Ja kaiken keskellä ihminen...

Kovin on filosofisia texanell ajatuksesi aamuvarhain. Hitaasti lukien koetin johtolankaa etsiä, kai sen löysinkin.
Tuo "perhosen siiveniskun vaikutuksen toiselle puolen maapalloa "olin kuullut ennenkin pohdittaessa syyn ja seurauksen lakia. Jumiuduinkin sen selvittämiseen itselle kuukelin avulla.
Ovat sitä monet pohtineet. Törmäsin tähän herkulliseen sanailuun:

http://www.relaa.com/index.php?topic=7699.0

Kyllä,,,ajattelen samoin kun Katleijakin, että kovin korkealentoisesti annoit aihetta miettimiselle, minäkin jo kirjoitin jonkummoisen vastauksen mutta katsoin, että pitää tarkemmin perehtyä kirjoitukseesi kun eteeni ilmestyi sana Kausaliteetin laki, jota käytit.

Kausaliteetin laki, olisit sen voinut sanoa suomemminkin. Vieraat sanat eivät ole ystävällisiä muita lukijoita ajatellen.
Syy-seuraussuhde olisi ollut paljon parempi teesi ajatustasi kuvaamaan.

Kuuluuko männyn katkeamisen ääni metsässä, jos sitä ei ole kukaan kuulemassa?

Perhonen saa rauhassa leväytellä siipiään, siitä tuskin tulee tsunamia toiselle puolen maapalloa.
Pienestä on kiinni, onnemme ja onnettomuutemme.

Aamukahvikin voi mennä väärään kurkkuun.

Syyn ja seurauksen toisiinsa kytkeytyminen on yksi asia, jonka ihminen oppii eläissään. Monta kertaa se tulee opittua kuten sanotaan "kantapään kautta".
Siinä olemme erilaisia, toinen oppii nopeammin toinen tarvitsee useamman yrityksen.
Paljon on opittavaa, tulee mieleeni yksi tärkeä, "metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan".
Näin tässä iässä on oppinut jo monissa yhteiskunnassakin tapahtuneista muutoksista aavistamaan mihin ne johtavat.
Yhtä olen miettinyt ja minulla on siitä omat päätelmäni. Kysymys on tästä vuosikymmenien kuluessa tapahtuneesta hyvinvoinnin lisääntymisestä. Miksi kuitenkin on niin paljon pahoinvointia. Voiko hyvinvointi tuottaa pahoinvointia.

Hyvä aloitus!

Texanelliltä kun ottaa huomioon alkuun esitetyn "antaa ajatuksen kulkea vapaina ja etsivinäkin." Sellaisena ne monet rohkeat ajatukset kulkevat, rohkeina, epäilevinä ja kyseenalaistavina. Perhosten siiven iskujen vaikutus on kuvaannollinen, vaikka mistäpä senkin tietää...
Aiheen antama kimmoke on olla niin laaja, että mahdoton sitä tässä käsitellä muutoin kuin huitoen. Epäilen, että minun tulkintakin voisi poiketa paljon, vaikka se pohjautuu pitkälti roolihahmo Konsta Pylkkäsen esimerkillisiin ajatuksiin. No...ehkä olen saanut nykyajan virikkeitä hieman enemmän. No yritän irroitella pikkasen reunaa.

Luokkajakoahan se ihmiskunnan historia on ollut koko ajan. Jos ei muuta, niin ainakin poppamiehet hallitsivat yhteisöjä. Sotiminenkin on aina ollut arvossaan. Mutta ne lienee osa selviytymistarinaa, niin ainakin eräät tutkijat väittävät . Vain parhaat ja elinkelpoisimmat jatkoivat.
Ei tule mitään, jätän pitkäveteisen historian!

Nykypäivään, josta tässä iässä ei kannattaisi ottaa omakohtaisia rasitteita. Kyllä tämä maapallo sen lopun kestää, jos itsekkäästi ajattelen. Siitä huolimatta, vaikka kamppailu öljystä ja vedestäkin kyllä riittää jatkossa sotimiseen - kiemuraisten, peiteltyjen perusteiden siivittämänä.
Silti eräitä kysymyksiä. Joka paikassa tohotetaan, että tarvitaan tuotannon kasvua. Missä vaiheessa tulee selväksi, että se ei ole rajattomasti mahdollista? Vai onko sekin vain joillekin varattu etuoikeus? Voiko esim. Kiinaa syyttää siitä, että sen tuotanto tuhoaa maailman? Pitääkö mummun tai ukkelin muistaa sammuttaa turhana se toinen lamppu, välttää puulla lämpiävän saunan lämmittämistä, tilata kallis, epäkelpo suodatinjärjestelmä pienille tiskivesilleen. Eikö järeämpiä kohteita löydy? Löytyy ja paljonkin. Ne vain ovat kohteissa, jossa "raha ratkaisee" ja siten perinteenä tai miten tuon nätisti sanoisi - keinotellen itseoikeutetuksi tulleita, joita ei pidä arvostella.. Jos puhutkin niistä, turpa tukitaan kateuden leimalla.

Ruoka on kallistunut, mutta mikä ihme se on. Kuka maksaa ostosparatiisit? Niitähän nousee yhä uudelleen joka niemennotkoon. Taitaa niissä jokin lamppukin tillottaa. Kerskakulutusta kaiken kaikkiaan! Niin tietysti, en ole oikea henkilö arovostelemaan, koska kovin harvoin näiden "paratiisien " ihanuudessa tepastelen. Maksumies kuitenkin olen, tosin pitäisi "kuluttaa" enemmän, että valtakunnan talous elpyisi ja että vippiyhtiökin saisi vangittua asiakkaakseen. Ei onnistu, keräilen sieniä ja kulutan vanhoja rytkyjä, joita nuorempana tulin turhaan ostaneeksi. Siis en ole kunnon kansalainen, vaan juntti melkeinpä pahimmasta päästä. Ja mikä törkeintä, jopa ylpeilen siitä! Tähän eurooppalaisen sivistyksen ihanaan kehtoon sinnikkäästi pyrkivien joukkoon mahtuu kaikenlaista perussuomalaista (ei tarkoita puoluetta), kuten mm. minä.

Vapaina ja etsivinä yritin antaa ajatuksieni lennellä. Ei onnistunut, ei. Jossain on kontrolli ja liian paljon harhailevia ajatuksia.

elelet ja kirjoittelet! Minusta juuri meidän eläkkeelle siirtyneiden tulisikin kohota tuohon tasoon,
että jättäisimme laumasieluisen tasatahtia toisten tanssa
menon ja samojen fraasien toistamisen,
sillä meidän kokemuksellamme voi jo ajatella omintakeisesti, samoin elää oman vahvan eettisen tunteensa mukaan!

Lastenlasten maapallosta olen huolissani tuon jatkuvan kasvun vaatimuksen keskellä, - eihän se voi olla mahdollista, koska maapallon varat ovat kuitenkin rajalliset.

Juuri Sellon kauppakeskuksen "Sembaloista" kotiin selvinneenä hyvää illan jatkoa! t. Mummeli.

Kaiken kontrollin keskeltä on luettavissa ajatustesi vapaus, ja ihan riemastuttavaa onkin ajatella sienimetsissä samoilevia huolettomia eläkeläisiä, jos pystyy karsistamaan politiikan pyörteiden virrasta sen olennaisen, oman oikeutensa ikäihmisenä.
Aika mielenkiintoista oli eräs yhtymäkohta ajatuksessasi poppamiesten aikaansaannoksista, kun omatkin aamuiset ajatukseni viivähtivät *shamaneissa*, jotka palvelivat pyyntiaikakautena hyvin yhteisöään.
Siitähän ei pitkä matka ollut uskontoihin, joilla myös järjestystä sääntöineen saatiin aikaan populaatiossa. Tarpeellisia kehityskulkuja on tarvittu, vaan tämän ajan
tietotulvien ja loppumattomien spekulaatioiden seassa sanon vielä:

Ja kaiken keskellä ihminen....

Kiitos ...ynnämuu..., varsin mielekkäästä ja ymmärrettävästä kannanotosta, kynäsi on loistokunnossa ja ajatusmaailmasi raotukselle nostan hattua!
Mitään siihen ei ole lisättävää kohdallani, olen tavoitellut samansuuntaista elämää ja hyväksi kohdallani havainnut.
Syksyiset metsät tarjoavat herkkuja joita haalin talven varalle hamsterin tavoin
Vaatteita en ostele juurikaan ylimääräistä niitä löytyy kaapeista jos vain penkoo.
Kyllä talven varalle on sekä vaatteita että tervettä ajattelutapaa viettää järkevästi pimeä ja kylmä aika.
Kirjastosta ja elokuvateatterista voi saada jopa mielenvirkistystä pienellä maksulla.

Muutamilla liikemiehillä on rahakertymää saavat nyt halpaan lama-aikaan enemmän rahoilleen vastinetta kuin 'normaalina' kautena, lisää vaan hulppeita rakennuksia jossa voi ihmiset viettää vaikka lopun elämänsä.
Taitaisi helpottaa myös työttömyyttä isojen pytinkien laadinta.

Taitaa jäädä vain uskonto, se on hiekka monenkin kengässä, lahkot ja suuret uskonliikkeet taitavat olla niitä joiden takia suuret sodatkin käyty ja tokkopa nekään vielä ovat loppuneet, aina on jollain tärkeää sanottavaa maksuna ihmishenget.

Tiedän että lyöntivirheitä vilisee vaan en jaks lukea, alan korjailemaan ja sitten en laita koko vastaustani mihinkään, siis tässäpä tämä!

Aamuhetki kullan kallis, mutta ilta voi olla aamua viisaampi. Aamuni on yleensä melko touhukas, omiin ajatuksiin ei ole tilaisuutta vaipuilla ja viipyillä. Unen jälkeen voisi olla tosin otollinen hetki siihen. Aamupäivän sateen lakattua pyyhälsin metsäpolulleni, kerrankin ilman marja- tai sieniastioita, kameran ja kännykänkin jätin kotiin. Sammalia katselin kyllä sillä silmällä... Annoin koiran johdatella, ja se valitsikin tavallisuudesta poikkeavan polunhaaran, vähän kiukuttikin, kun kuusenoksat räpsivät vettä naamalle. Pienellä metsäaukiolla peuraryhmä söi sinne tuotuja omenia ja jäimme hetkeksi katselemaan toisiamme silmästä silmään : ihan rauhallisina kaikki, koirakaan ei niitä haukkunut - eikä sillä metsästysviettiä olekaan. Ne tuntuivat kuuluvan sinne niin itseoikeutetusti, että peräännyimme hiljaa, kuusenoksat sulkeutuivat kuin näyttämön esirippu. Tuntui kuin olisin saanut yllätyslahjan.

Sattumiako nämä kohtaamiset ihmistenkin välillä, elämänkumppanin löytyminen ? Monet kerrat minäkin olen tuota miettinyt, miksi juuri sinä iltana menin siihen tilaisuuteen ystäväni esiliinaksi , tuo toinen oli siellä ikävystyneenä ystävänsä kuskina, ja sitten tapahtui se kuuluisa "klik". Miten valitsemme polut, joita lähdemme kulkemaan, mihin virtaan astumme mukaan, minne se meidät kuljettaa. Osa on tietoisia suuria valintoja, vanhempien toiveiden täyttämistä koulutiellä ja pitkäaikaisia määrätietoisia tavoitteita , opittujen elämänarvojen toteuttamista. Mutta usein saa elämän yllätyslahjoja , uusia ystäviä ja elämyksiä , kun niitä vähiten etsii ja odottaa.

Tieteiskirjojen suosittu aihe on aikamatkailu, jostain sellaisesta kirjasta on tuo perhosen tallaaminenkin - miten monia asioita se muuttikaan, miten toisin asiat olivat, kun palattiin nykyhetkeen.

Eräänlainen panteismi on minullekin luontaista, hetkittäinen huikaiseva tunne siitä, että on osa luomakuntaa ja ajan virtaa. Kun katsoo lapsenlapsiaan ja näkee heissä itsensä, vanhempiensa ja isovanhempiensa piirteitä, tulee hyvä tunne, että on lenkki ketjussa.

Olemme täällä palstalla tovin samassa virrassa vieretysten, sivuuttaen kaukaa toisemme tai jääden hetkeksi samaan pyörteeseen, kuohuihinkin. Onneksi emme ihan ajopuun lailla hallitsemattomasti kolise ja kolhi toisiamme - kuvitellaan, että meillä on pieni peräsin, jota voi ohjailla .

Kyllä minä poliikkaa ja politikointia seuraan myöskin. Saatanpa joskus osallistuakin "vääntöön." Tiedän vallan hyvin, että toimillani ei ole mitään yleisempää merkitystä. Ei edes silläkään seuraanko vai en, koska en toimi aktiivisesti. Siksipä en ota osaa tyhjänpäiväiseksi kokemaani jankutukseen.

Uskonto ja uskonnot ovat asia, jota yritän vältellä, koska ne nykyajassa toimivina eivät vakaumuksestani johtuen kosketa. Uskontojen historia on toinen asia, en kiellä etteikö uskonnot olisi tehneet hyvääkin, mutta kyllä sieltä löytyy myös se "verinen" ja sortava puolikin. Tuleepa mieleeni heittona, että kun ihmettelemme islamin ja sen toimintahaarojen sääntöjä, seurakuntalaistensa vaalimista kovinkin ottein tiukasti ruodussa pysymiseksi. Nehän tuntuvat todella kummallisilta. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös kristillisillä uskonnoilla on oma historiansa. Ei kovin kauniskaan. Onko niin, että uskontojen välillä on paljolti kysymys vain kehitysvaiheesta?

Kun kirjoitin poppamiehistä, en tarkoittanut shamaaneja, vaan "näkijän" asemaan nousseita
johtohahmoja, jotka käyttivät myös omapäisestirajustikin valtaansa. Jopa vain asemansa pöngittämiseksi ja koskemattoman arvovaltansa säilyttämiseksi
No se oli sitä aikaa...taitaa niitä kyllä poppamiehiä olla nykyäänkin, ehkä tavat ovat muuttuneet.

Kovin syksyntuntuinen päivä tänään, vaikka melko lämmintä vielä olikin. Somaa, ettei yhtään -merkkistä yölämpötilaa täällä vielä ole ollut.
Siksi lehtipuut ovat vielä paljolti vihreitä.
Sekin enteellistä, ettei eilinen täydenkuun aikakaan pal piristänyt. Kun ruoka ja uni maittaa, mikäs se on tässä tosi syksyä varttuellessa.

Harvenevalle västäräkkikannalle sanon, että eikö sitä pitäisi lähteä kohta ajelemaan etelää päin. Tosin ne tieää tämän itsekin.

Texsille ja palstalaisille optimistista mieltä!