Olen

mulla sama. yritän kovasti ajatella positiivisesti mut väliin vaikeaa sekin. suunta ylöspäin. ei vaan jaksais aina mitään.

En minäkään, en jaksa aina olla vahva. Tämä juttu sattui minuun ja myönnän sen.

pakko ja suuri tahto mennä. Entä rakkaus? Onko sitä, vaiko pelkkää petturuutta mulle :( vitsikö olen vain... mutten Jumalalle, hän tietää että elämäni kaikissa hetkissä minulla on vain yksi tahto. Vaatikoot mitä uhrauksia tahansa....

Pahasti voi käydä välillä, mutta älä nyt jää sinne pohjamutiin vaan
rämmi ylös taas!

Olen Tuula Maria, ja nimimerkkini on
"pohjalla taas"

eikä esmes "pohjamuta",
"pohjakari" tai Pohjakosketus,

joihinkin noihin nimimerkkeihin en pääse käsiksi (huijaamaan),
koska ne ovat rekisteröityjä.

Olen myös pohjalla, mutta tällä kertaa en jaksa rämpiä täältä ylös. Ei ole yhtäkään syytä rämpiä ylös. Eniten masentaa läheisen sairaus, johon ei pysty vaikuttamaan mitenkään. Tieto siitä että kaikki menee vain vääjämmättä huonompaan suuntaan. Eikä ole ketään joka auttais, ei ystävää jolle puhuisi. Olen muuttumassa kovemmaksi, en välitä muista kuin läheisistäni, muut on mulle ilmaa. Itsestäni en piittaa enää pätkän vertaa. Ei ihme että monet lähtee täältä oman käden kautta, kuka hullu elää haluaisi.

"Eniten masentaa läheisen sairaus, johon ei pysty vaikuttamaan mitenkään."

Kyllä ihmisten sairauksiin lähes aina pystyy vaikuttamaan: Kirjoitit sairaasta läheisestä,minulla on peräti kaksi sairasta läheistä,
ja koen todella kyenneeni (hoitohenkilökunnan ohella)
auttamaan heitä. Ja mikä parasta, myös he kokevat saaneensa apua ja tukea minulta.