Hei..osaisko joku kertoa kuinka oppis kertomaan omista asioista, nyt jo 20 vuotta pitäny sisällä kaiken kun ei löydy sanoja...Kavereillekin taidan olla aikamoinen mysteeri, joskuis vaan helpottais puhua..ymmärtääköhän kukaan ongelmaa..?
puhumattomuus
hiljaisuus
5829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Kuinka voisin tietää mitä ajattelen, ennen kuin sanon mitä ajattelen?"
Itse olen huomannut, etten osaa puhua joistain asioista vaikka ne voivat omassa mielessä vaikuttaa selviltä. Koittaessani kertoa niistä huomaan etten olekaan vielä ymmärtänyt niitä.
Masentuneena oma maailma voi olla täysin erilainen kuin "oikea" maailma. Sitä voi olla vaikea selittää muille, vaikka eron rationaalisesti havaitsee.
Oletko ajatellut mennä ulkopuolisen juttusille? Ammattilaiselle voisi olla helpompi puhua, koska ei tarvitse pelätä aiheuttavansa hänelle paineita omista asioista. Ystäviä ei halua välttämättä rasittaa omilla huolilla, joihin voi olla vaikea samaistua.
itse olen huomannut että ajattelemani asiat saavat erilaisen painoarvon kun kuulen itseni sanovan ne ääneen.
Puhuminen kannattaa ehdottomasti, joskus on helpompi puhua aivan ventovieraalle anonyymisti, sellaisessa tilanteessa ei tule ajatelleeksi sitä omaa rooliaan, vaikeaa on vain löytää sopiva kuuntelija.
Paras tapa harjoitella kommunikointia muiden kanssa on ensin kommunikoida itsensä kanssa. Eli vähintään kaksi sivua tekstiä päiväkirjaan joka aamu ja vähintään kaksi sivua tekstiä päiväkirjaan joka ilta.
Ja tämä on tärkeää eli itselle mieluiseen päiväkirjaan ja sen ulkoasuun kannattaa sijoittaa.
Tuttu juttu. Paljon tahtoisi sanoa, mutta ei löydä oikeaa hetkeä tai tapaa. Ja sitten kun yrittää jotain puhua, sönkkää ja änkyttää, tai muuten vain muotoilee asiansa niin, että pidetään kummallisena tai ei ymmärretä. Tai siltä ainakin tuntuu. Sitten kun joskus tulee tilaisuus, että alkaa vain puhua, puhuukin lopulta vaikka aamuun asti :) Innostuu ja on onnellinen niin, että tärisyttää.
Neuvoisin aloittamaan vähästä. Puhumaan siitä, mistä on helpompi aloittaa. Kertoa jokin pieni asia, kun sellaiset tulevat puheeksi. Kertoa kiertämällä, ohimennen vähän sieltä, jotain täältä. Ja tuoda esiin, että arvostaa kaveria, kun hän kuuntelee. Silloin on hyvä puhua, kun tuntuu, että kuunnellaan. Ja varmasti sinuakin kuunnellaan.