Avataanpas tällainenkin,,,,, minä olin kyllä oikeassa ammatissa, tykkäsin niin kauan kun teinkin, mutta monet on vaihtaneet ammattia.
Nykyän jopa useamankin kerran, kyllähän se mukavaa onkin, vaihtelu virkistää, sanotaan.
mutta ne jotka ovat uhranneet elämästään( pitkä koulutus) valmistuakseen vain yhtä ammattia varten, on hyväksyttävä oma ammattinsa loppuun saakka.
Siihen aikaan laitettiin ajoissa lapsetkin töihin, minäkin olin kaiket kesät töissä kun syksyllä taas koulu alkoi, olin juoksutyttönä, mitä se sana sitten merkitseekin.
Olin muistaakseni alle 16 v kun tutustuin työelämään ja tein ne kesätyöt.
Varsinainen ammattini kesti noin 40 vuotta.
Kysynkin:
Olitko tyytyväinen ammattiisi, vai teitkö väärän valinnan?
Nykyän jopa useamankin kerran, kyllähän se mukavaa onkin, vaihtelu virkistää, sanotaan.
mutta ne jotka ovat uhranneet elämästään( pitkä koulutus) valmistuakseen vain yhtä ammattia varten, on hyväksyttävä oma ammattinsa loppuun saakka.
Siihen aikaan laitettiin ajoissa lapsetkin töihin, minäkin olin kaiket kesät töissä kun syksyllä taas koulu alkoi, olin juoksutyttönä, mitä se sana sitten merkitseekin.
Olin muistaakseni alle 16 v kun tutustuin työelämään ja tein ne kesätyöt.
Varsinainen ammattini kesti noin 40 vuotta.
Kysynkin:
Olitko tyytyväinen ammattiisi, vai teitkö väärän valinnan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En koe valinneeni mitään väärin, vaan iloinnut monen eri ammatin antamasta elämänkokemuksesta!
Ei se silti ole ruusuilla tanssimista ollut, pikemminkin haasteita, joista selvittyään kasvoi niihin.
Vähiten ehkä pidin osa-aikaisena toimisto & muovisaumausalan ajastani, mieheni yrityksessä, se poikkesi paljon suurempien toimistojen toimivuudesta, mutta saatuani toimistotyöt organisoitua, siirryinkin sitten edelleen omille teilleni:D
Koulunkäynnin ohessahan sitä aloiteltiin kesätyöt, minä E,Ahlströmin pikku perintäkarhuna ja toimistoharjoittelijana:D
Voihan nenä, sitäkin kokematonta 15 v. laskujen karhuajaa, joka silloin olin:D Täynnä myötätuntoa maksuvaikeuksissa olevia taloustavaraliikkeenhoitajia kohtaan!
Onneksi oli vain kesätyö:D
Opiskelin ammattiin joka osoittautuikin elämänikäiseksi opiskelupaikaksi. Uusia kursseja kurssin perään, oli pysyttävä kehityksen mukana. Työpisteet vaihtelivat, sama työnantaja mutta kiinnostus ammattiin säilyi 30v. Haikeudella muistelen mennyttä aikaa joka oli rikas kaikella tavalla.
On ollut nuoruusvuosien joitakin lyhyempiä työsuhteita lähinnä toimistotyössä, ei vaan kiinnostus riittänyt joten lähdin opiskelemaan. En ole yhtään päivää katunut menneen elämän kuvioita, no ne ihastumiset lyhyet seurustelusuhteet pulpahtavat eteen sattumoisin. Huomaan menneet vuodet ovat muotoilleet uuden habituksen itsekullekin.
Joskus tuntuu eläkkeellä olo on täyttä poukkoilua sinne ja tänne, en tahdo pysyä paikallani, aina uusia haasteita kaipailen.
Ammattini valitsi minut. Olin kesät eräässä virastossa. Aina syksyisin johtaja kysyi, ainakin meiltä yliopistossa opiskelevilta, haluaisimmeko jatkaa.
Niinpä jatkoin, enkä katunut.
Hyvä oli työpaikka, kaikkine etuineen.
Ammatti vai koulutus?
Pennusta alkaen (verokirjalle ensimmäinen täysi kesäloma 14-v) olen puuhastellut useilla toimialoilla lukuisissa, hyvin erityyppisissä töissä.
Mistään ei muodostunut "ammattia".
Yhden, teknisen koulutuksen puitteissa olen vaihtanut muutaman kerran toimialaa, vakituista työnantajaa 7-kertaa ja työpätkiä 10kpl.
Näistä kolmea pidän sellaisina että valmiuksiani voi kutsua ammateiksi.
Pakko olla näihin tyytyväisiä koska ne olivat omia valintoja.
Olin unelma-ammatissani, puoliluovassa/luovassa, joka oli kuin harrastus, vaikka toisinaan sitä harrastamista oli tosin liikaakin. :)) En olisi voinut keksiä itselleni sopivampaa ammattia. Tiedän, että olen siinä mielessä etuoikeutettu ja olenkin siitä tosi ihmeissäni ja kiitollinen, sillä kaikille ei itselle sopivin ammatti osu kohdalle monista eri syistä.
Sinulla on varmaan huippukoulutus ja lahjat, kiva kun tuot tasoa nyt tänne palstalle.