Kuulin tuossa äskettäin, että joku on tehnyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tästä isyydenvahvistamisasiasta ennen vuotta 1976 syntyneiden osalta.
KKO on suomessa lähtenyt tulkitsemaan isyyslakia muutamissa tapauksissa ja ainakin yhdessä ilmitulleessa tapauksessa, jossa isyys tuomittiin harkintaa käyttäen kuolleelle, on loukattu ihmisoikeutta ja tuomiot ovat eriarvoisia eri henkilöiden kohdalla. Taitaa kuvaan astua perusoikeuksienkin loukkaus.
KKO:n olisi syytä pysytellä lain säädöksissä, eikä äänestyspäätöksiä saisi olla niinkuin nykyisin näyttää olevan. Miten oikein mahtaa olla asioiden laita meidän oikeuslaitoksessa - voiko enää luottaa mihinkään kukaan - viidakon laki tuntuu olevan suomessa vallalla.
KKO on suomessa lähtenyt tulkitsemaan isyyslakia muutamissa tapauksissa ja ainakin yhdessä ilmitulleessa tapauksessa, jossa isyys tuomittiin harkintaa käyttäen kuolleelle, on loukattu ihmisoikeutta ja tuomiot ovat eriarvoisia eri henkilöiden kohdalla. Taitaa kuvaan astua perusoikeuksienkin loukkaus.
KKO:n olisi syytä pysytellä lain säädöksissä, eikä äänestyspäätöksiä saisi olla niinkuin nykyisin näyttää olevan. Miten oikein mahtaa olla asioiden laita meidän oikeuslaitoksessa - voiko enää luottaa mihinkään kukaan - viidakon laki tuntuu olevan suomessa vallalla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koko ikäni olen tavoitellut isääni, jonka asuinpaikan tunnen ja tiedän. Viime kesänä ensi kertaa tapasin velipuoleni, joka ei ollut koskaan kuullut olemassaolostani.
Isäni, joka on kuin kaksoisolentoni, vanhempi kloonini ei minua tunnusta, eikä halua isyystestiin.
Elämäni isättömänä on juuretonta ja kipeää. Se on tuottanut murhetta jo kolmessa polvessa. Lapseni eivät voi ymmärtää, että olen tullut ikäänkuin tyhjästä.
Isättömyyteni on vaikuttanut luonteeseeni ja luulenpa, että asiasta on joutunut kärsimään moni ihminen. Ei mahda mitään. Vaikka isää henkisesti en enää tavoita, haluaisin tavoittaa edes nimeni ja siten oikeuteni sukuuni. 82-vuotias isäni nimittäin elää, tietää olemassaoloni, lapseni ja lapsenlapseni, mutta ei halua tavata minua.Minun kauttani hän voisi saada ainoat ihanat lapsenlapset. Kuinka hän voi olla haluamatta edes heitä? He voisivat antaa anteeksi.
Ihmisoikeuksien julistus sanoo, että jokaisella ihmisellä on isä, oikeus isään. Kuinka voi olla joku ikäluokka, jolla ei tätä oikeutta ole?
Jos on olemassa KKO:n päätöksiä asiassa, kertokaa toki minulle.Vaikka elämäni ei ole ollut ruusuista eikä kaikessa esimerkillistä, haluaisin että perusoikeuteni tunnustetaan maassa, johon olen maksanut veroja kymmeniä vuosia.
Keskustelun aloittaja on ottanut esille tärkeän eräänlaisten yhteiskunnan pohjattomuuteen putoavien väliinputoajien asian. Kiitos keskustelun avauksesta.
Tiedän, että Porvoon käräjoikeudessa on v.1999 kumottu vanhuksen isyys ja kun asiaa on perätty, niin isää ei ole edes kuultu. Eikö olisi pitänyt isän antaa lausuma tai kuulla onko hän yli keski-iän ylittäneen lapsensa isä.
Sen jälkeen vahvistettu isyys toiselle miehelle, joka oli jo kuollut. Tästä tapauksesta oli kirjoitus Se-lehdessä, mutta siitä on jo aikaa varmaan pari vuotta. Lehtijutussa näkyi, että isyysasiaa oli ollut ratkomassa/tuomitsemassa laamanni Lars Karlsson (nimi varmistuu käräjäoikeuksien sivulta).
On ehdottomasti väärin, jos elävälle isälle ei isyyttä saada vahvistettua, niin kuollelle se vahvistetaan ja silloin on kyseenalaista, että vahvistettiinko varmasti biologinen isä asianomaiselle henkilölle.
Ja jos isä halutaan vahvistuttaa vain perinnön vuoksi, niin sekin on mielestäni väärin. Miten käy sitten sen perheen kunnian kanssa, jos tahallisesti, käyttämällä potaskaa puhuvia todistajia, luovutaan biologisesta isästä ja entä kuolleen isyyden vahvsitaminen, sehän on vainajan kunnianloukkausjuttu.
Kun isäsi elää, niin hänestähän voisi yrittää (uhkaus oikeudenkäynnilä) "hyvän asianajajan avulla" vaatia dna-testiä varten verinäytteen ja sitten kuoleman jälkeen vahvistuttaa isyys. Mutta ei pidä lähteä perintöjä vaatimaan, ellei veli- ja sisarpuolet halua perilliseksi hyväksyä. Tuo perillisasema tekee sen, että näille vanhoille isyyksille ei isyyttä vahvisteta normaalisti. Yksi poikkeus ainakin on olemassa siinä Se-lehdesä olleen artikkelin mukaan.
Äskettäin tehtiin muutoksia isyyslakiin, mutta niistä en ole ottanut selvää mitä ne ovat. Ne eivät varmaankaan koske vanhoja isyyksiä.
Kertokaa samalla mitä minun kannattaa tehdä. Olen 30 vuotias, ja sain kuulla äskettäin äidiltäni että mies jota olen pitänyt isänäni ei olekkaan biologinen isäni. Oikea isäni ei tiedä vielä minusta, mutta äitini tuntee hänet ja hän on menestyvä mies. Mitä sinä tekisit minun sijassani?
Mietitään yhdessä on ja otetaan selvää mahdollisuuksistamme. Tämä on jotenkin pimeä ja mystinen alue ja juristitkaan eivät mielellään ota selvitettäväkseen.
Hiljattain eräs juristi lupasi selvittää isäni, mutta perääntyi ja sanoi, että liikaa aikaa on kulunut. Kuinka voi olla liikaa kun olen elossa ja isänikin on? Kuinka joku voi päästä kuin koira veräjästä iloissa ja suruissa?
Sinä 30-vuotias, keskustelu kanssasi jatkuu. Oikeutesi isääsi kuuluu sinulle. Mutta miten? Mietitään sitä tällä palstalla.
Näin teemme. Olen tiennyt asiasta muutaman kuukauden, ja mielessäni pohtinut eri vaihtoehtoja asian suhteen. Sen olen jo päättänyt että aion kesän aikana ottaa yhteyttä biologiseen isääni. Lähinnä kiinnostaa miten hän reagoi.
Ensiksi on päästävä lähelle, jotta voi tarkastella ja tunnustella, että onko tuo mies minun isäni.
Sitten kirjoittaisin kirjeen ja varovaisesti tosin julki kysymyksen, että onko hän tietoinen aviottomasta lapsestaan ja jos vastauksen saat, niin sitten voisi sopia tapaamisesta.
Eiköhän se tuosta lähde jos lähtee. Jos vastausta ei tule, niin voit aavistaa ettet ole toivottu ja silloin pitää pitää miettimistauko.
Äiti voisi myös olla se, joka aukaisee asialle tien.
Mieti siirtosi tarkkaan. Vastassa kovaa. Älä unta näe, että isukki innosta kiljuu, ei edes sellaisessa tapauksessa, että olisit ainoa jälkeläinen.
Mieti siirtosi. Tutustu ennenkuin paljastat korttisi.
Olette auttamattomasti myöhässä asianne suhteen.Ennen vuotta 1976 syntyneet isyysvahvistykset piti vahvistaa viimeistään 1.10.1981.Kts.KKO:2003:107 se ehkä selvittää myös teille miksi näin on.
Turhaan jauhatte selvää asiaa.Asiaan ei ole tulossa muutosta.
Tiedän jo hänen nimen ja ositteen ja olen jo käynyt ajelemassa hänen talonsa lähistöllä katsellen näkyiskö äijää. Äitini tuntee hänet työnsä puolesta, ja sanoo hänen olevan "kunnon mies".
Mies jota olin pitänyt biologisena isänäni on viinaan menevä ja menetti talonsakin taannoin vekojen vuoksi, äitinui erosi hänestä kun olin n.5 vuotias. En ole ollut juurikaan tekemisissä hänenkään kanssa, mitä nyt merkkipäivinä. Äitini sanoi että "isäni" tietää ettei hän ole biologinen isäni.
Hyvin oli salassa pysynyt tähän asti.
Muutamat ovat saaneet isyyden ja ovat syntyneet ennen vuotta 1976. Miksihän vain muutamat?
Laki on kaikile sama, mutta oikeus ei ja yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, samoin laillisia ja erustuslaillisia oikeuksia.
Tämä on oikeasti ihmisoikeusrikos ja tästä pitäisi voida puhua,mutta kaikki väistelevät. Meidänkin tapauksessa joku juristi otti tehtäväkseen, mutta peruutti myöhemmin.
Kuka osaa vastata, voiko eu auttaa kun isä on tiedossa 100 prosentin varmuudella, mutta ei ole tunnustanut.
Luen Iltalehteä vain netin kautta, joten olisi mukava tietää, mitä on kirjoitettu ja liittyikö se isyyden vahvistamiseen.
Kerro jos olet lukenut jutun.
Ihmisoikeusrikos jos toisen henkilön kanne hyväksytään ja toisen ei oteta edes käsittelyyn tai KKO ei anna edes valitusokeutta.