se taas on ihan luonnollista kerro vähän lisää tietoa isästäsi niin helpompi auttaa. toivottavasti sinulla ystävät ja muu perhe tukena tässä. vointeja sinulle!
En ole vielä saanut kuolintodistusta tai sitä missä se kuolinsyy kerrotaan, mutta itse epäilisin että sydän pysähtyi. Isälläni oli sydänvaivoja esim 2003 vuonna hän sai sydäninfraktin jne.. Ja hänellä oli noin 5päivän ryyppyputki päällä silloin kun tämä menehtyi, ei ollut ottanut lääkkeitään taikka syönyt ruokaa, vaikka kuinka yritin käskeä jne..
Ystävät ja muuperhe on kyllä ollut tukena.
Hei vaan!
Nyt on pakko heittää kommenttia nimittäin oli muutama vuosi sitten takaperin hyvinki samantyyppistä tilannetta meneillään ja kuulostaa surullisen tutulta.
Mulla kuoli hyvä frendi niinä aikoina, sillä oli pitkään mennyt jo huonommin ja kaikkihan sen näki mut ei aikuista ihmistä pysty pakottamaankaan jos se itse tekee omat päätöksensä.
Eli tosiaan kaveri pääsi loppujen lopuksi hengestään kun oli vetänyt överit retkahdettuaan hyvänä aikana kun me muut luultiin et kaikki alkais vihdoin näyttää valoisammalta.
Mä en pystynyt moneen kuukauteen nukkumaan yhtäkään yötä ilman järkyttäviä painajaisia, tottakai se pyöri valveilla ollessa kokoajan mieles, suru ja osittain viha sen ihmisen tekoja kohtaan.
Lääkärit ehdotti unilääkkeitä mitä en hinnastakaan olis syönyt sen jälkeen kun oli joutunut kattomaan sitä pilleriparaatia mitä se frendi läpikävi ennen lähtöä.
Mulla on mutsi aina ollut läheinen ihminen ja sain sen kanssa juteltua edes vähän sitä tilannetta auki, mut todellisuudessa en edes viittinyt sanoa kaikkea mitä tä kaveri oli aikanaan touhunnut ja tehnyt eli en pystynyt täysin sitä edes läpikäymään.
Mä kävelin sillon psykiatrille, ei olis muuten tullut elämästä enää mitään tai olisin flipannut totaalisesti, unimäärä oli tosiaan tunti tai kaks painajaisia, tunnin hereilläolo ja ahdistus ja sama meininki jatkuu ja työt olis pitänyt pystyä painamaan normaalisti silti.
Psykiatrilla sain avauduttua noista asioista ihan eritavalla, en usko että olisin muuten päässyt yli millään. Huomasin että mulla oli ihan järkyttävä syyllisyydentuska sen kuolemasta ja hajoilin vähänväliä siel keskustellessa kun en tiennyt pitäiskö vihata, ikävöidä, rakastaa vai syyttää itseään tosta tapauksesta.
Kävin vuoden verran aktiivisesti juttelemassa ja käyn edelleen jos tulee vähääkään senluokan fiilis, mut olen saanut jo itseni balanssiin ton asian kanssa ja tajuan ettei siinä olis kukaan mitään voinut tehdä.
Tarkoitan tällä sitä, että vaikket tietoisesti itseäs syyttäisi, niin sun alitajunta saattaa tehdä tepposia hyvinki tiuhaan tahtiin. Ja yleisesti ottaen, sä et mitään häviä jos käyt muutaman kerran psykiatril puhumas ja kattomas milt tuntuu.
Se on hyvä et sulla on ystävät ja perhe tukena, se on tärkeintä.
Kuulostaa ehkä häiritsevän kliseiseltä, mut sun isäs varmasti tahtois että olet onnellinen etkä joudu unissa kärsimään tonluokan asioita läpi.
18- vuotta on nuori ikä kuitenkin, sun pitäis pystyä nauttimaan elämästä kaikinpuolin vaikka tuntuis mahdottomuudelta.
Toivon sulle voimia ja jaksamista, ja ehdotan tosissani et ramppaat sinne lekuril, mun mielestä se on yleensä kuntakohtaisesti ilmaistakin, mut ei se mitää ota jos ei annakaan.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, niin veemäiselt kun se kuulostaakin
kerron sulle keinon miten päästä painajaisista lopullisesti eroon,joten lue tarkkaan.
Ota jeesus elämääsi ja rukoile,että herra varjelisi sinua ja että et näkisi painajaisia.
Näin ennen paljon painajaisia ja heräilin niihin öisin,mutta kun aloin rukoilemaan jeesusta kaikki painajaiset katosivat sen sileän tien ja nytten ei ole moneen vuoteen ollut painajaisia.
PAINAJAISISTA EI PÄÄSE EROON
VAI NÄET PAINAJAISIA
VAO NÄET PAINAJAISIA
VAI NÄET Painajaiia