Moni on täällä närkästynyt "uhrien" kirjoituksiin, koska ovat niin negatiivisen sävyisiä. Tästä syystä on tullut josku vastatuulta ja arvostelua näiden kirjoitusten johdosta.
Täytyy kuitenkin muistaa, että täällä olevat kirjoitukset ovat pikemminkin yhteenvetoja tapahtuneista joissa pahat asiat palstan "narsistisen" luonteen vuoksi kerrotaan narsismin kannalta katsottuna koostettuna.
Koko liitto ei ole välttämättä ollut jokapäiväistä kiusaamista, kaikkiin liittoihin sisältyy myös hyvinä aikoina hyviä päiviä, ainakin alussa.
Miksi sitten narsistin puolisot ei niistä kerro?, no kertovat, alussa meni niin hyvin oli löytänyt niin ihanan puolison jne. Miksipä sitä muuten liittoon ois menty.
Miksi niitä onnellisia hetkiä ei muistella enempää?
Johtuu usein siitä että narsistin puoliso tai exä kokee että koko homma oli suurta petosta alusta loppuun, myös ne onnelliset hetket oli narsistin kannalta katsottuna "tärkeä" osa petoskuvioa ja koukutusta.
Se onko narsisti tiennyt jo alussa mihin suhde johtaa vain onko seurannut pelkästään vaistojaan, sitä en tiedä?. Onkohan jollakin tähän tietoa?.. (Temppu jos otat kantaa niin sitten kansanomaisesti ja ilman yotube linkkejä:)
Täytyy kuitenkin muistaa, että täällä olevat kirjoitukset ovat pikemminkin yhteenvetoja tapahtuneista joissa pahat asiat palstan "narsistisen" luonteen vuoksi kerrotaan narsismin kannalta katsottuna koostettuna.
Koko liitto ei ole välttämättä ollut jokapäiväistä kiusaamista, kaikkiin liittoihin sisältyy myös hyvinä aikoina hyviä päiviä, ainakin alussa.
Miksi sitten narsistin puolisot ei niistä kerro?, no kertovat, alussa meni niin hyvin oli löytänyt niin ihanan puolison jne. Miksipä sitä muuten liittoon ois menty.
Miksi niitä onnellisia hetkiä ei muistella enempää?
Johtuu usein siitä että narsistin puoliso tai exä kokee että koko homma oli suurta petosta alusta loppuun, myös ne onnelliset hetket oli narsistin kannalta katsottuna "tärkeä" osa petoskuvioa ja koukutusta.
Se onko narsisti tiennyt jo alussa mihin suhde johtaa vain onko seurannut pelkästään vaistojaan, sitä en tiedä?. Onkohan jollakin tähän tietoa?.. (Temppu jos otat kantaa niin sitten kansanomaisesti ja ilman yotube linkkejä:)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Koska kukaan ei voi tietää toisen ajatuksia ja päämääriä satavarmasti, luulen, että myös n-persoonalla on suhteen alussa uskomus ja luottamus siihen, että juuri tämä suhde on oikea ja aito. En usko, että n-persoonankaan tarkoitus on lähteä suhteeseen tarkoituksenaan tuhota se tai tuottaa toisella vain huonoa oloa. N-persoona aloittaa suhteen sillä voimalla ja vahvuudella ja innolla, mikä kuuluu hänen persoonaansa, hän vain ei koskaan voi saavuttaa sellaista täydellistä suhdetta mitä hän kuvitelmissaan haluaa. Kun hän huomaa, että intohimo ja hänen kuviteltu rakkautensa loppuu, hän alkaa käyttäytyä hänelle omimmalla tavallaan.
Kyllä olettaisin, että n-persoona uskoo vakaasti jokaisen alkavan suhteensa olevan sen täydellisen. Ei kukaan, ei myöskään n-persoona aloita suhdetta tarkoituksenaan vain tuhota sen.
Narsistin ja ei-narsistin muutaman vuoden suhde oli päättynyt siihen että uhrinsa päätti suhteen mm. henkisen ja fyysisen väkivallan ja pettämisen vuoksi. Narsisti oli tämän suhteen aikana ollut muutaman kerran seksisuhteessa toisen naisen kanssa. Kun narsisti joutui ulos vakituisesta suhteestaan, hän hyvin nopeasti muutti tämän toisen kanssa yhteen asumaan. Tämä toinen oli ihastunut narsistiin mutta narsisti oli aikaisemmin kieltänyt vakituiselle kumppanilleen ja lähiympäristölleen heillä minkäänlaista suhdetta olleenkaan. Eron jälkeen narsisti huomasikin rakastavansa tätä toista naista ja alkoi puhua että heidän suhteensa oli vakava parisuhde narsistin mielestä ja kertoi tälle naiselle rakastuneensa tähän. Nainen uskoi. Samaan aikaan narsisti kuitenkin yritti saada entisensä, sen joka oli jättänyt, kanssa suhteen uudelleen aikaiseksi, sanoi olevansa tämän toisen kanssa vain siksi, että hänellä olisi paikka missä olla ja olisi joku kuka pitäisi hänestä huolta mutta sanoi kokevansa tilanteen itselleen vaikeaksi, koska ei rakastanut tätä naista yhtään ja sanoi, että esimerkiksi seksi oli tämän naisen kanssa mahdotonta, koska naiseen koskeminenkin aiheutti suurta inhoa, eikä hän siihen pystynyt koska kaipasi vain entistään. Samaan aikaan tämä nainen, jonka luokse oli muuttanut, hehkutti avoimesti miten kiihkeä heidän suhteensa on, miten mies on häneen rakastunut, kun ei pysty hetkeäkään pitämään näppejään erossa hänestä. Miehen jäädessä kiinni uudelle naiselleen siitä, että soitteli entiselleen, mies selitti uudelle naisystävälleen, miten tämä entinen roikkuu hänen perässään ja soittelee jatkuvasti, joten hän sitten säälistä on muutaman kerran soittanut, vaikka todellisuudessa tilanne oli päinvastainen, entinen halusi vain eroon miehestä, mutta mies painosti, vaati, uhkailikin niin että entinen puoliso joutui hakemaan lähestymiskieltoa saadakseen olla rauhassa.
Tuon tositarinan perusteella ainakin tässä tapauksessa ei ollut kysymys rakastumisesta, joka hän uudelle naisystävälleen onnistuneesti esitti vaan oli kysymys niistä eduista mitä narsisti itse saavutti esittäessään rakastunutta.
En mä tiä, tuntuu siltä, että moni tällainen hiippari kyllä oikeasti on ihan sikainnoissaan siitä uudesta suhteestaan tai uudesta alusta mutta sillä tunteella ei vain ole kestoa tai se ei kehity eteenpäin. Ehkä siksi, että kyse on siitä heijastamisesta joka ei voi kovin kauaksi kantaa yhtä voimakkaana.
Kun se vastapuoli tällaiselle heijastelee takaisin sitä ideaalikuvaa ja toisinpäin, niin toinen siihen pettyessään alkaa "inhoamaan" ja halveksimaan, kun taas toinen jää siihen kiinni ja odottaa että pakottaa tilanteen palaamista ennalleen.
Musta tuntuu välillä, että se kyypparin tarjoama "kupla" on se joka koukuttaa ja häpeä on se joka estää näkemästä totuutta.
Tietoa meillä ei suoranaisesti voi olla kenenkään toisen ihmisen päänsisällöstä mutta näkemyksiä voi esittää.
Vaikka sitten ei-kansanomaisesti tai youtube-linkeillä koska jos hakee(esim uhreille) sananvapautta, se on sitten sananvapautta myös muille eikä rajoitettua sellaista.
"Vaikka sitten ei-kansanomaisesti tai youtube-linkeillä koska jos hakee(esim uhreille) sananvapautta, se on sitten sananvapautta myös muille eikä rajoitettua sellaista. "
Se oli toivomus, sananvapauteen liittyy myös se että saa toivoa jotain:)
Kyse on luetun ymmärtämisestä, ja yotube musiikkiviedoita voi hakea tuubberista itsekukin..
Tohon nyt lähtee niin helposti mukaan mutta olis parempi kun jokainen keskittyis vaan omaan tapaansa suhtautua, kirjoittaa ja olla vuorovaikutuksessa.
Muista viis.
Ei ole helppoa, en sitä sano mutta tavoittelemisen arvoista kait kuitenkin ?
Muita kun ei voi kontrolloida.
Musta toi jatkuva viittaaminen toisten tapaan (melkein joka kirjoituksessa jopa) kirjoittaa, käsitellä asioita (mielipiteen toiselta kantila esittäminen ei ole kritisointia tavasta käsitellä vaan eri näkemys tai kokemus) tai olla on vain niin turhaa ja jotenkin outoa.
Teen sitä itsekin nyt, sitä en kiellä, mutta tavoitteena olisi kaiken järjen mukaan sen turhan kitinän loppuminen eikä siitä jatkuva jankkaaminen.
Toisia ei voi kontrolloida.
Vastamielipiteen voi esittää, siitä tulee keskustelua.
Toi on narsisti.
Toi on pelle.
Toi ei tajua mua.
Mä en tajua tota.
Toi ei voi puhua totta.
Älä tee noin.
Tee näin ( tätä noudatin juuri itse ;).
Huoh...so what ?
Se parisuhde on sellainen soppa ilman narsistejakin, että siinä kietoutuvat asiat niin tiukasti toistensa ympäri ja yli, että niiden selvittäminen on usein täysin mahdotonta.
Ensin toinen sanoo jotain ja toinen lähtee sitä kostamaan. Seuraa uusi kierros ja uusi ja uusi kierros...Keinot raaistuvat kerta kerralta. Eikä kumpikaan halua lähteä, koska on jollain tavalla kasvanut kiinni siihen. Kaksi hautaa - viimeistään sitten tule rauha....
Tuskin kukaan tietää etukäteen, mitä tuleman pitää. Kaikki on niin kiinni niistä reaktioista, joita suhteen molemmat osapuolet osoittavat toisilleen. Joillakin pareilla on tapana selvittää asioita puhumalla. Jotkut hakkaavat toinen toistaan ja jotkut käyvät lohduttautumassa vieraissa....
Yksi asia kuitenkin lienee varmaa. Vain itseään voi muuttaa ja vain omista teoistaan on vastuussa.
Tähän vain Aamen !
"Koko liitto ei ole välttämättä ollut jokapäiväistä kiusaamista, kaikkiin liittoihin sisältyy myös hyvinä aikoina hyviä päiviä, ainakin alussa.
Miksi sitten narsistin puolisot ei niistä kerro?, no kertovat, alussa meni niin hyvin oli löytänyt niin ihanan puolison jne. Miksipä sitä muuten liittoon ois menty."
Kyllä voin sanoa exuhrina, että niitä hyviä hetkiä narsistin kanssa oli paljon, juuri niinä hyvinä hetkinä. Tapaaminen ja suhteen alkuhan oli narsistin kanssa suorastaan taivaallista, ei kenenkään tavismiehen kanssa koe sellaisia hetkiä. Ja kyllä rakastin narsistiani ihan oikeasti ja todella paljon ja olisin ymmärtänyt ne huonotkin hetket jos ne olisivat olleet jotekin järjellä tajuttavissa. Jokaisessa suhteessa on niitä huonoja asioita, huonoja päiviä, mutta ne huonot hetket taviksen kanssa taas ovat sellaisia, jotka taas eivät ole lainkaan samanlaisia kuin narsistin kanssa. Taviksen kanssa huonot hetket voi sopia, niistä voi keskustella ja ne voi järjellä selittää, mutta narsistin kanssa ei voi kuin ihmetellä.
Narsisti osasi luoda juhlan, mutta varjona tuli sitten ne lieveilmiöt, joita ei normaalissa elämässä tule ja jos tuleekin ne eivät tule kuten narsistin kanssa.
Yhteenvetona voisin sanoa, että jos olisi ne narsistin hyvät hetket ja taviksen huonot hetket, mieshän olisi oikea unelma.
Narsisti osaa tunnelmoida, luoda toisessa tunnetiloja, esittää rakkautta uskottavasti, narsisti osaa ehkä tuntea ihastumista mutta ei rakastaa, narsisti osaa myös valehdella uskottavasti saadakseen itse jotain hyötyä toisesta ihmisestä.
Tässä päästään siihen loppukaneettiin...
plaa plaa plaa... jotain mitä luulin rakkaudeksi.
Rahahuijaukset ja laastarisuhteet ( tai väliaikainen bunkkaaminen jossain )on erikseen sitten.
En ymmärrä, miten joku sytyttäisi minussa rakkauden tunteen, jota en itse halua....Mutta ehkä joku selittää sen minulle.
Joku mielenhäiriö tai psykoosin kaltainen tilahan se rakastuminen oli enkä oikeastaan pitänyt siitä yhtään, päinvastoin oikein odotin että se menee ohi. Narsisti sen sijaan halusi pitkittää sitä tunnetta kaikin keinoin vaikka sanoin etten pidä siitä tunteesta. Ajattelin sitten vaan että vika on varmaan minussa kun en voi nauttia siitä tunteesta, että menetän kontrollin tai jotain. Olisinpa vain kuunnellut itseäni enemmän..
Hyvä uusi näkökulma-aloitus!
Luonnehäiriöisen kanssa suhde ei ole mitenkään normaali siinä itse yrittää saada suhteeseen normaaliuden tunteen, joutuu vääntymään monelle mutkalle. Tänne on turha edes kirjoittaa niitä tuntemuksia ja sitä millainen ajatusmaailma luonnehäiriöisellä on ja miten ahdistavan vaikeaa se voi olla, se on vain itse koettava ja elettävä.
Luonnehäiriöinen on kuin rikkoutunut läppärin mokkula, yritä saada sen kautta yhteyttä nettiin, niin voit kuvitella ja kokea sen saman turhautumisen tunteen luonnehäiriöisen kanssa, kun kone ilmoittaa ettei sinua tunnisteta, etkä saa siksi yhteyttä...yhteys luonnehäiriöiseen pätkii ja usein katkeaa kokonaan ja sisälläsi kuohuu..raivo.
En siksi haluaisi keskustella ns. "parisuhteesta" sillä luonnehäiriöisen kanssa ei eletä parisuhteessa, eikä siitä voi keskustella kuin normaalin parisuhteen asioista keskustellaan. Tälläkin palstalla voi kokea turhautumista, usein täälläkin keskustellaan vain normaalin parisuhteen keskinäisistä ristiriidoista,- sen huomaa, normaalista parisuhdeitsekkyydestä, jolla ei ole luonnehäiriöisen parisuhteen kanssa mitään tekemistä. Aloituksen luettuani koin samaa turhautumista mitä yleensä ihmisten kanssa, joille yrittää edes pienen murto-osan saada kerrottua siitä, että luonnehäiriöisen kanssa eläminen on jotain aivan muuta kuin normaalin ihmisen kanssa eläminen...
Kun astut ovesta ulos ja kohtaat "normaaleja" ihmisiä joiden kanssa voi keskustella vapaasti, eikä tarvitse rautakanki kainalossa olla, niin koet olevasi itsekin järjissäsi ja vapaa. Kun astut ovesta taas sisälle, niin kaikki muuttuu,..olet tullut Ihmemaahan, jossa kaikki on väärinpäin ja kohta olet niin sekaisin kuin seinäkello, että istut vaan turtana tuntematta yhtikäs mitään, et tajua aikaa, et paikkaa, et tunne itseäsi, et näe, et kuule, et kykene keskittymään ja katsot kun toinen on ihan kuin ei mitään olisi hullusti. Omassa päässä raksuttaa ja lyö tyhjää,.et vaan saa yhteyttä,..ei vaikka mitä tekisit.
"Se onko narsisti tiennyt jo alussa mihin suhde johtaa vain onko seurannut pelkästään vaistojaan, sitä en tiedä?. "
Tietoa ei ole, omia vahvoja päätelmiä kyllä.
En usko, että narsisti on tiennyt jo alussa mihin suhde johtaa jo siitäkin syystä, koska narsistilta puuttuu kyky tajuta syy- ja seuraussuhteita.
Uskon, että on seurannut vaistojaan joka tarkoittaa sitä että on toiminut narsistille ominaisille tavoilla.
Vanhemmalla narsistilla jolla on päättyneitä suhteita jo takanaan, on varmaan pelko ja aavistus siitä, että luultavasti suhde tulee olemaan mahdoton ja päättymään. Hänen taitonsa kehittää manipuloimistaitojaan on myös tämän vuoksi lisääntyneet, koska se on hänen ajatusmaailmassaan ainoa tapa pärjätä parisuhteessa.
Uhrin häpeää varsinkin suhteen jälkeen helpottaisi, jos voitaisiin todistaa, että narsisti oli rakastunut edes suhteen alussa ja että uhrin vaistot olisivatkin olleet oikeassa kun itse rakastui narsistiin ja luuli toisenkin olleen rakastunut.
Narsisti on narsisti myös suhteen alussa, ja toimii niin kuin narsisti toimii.
Uhrin häpeä on ihan turhaa, pitää olla armollinen itselleen ja hyväksyä että nyt kusetetttiin 6-0 mutta se ei ole mikään ihme narsistin ollessa kyseessä, näin niissä suhteessa yleensä aina käy. jos jostain syystä joutuu narsistin vaikutuspiiriin.
Uskon, että narsisti voi jollain tapaa ihastua mutta ei tosiaankaan pysty rakastamaan. Narsistin ihastus on luultavasti sitä, etä hän fantasioi ihmisestä, joka pelastaa hänet, joka on hänelle täydellinen ja pystyy antamaan hänelle taivaallisen ihanan olon ja täyttämään kaikki NARSISTIN tarpeet. Luo mielessään epätodellisen, jalustalle nostetun ihmeolennon, jota todellisuudessa ei voi olla olemassakaan. Kun totuus alkaa narsistille joka tapauksessa paljastua, kumppani onkin vain ihminen, narsisti tuntee itsensä petetyksi ja koskaa tälle pettäjälleen, joka pakostakin murskaa narsistin illuusion.
Tuo viimeisin kappaleesi kirjoituksesta on käännettävissä myös monen uhrin loukuksi.
Narsistihan kuvataan aina epätodellisen ihanaksi ja täydelliseksi. Olen löytänyt sielunkumppanini joka vihdoinkin rakastaa minua ja ymmärtää.
Narsisti täyttää kumppaninsa toiveet, kaikki.
Hän on kuin jalustalla toisen ihannoidessa ja saa näin peilausta erinomaisuudelleen, sama käy uhrille. Mutta sitten sitä ihannekumppania ei ollutkaan.
Kun totuus valkenee, että se olikin vain "sitä", vastapuoli kokee itsensä petetyksi ja illuusio puhkeaa. Moni jää koukkuun siihen huumaan ja hakee sitä epätoivoisesti takaisin, luopumalla omasta hyvinvoinnistaan koska se hyvinvointi näyttäytyi minulle, haluan sen takaisin...Se rumba voi kestää vuosia. Sen vuoksi otetaan nekkuun. Sen vuoksi kuitenkin hävetään näinä huonoina aikoina ja eristäydytään poteroihin.
Monesti tuntuu siltä, että näissä suhteissa ei kumpikaan ole ihan todellisuudessa kiinni vaan ikään kuin kilpaheijastetaan toinen toisilleen kaikenlaista mutta reaktio sen loppuessa vain eroaa toisistaan.
Kumpikaan ei ole todellisuudessa kiinni, koska narsisti lepertelee, valehtelee, painostaa ja uhkailee sinnikkäästi ja vallanhimoisesti niin kauan että saa pakotettua toisen narsistin itse luomaansa fantasiaan mukaan.
"...että saa pakotettua toisen narsistin itse luomaansa fantasiaan mukaan"
Uskon myös vastakappaleella olevan halua tähän.
Sanotaan, että jokaiselle ihmiselle voi tulla hetkiä jolloin on ikään kuin alttiimpi huijauksille tms. Me aina täällä ihmetellään miten joku voi esim olla niin urpo että vastaa pankkikalasteluviesteihin tai maileihin joissa luvataan miljoonia jne.
Tässä ohjelmassa oli joku poliisi ja tsygkolookki silloin mukana ja puhuivat siitä, että tietyissä "pohjamudissa" rypevä (syystä tai toisesta, ehkä kriisien tms jälkeen) ihminen tavallaan kuin odottaa oikeasti tulleensa huijatuksi = odottaa jotain epärealistista lupausta ja parannusta.
Mä en täysin usko missään ihastumisvaiheessa toisen ihmisen totaalisen autoritääriseen valtaan kenenkään ylitse vaan vastakappaleella on oltava jokin (epärealistinen) toive jonka tämä täyttää ja nehän haistavat tällaiset uhripotentiaalit todella nopeasti.
Sellainen lepertely ja imartelu voi herättää suoraan jo kellot soimaan tai saada fantasiat kukkimaan. Jos minulle esim ehdotetaan nopeasti yhteenasumista, kihloja tms, yksinkertaisesti mietin mikä tuota vaivaa. Olen purkanut tällaiset suhteet. Miksi ?
Koska se ei ole mielestäni todellisuudentajuisen ihmisen merkki.
Mutta se on vain mielipiteeni.
Eri asia on ottaa ilo irti siitä toisen lepertelystä =)
(Huumoria)
"Moni jää koukkuun siihen huumaan ja hakee sitä epätoivoisesti takaisin, luopumalla omasta hyvinvoinnistaan koska se hyvinvointi näyttäytyi minulle, haluan sen takaisin...Se rumba voi kestää vuosia."
Just noin ja kun narsistista pääsee eroon niin haluaa kokea tuon huuman uuden kanssa ja tavallisen taviksen kanssa se ei lähde lentoon. Joten mahdollisuus että löytää uuden alussa ihanan narsistin on suuri. Tai sitten jää välitilaan, tavallinen ei kelpaa ja narsistin tunnistaa eikä lähde uudelleen sellaiseen suhteeseen.
Tilanne voi senkaltainen josta eräs rakkautta tutkinut professori totesi "ihminen rakastuu rakastumisen tunteeeseen ja se toinen ihminen on vain väline joka tämän mahdollistaa"
Jees... siihen liittynee jokin kummallinen eheäksi tulemisen tunne sen toisen kanssa "huumaillessa" ja siksi pudotus sieltä alas on vielä karumpi mahdollisen muun hyökkimisen tai halveeraamisen lisäksi.
Siksi tuntunee, että toinen on vienyt "ihmisarvon" ja painanut täysin lattiaan vaikka sitä ei ollut sillä tasolla aiemminkaan, vaan ainoastaan siellä kuplassa ollessa.
Näin pettymys on suurempi.
Narsistinen ihminen joka ei taas voi käsittää toisen "heikkoutta" alkaa sylkemään entistä enemmän nähdessään jotain sellaista (älä jätä, itkua tuntikausia, anelua, riippuvuutta jne) mitä ei halua nähdä itsessään eikä muissa...Itselläni nähdessäni tällaisen ihmisen herää myös halu livauttaa "herää jo!!! Lopeta toi!" - tyyliin.
Tunnistan sen.
Kaltoinkohdeltu jää koukkuun siihen illuusioon joka muodostui omaan päähän tämän toisen ihmisen avustuksella eikä ehkä niinkään siihen ihmiseen "rakkaudesta". Siksi narsistisen "koukku" on niin voimakas ja monet saattavat jopa kokea inhoa itse ihmistä kohtaan eivätkä tajua mikseivät pääse eroon.
Narsistien uhrien kirjoitukset ei sisänsä aiheuta närkäsrtystä; närkästystä saattaa aiheuttaa se, että toisenlaisiakin näkökulmia ei suvaita.
On erittäin hyvä, että narsistisista persoonallisuushäiriöstä ja häiriökäyttäytymisestä tuodaan tieotoa, kokemusta ja näkemystä muillekin. Se voi pitää sisällään NPH:n käyttäytymisen ja narsismin sen ympäillä. Aihe on suhteellisen laaja ja mielestäni aihetta pitääkin tulkita laajalti väärinkäsityksten välttämiseksi. Ei asiantuntijatkaan ole asioita lokeroineet ennen laajaa ja kattavaa tietoa. Aiheeseen pitää perehtyä syvemmin.
No niin...
Narsistin kanssa mentiin yhteen kun se toinen osapuoli kolahti siihen omaan idealisoituun mielikuvaan. Onpa ihana. Ja miksi sitä ei kehtaa koko kansalla toitottaa - miksi meni vituralleen - johtuu osittain häpeästä. Parista muustakin seikasta. Mutta en minäkään kehtaa naamaani näyttää sen jälkeen mitä tuli puuhattua saapasjalkaepisodin aikana.
Onnellisia hetkiä en muistele koska en halua kantaa häntä enää. Pois minusta. Mutta toivon hänelle onnea ja menestystä, koska (tavallaan) hän on sen ansainnut. Minun kanssani se ei onnistuinut, mutta toivon, että jossain muualla. En halua sen erityisemmin hänen ikäviäkään puoliaan muistella, kun kirjoitan. En halua kantaa häntä siinäkään. Mutta haluan tuoda esille näkemykseni ja kokemukseni. Siihen minulla on subjektiiviset syyni. Meillä kaikilla on omat syynsä puhua kokemuksistaan, ja juuri siksi ei pidä tuomita ketään siitä, ettei ole tiukassa talutushihnassa kenenkään omiin kokemuksiin.
Tiesikö saapasjalka mihin suhde johtaa? Ei. Koska hänellä oli aina varasuunnitelma. Eikä kuitenkaan asialla ollut väliä, koska hän tiesi jo ottaa huomioon, mitä saattaisi tapahtua. Mutta paha vaan, minä ymmärsin jo koko suhteen alkumetreiltä saakka, että tämä homma menee vatuksi. Minä tiesin sen. Hyvin pienessä maailmassani.
Silti ajattelin että kaikki tai ei mitään.
"Narsistin kanssa mentiin yhteen kun se toinen osapuoli kolahti siihen omaan idealisoituun mielikuvaan. "
Narsistin itsestään antama valheellinen mielikuva kolahti minuun, ei se millaiseksi narsisti paljastui myöhemmin todellisuudessa.
Niin. Jokaisella meillä on omat liemet sopassa miksi N-suhde kolahtaa niin lujaa. Kaikilla on oma tarinansa, omat yksilölliset kokemuksensa ja tapahtumaketjunsa.
Minä todellakin olin luonut primäärikäsitykseni hänestä koska olin tuntenut tai tietänyt hänet jo kauan ennen suhdetta. Hänen oli helppoa jatkaa käsityksiäni omilla kertomuksillaan; siinä mielessä hän tuki valheellisuuttaan (koska totuus oli silti muuta, oli vain osin-totuuksia) ja itse kannoin omia uskomuksiani. Mutta epäilyni heräsivät kyllä pian. Silti ajattelin antaa hänelle mahdollisuuden. Minä kuitenkin luotin häneen (sekin oli rakennettu joihinkin kauan aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin). Ja mukaan tuli tietysti vielä se kaikkivoipaisuuden naamio, "kyllä minä parannan hänet", "autan häntä", jopa "suojelen häntä".
En usko, että koko episodia olisi tapahtunut ilman omia ennakkokäsityksiäni ja -odotuksiani. Jos hän olisi ollut vieras; minä en olisi kaivannut enkä tarvinnut sellaista suhdetta. Mutta ymmärrän että kenelle tahansa voi käydä niin. Se oli...jotain todella kummallista, fantasiamaailmaa. En usko että "normaalissa" suhteessa ihminen menee niin "humalaan" kuin N-suhteessa. On välillä valmis tekemään mitä tahansa. Kyllä oli vähällä etten tehnytkin. Eräs minut tuntenut ihminen sanoi, ettei hän voi uskoa, että minä olin tehnyt mitä olin tehnyt, hän oli pitänyt minua kuitenkin objektiivisena ajattelevana ihmisenä.
Ja jälkeenpäin...minä tiedän etten häntä voisi auttaa tai muuttaa. Se on hänen tehtävänsä. Niinkuin minunkin on autettava itse itseäni, että pääsen yli siitä vielä jäljellä olevaan häpeän ja syyllisyyden kuilusta, mihin putosin. Minä valitsin itse kuitenkin silloisen tieni ja pysyin kyydissä mukana koska halusin tehdä niin. Perille asti. Ennenkuin heräsin huomaamaan että olin itse auttanut jo muokkaamaan minäni joksikin toiseksi henkilöksi.
En ole narsistin kanssa elänyt parisuhteessa, mutta olen erään henkilön kanssa ollut tekemissä vuosia, joka on oikeen iso N.
Noin vuosi sitten en tiennyt NPH:sta oikeastaan mitään. Ihmettelin vaan "kaverin" todella outoa käyttäytymista riitatilanteessa.
Kun luin netistä kuvauksia NPH oireista, niin ajattelin ettei kukaan voi noin käyttäytyä tai ajatella itsestään.
Nyt vuoden aikana on todellisuudessa tullut esille, että kyllä joku voi ja vielä karumminkin.
Tässä muutama esimerkki:
Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.
Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.
Ei piittaa tekojensa seurauksista.
Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
Piintynyt valehtelu.
Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.
Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.
Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.
Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa. Ei koskaan hänen vikansa.
Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.
Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.
Ominaisuuden kopsattu täältä:
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html
Herra N on muka tyyppi, kun kaikki menee hänen suunnitelmien mukaan. Ikävä kyllä todellisessa maailmassa tulee pettymyksiä ja hänelle se tietää ongelmia työelämässä, parisuhteessa ja kaikessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.
Oikeastaan mitä enemmän olen perehtynyt narsistiseen persoonallisuushäiriöön, niin sitä vähemmän ymmärrän heidän käytöstään. Onneksi ei tarvitsekkaan heitä ymmärtää, rittää kun tietää minkalaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.