Minulla oli käsikirjoitukselle nimi, itse asiassa useampiakin ehdokkaita, joista sitten päädyin yhteen. Nyt olen havahtunut siihen, että se ei ole tämän ajan henkeen sopiva. Siinä on kolme sanaa ja se on jotenkin sanoisinko tekstin henkeä kuvaava. Tänä päivänä nimet ovat lyhyitä kuten Raja, Totta, Puhdistus ja Uuni.
Koen hanklana, suorastaan ylivoimaisena keksiä tekstille pelkistettyä nimeä. Mikä avuksi?
Koen hanklana, suorastaan ylivoimaisena keksiä tekstille pelkistettyä nimeä. Mikä avuksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muodit tulevat ja menevät, parempi on luoda uutta kuin matkia vanhaa. Jos sinulla on nimi, joka kuvaa hyvin tekstin sisältöä, pidä se. Ajan henki on toinen kirjasi julkaisuhetkellä kuin nyt.
Minä lähetin käsikirjoitukseni nimettömänä, kun en keksinyt osuvaa nimeä. Nyt olen sen keksinyt ja sekin on kolmisanainen. Ehkä se on tuleva trendi?
Googlasin sanayhdistelmä "kirjan nimi" ja löysin mm. mielipiteen, jossa esittäjä kertoi kirjan nimen vaikuttavan erittäin paljon siihen, mitä hän lukee. Hän kritisoi nimeä Mangopuun alla, joka toi mieleen köykäisen viihteellisyyden. Itsekin olen ollut sitä mieltä, että oman kässärini mimiehdokas voidaan mieltää vastaavasti, joskin tekstini on osin viihteellistä, mielestäni hyvä tarina on usein jossain määrin sitä.
Muistelen, että täällä oli jokin aiempi ketju, jossa väitettiin mm. kärrärille esitetyn nimen vaikuttavan hieman siihen, kiinnostuuko kustantaja. Toki kustantaja laittaa nimen sen mukaan mitä tykkää riippumatta siitä, mitä ehdotetaan.
Pelkään, että se kolmiosainen on jossain määrin vanhahtava. En viitsi tuoda sitä tyrkylle tänne, jottei kukaan tunnistaminua, sen perusteella voi, siinä mainitaan mm. yksi ulkomainen paikannimi, joka liittyy tekstiini läheisesti, tapahtumapaikka.
Tjaa, trendit tosiaan tulevat ja menevät. Lueskelin juuri J. Ahoa ja: Yksin, Rautatie, Juha...
Mutta joo, kannattaa varmasti vältellä turhan kuluneita nimiä, turhan tekotaiteellisia nimiä ja sellaisia jotka ohjaavat odottamaan ihan väärää lajityyppiä. Monen sanan nimissä en näe mitään ongelmaa, kunhan ne eivät ole käsittämättömän pitkiä tai vaikeita tajuta.
Muoteja tulee ja muoteja menee ja joskus on aika muodin kääntyä. Anna kustantajan miettiä ne muotijutut.
Ja ajattele miten hauskaa olisi mennä muodin vastaisesti:
"Mie en keksi, eli tarina tuskaisesta nimenhakumatkasta ja sen ohessa syntyneestä romaanista"
Kyllä minullekin kirjan nimi on todella tärkeä, en edes tartu kirjaan, jonka nimi ei viehätä.
Joillakin kirjailijoilla on erityisen hyvä nimisilmä, esim. Axel Sandemose on nimennyt kaikki kirjansa hyvin (tai sitten kustannustoimittaja) : Ihmissusi, Felician häät, Pakolainen ylittää jälkensä esimerkkeinä. Pakolainen on julkaistu 1933 ja se on kestänyt hyvin aikaa niin sisältönsä kuin nimensäkin puolesta.
Hyvistä nimistä tulee mieleeni myös Kuka surmaisi satakielen. Voiko sen houkuttelevampaa nimeä ollakaan!
Siis kirjan nimi on tietenkin Kuin surmaisi satakielen.
Kuin surmaisi satakielen, se on minusta tosi huono nimi, mutta kirja on älyttömän hyvä, jota en voinut laskea käsistäni.
Ei kirjan nimi todellakaan tarvitse olla yksi sana. Entäs Paholainen pukeutuu Pradaan, hyvä nimi minusta, Älä käy yöhön yksin (Westö), kyllä niitä on ihan kaikenlaisia nykyäänkin. Tärkeää on iskevyys ja kai se saisi kuvata kirjan sisältöä osuvasti.
No tuo Kuka surmaisi satakielen on hiukan sama tyyppiä kuin se oman kässärini nimi, jonka hylkäsin. Kuka surmaisi satakielen on hieno ja kuvaava nimi, mutta se kuvaa myös omaa aikaansa. Sellaista nimeä tuskin kukaan nykyaikana antaisi.
Myös sen voisi joku kirjan nimiä arvottava tyrmätä kepeäksi.
Itse en anna nimen houkutella minua kirjan luo sen enempää kuin siitä pois. Mutta nimiä, joista en pidä, ovat keskeisen henkilön etunimen mukaan nimetyt. Uusimpana Jari Tervon Layla. Tuntuu, että kirjailija nimetessään kirjansa tuolla tavoin menee yli siitä, missä aita on matalin.
Kustannustoimittaja tekee kirjallesi nimen, sinä et sitä päätä, voit kyllä ehdottaa mieleistäsi.