keväinen päivä

Joo, todellakin olen tutkaillut Leinon Helkavirsiä viime aikoina. Johon sisältyy jännä ristiriita: runot olivat toinen toistaan synkempiä, samalla taiteilija Leino koki elävänsä elämänsä kesää ja olevansa onnellisempi kuin koskaan. Äärimmäisen kiehtovaa.

Tässä kävi vähän kuten Leinolla, runo vei mukanaan, niin ettei voinut itse päättää mihin suuntaan runo kulkee.

Tarkoitus oli kuvata suhdettani trokeemittaan. Rakkausruno trokeelle. Mutta lukija saa aina arvailla:)
Miten hemmetissä oppimattomat esi-isämme ja -äitimme pystyivät hallitsemaan trokeemitan säännöt? Vähän kuin olisivat päätelleet männyneulasia katselemalla, että E=mc².

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Joo, todellakin olen tutkaillut Leinon Helkavirsiä viime aikoina. Johon sisältyy jännä ristiriita: runot olivat toinen toistaan synkempiä, samalla taiteilija Leino koki elävänsä elämänsä kesää ja olevansa onnellisempi kuin koskaan. Äärimmäisen kiehtovaa.

Tässä kävi vähän kuten Leinolla, runo vei mukanaan, niin ettei voinut itse päättää mihin suuntaan runo kulkee.

Tarkoitus oli kuvata suhdettani trokeemittaan. Rakkausruno trokeelle. Mutta lukija saa aina arvailla:)
Miten hemmetissä oppimattomat esi-isämme ja -äitimme pystyivät hallitsemaan trokeemitan säännöt? Vähän kuin olisivat päätelleet männyneulasia katselemalla, että E=mc².

E.Leinon runot minullekin ovat aina olleet läheisiä, juuri tästä syystä..on kun hän olisi erittäin taitavien siveltimemin vedoin...tavallaan maalaisi kankaalle täydellisen kuvan koko elämänkaaresta..sen vastakohdat hän ottaa suoraa luonnosta valon ja pimeyden..kevään ja syksyn..surun ja suuren onnen..tuskan..elämän tuskan on rujoudessaan samalla herkkyydessään jotenkin se upottaa kuin hyvä tumma täyteläinen viini..ei jätä kylmäksi,)) Helkavirret vaikka eivät mielestäni ihan sitä hänen parhaita tuotantoaan (vaan tämä ns. vanhempi kausi..jossa, hänellä jo ikää ..niissä kuitenkin puhuttelee jo vahvasti kokenut keski-ikää lähestyvän miehen maailma..ja kokemus ehkä myös tietoisuus tulevasta...ja aavistus ajan kulumisesta...nuoruus se kukoistavin jo mennyt..jotakin muuta tullut tilalle...pysyvämpää ja kypsempää...nuoruuden runoissaan nämä ehkä liiallinenkin kaunosieluisuus hieman ainakin itseäni vielä häiritsee;))

Tsau:Friidu

syyskuu2011 kirjoitti:

E.Leinon runot minullekin ovat aina olleet läheisiä, juuri tästä syystä..on kun hän olisi erittäin taitavien siveltimemin vedoin...tavallaan maalaisi kankaalle täydellisen kuvan koko elämänkaaresta..sen vastakohdat hän ottaa suoraa luonnosta valon ja pimeyden..kevään ja syksyn..surun ja suuren onnen..tuskan..elämän tuskan on rujoudessaan samalla herkkyydessään jotenkin se upottaa kuin hyvä tumma täyteläinen viini..ei jätä kylmäksi,)) Helkavirret vaikka eivät mielestäni ihan sitä hänen parhaita tuotantoaan (vaan tämä ns. vanhempi kausi..jossa, hänellä jo ikää ..niissä kuitenkin puhuttelee jo vahvasti kokenut keski-ikää lähestyvän miehen maailma..ja kokemus ehkä myös tietoisuus tulevasta...ja aavistus ajan kulumisesta...nuoruus se kukoistavin jo mennyt..jotakin muuta tullut tilalle...pysyvämpää ja kypsempää...nuoruuden runoissaan nämä ehkä liiallinenkin kaunosieluisuus hieman ainakin itseäni vielä häiritsee;))

Tsau:Friidu

Mainiota:) Nuoren Leinon kaunosieluisuus häiritsee, vaatii pokkaa sanoa noin:) Joo, ymmärrän mitä tarkoitat, en ole vain ennen ajatellut noin.

Taitoa Leinolla kieltämättä on, ja okei.. se kasvaa aikojen saatossa.
Myöhemmissä runoissa tuntuu ikään kuin hän vyöryttäisi päälle jotain isoa tunnetulvaa (hillityin ja taitavin vedoin tietenkin) ja lukija on vaarassa jäädä alle.. Ainakin tämä lukija kokee tulevansa iän myötä aina vain kevyemmäksi ja kaunosieluisemmaksi.. Joskus tuntuu kuin Leino olisi liian raskas meri tälle kaarnalaivalle.

Olet varmasti myöhäistuotannon osalta minua parempi tuntija. Jään miettimään, että saiko Leino myöhemmällä iällä enää nautintoa kirjoittamisesta? Saiko hän ylimaallisia kokemuksia keksimästään hyvästä riimistä/ajatuksesta.. innostumisen hetkeä, jossa koki olevansa kaikkia muita taitavampi? Vai oliko se enää kirjoittamista siksi, että ei voinut olla kirjoittamatta? Tunteen tuomista paperille puhtaasta välttämättömyydestä ja sydämen pakosta?

Kun Helkavirsissä minua kiehtoo nimenomaan tämä taidon ja "hauskuuden" yhdistelmä..

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Mainiota:) Nuoren Leinon kaunosieluisuus häiritsee, vaatii pokkaa sanoa noin:) Joo, ymmärrän mitä tarkoitat, en ole vain ennen ajatellut noin.

Taitoa Leinolla kieltämättä on, ja okei.. se kasvaa aikojen saatossa.
Myöhemmissä runoissa tuntuu ikään kuin hän vyöryttäisi päälle jotain isoa tunnetulvaa (hillityin ja taitavin vedoin tietenkin) ja lukija on vaarassa jäädä alle.. Ainakin tämä lukija kokee tulevansa iän myötä aina vain kevyemmäksi ja kaunosieluisemmaksi.. Joskus tuntuu kuin Leino olisi liian raskas meri tälle kaarnalaivalle.

Olet varmasti myöhäistuotannon osalta minua parempi tuntija. Jään miettimään, että saiko Leino myöhemmällä iällä enää nautintoa kirjoittamisesta? Saiko hän ylimaallisia kokemuksia keksimästään hyvästä riimistä/ajatuksesta.. innostumisen hetkeä, jossa koki olevansa kaikkia muita taitavampi? Vai oliko se enää kirjoittamista siksi, että ei voinut olla kirjoittamatta? Tunteen tuomista paperille puhtaasta välttämättömyydestä ja sydämen pakosta?

Kun Helkavirsissä minua kiehtoo nimenomaan tämä taidon ja "hauskuuden" yhdistelmä..

Kysyt kysymyksiä:))) joihin kuin ehkä aavistaa hänen tuntojaan..itse minulle E.Leinon myöhempi tuotanto edustaa jo sellaista ns.maailmanmiehen suurpiirteistä elämänkatsomusta myöskin, missä ei tavallaan ole enää rajoja elämän ja kuoleman välillä. On vain henki. Joka hänessä oli erittäin vahva...loppuun saakka ehkä hän taisteli tätä omaa kuolemattomuuttaan vastaan myös kun tajusi fyysisen vanhenimisen...vaikea sanoa...Tuossa hihkui itse...kun luin kuinka laajalle hän vaikuttamisensa sitten ulottui..harva meistä tulee ajatelleeksi että, tuona aikana (ennen Itsenäismisaikauttamme alkua ja sen jälkeen, hänen merkityksensä myös Virossa (häntä pidettiin siellä suuressa arvossa)...taistelihan *Viro myöskin tämän ns. I - Itsenäismisaikakautensa aikana hyvin paljon samoista asioista kuin Suomalaiset...No..eräässä juhlatilaisuudessa sitten (hän oli kutsuttu kunniavieraaksi...hän kirjoitti juhlanpuheen Isäntäväelle..mutta, katui seuraavana päivänä kuitenkin puhettaan..se kuitenkin painettiin...koska hänen virolaiset ystävänsä jotka myöskin olivat lehtimiehiä alunperin ja loppuun saakka, mutta myös hyvin poliittisesti myöhemmin yhteiskunnassa politiikassa arvostettuja...ehtivät innokkaina viemään tämän puheen painoon.Eli se ilmestyi etusivulla jo seuraavana päivänä.-lehdessä;)) Oliko sitten alkoholilla kuinka paljon vaikutusta;))) Joskus miettinyt sitä että, tämä aikakausihan josta puhutaan kultaisena vuosisatana..loi..ihmeen paljon sekä kirjallisuuden että, taiteen, että, musiikin parissa mutta myöskin tieteen parissa suurmiehiä *Suomessa? He tunsivat yllättäen hyvin myös toisensa..Olisiko tässä ollut eräs selitys myöskin...eräällä tavalla tukivat henkisesti toisiaan...ja olihan tuo aika historiallisesti katsoen hyvin traamaattinen . Suurmiehiä, hengennosttajia tarvittiin...Ilman E. Leinon henkilökohtaista panostusta myöskään...olisimmeko Itsenäisiä nyt...siksi tuota hänen tuotantoaan minäkin kokonaisuudessaan ihailen...

Joo, aika rajusti sanottu...nuoruustuotannosta;))) tarkoitan vain että, itseeni ei tee kovinkaan suurta vaikutusta;))) liian kukkaismaista;)))ja nämä kutrit ja punasuut ja rusoposket..niitä kun tässä nuoruustuonnossa ehkä vähän liikaakin;))) mutta, makuasioista ei sovi kiistellä..;))) E. Leinossa löytää jokainen omansa..mistä oikeesti pitää...

Tsau:Friidu

syyskuu2011 kirjoitti:

Kysyt kysymyksiä:))) joihin kuin ehkä aavistaa hänen tuntojaan..itse minulle E.Leinon myöhempi tuotanto edustaa jo sellaista ns.maailmanmiehen suurpiirteistä elämänkatsomusta myöskin, missä ei tavallaan ole enää rajoja elämän ja kuoleman välillä. On vain henki. Joka hänessä oli erittäin vahva...loppuun saakka ehkä hän taisteli tätä omaa kuolemattomuuttaan vastaan myös kun tajusi fyysisen vanhenimisen...vaikea sanoa...Tuossa hihkui itse...kun luin kuinka laajalle hän vaikuttamisensa sitten ulottui..harva meistä tulee ajatelleeksi että, tuona aikana (ennen Itsenäismisaikauttamme alkua ja sen jälkeen, hänen merkityksensä myös Virossa (häntä pidettiin siellä suuressa arvossa)...taistelihan *Viro myöskin tämän ns. I - Itsenäismisaikakautensa aikana hyvin paljon samoista asioista kuin Suomalaiset...No..eräässä juhlatilaisuudessa sitten (hän oli kutsuttu kunniavieraaksi...hän kirjoitti juhlanpuheen Isäntäväelle..mutta, katui seuraavana päivänä kuitenkin puhettaan..se kuitenkin painettiin...koska hänen virolaiset ystävänsä jotka myöskin olivat lehtimiehiä alunperin ja loppuun saakka, mutta myös hyvin poliittisesti myöhemmin yhteiskunnassa politiikassa arvostettuja...ehtivät innokkaina viemään tämän puheen painoon.Eli se ilmestyi etusivulla jo seuraavana päivänä.-lehdessä;)) Oliko sitten alkoholilla kuinka paljon vaikutusta;))) Joskus miettinyt sitä että, tämä aikakausihan josta puhutaan kultaisena vuosisatana..loi..ihmeen paljon sekä kirjallisuuden että, taiteen, että, musiikin parissa mutta myöskin tieteen parissa suurmiehiä *Suomessa? He tunsivat yllättäen hyvin myös toisensa..Olisiko tässä ollut eräs selitys myöskin...eräällä tavalla tukivat henkisesti toisiaan...ja olihan tuo aika historiallisesti katsoen hyvin traamaattinen . Suurmiehiä, hengennosttajia tarvittiin...Ilman E. Leinon henkilökohtaista panostusta myöskään...olisimmeko Itsenäisiä nyt...siksi tuota hänen tuotantoaan minäkin kokonaisuudessaan ihailen...

Joo, aika rajusti sanottu...nuoruustuotannosta;))) tarkoitan vain että, itseeni ei tee kovinkaan suurta vaikutusta;))) liian kukkaismaista;)))ja nämä kutrit ja punasuut ja rusoposket..niitä kun tässä nuoruustuonnossa ehkä vähän liikaakin;))) mutta, makuasioista ei sovi kiistellä..;))) E. Leinossa löytää jokainen omansa..mistä oikeesti pitää...

Tsau:Friidu

Niin, laittaa ajattelemaan että runoudella on enemmänkin merkitystä kuin olla vain jokunen sana paperilla.. taiteella yleensäkin muutetaan yhteiskuntia, asenteita, historiallisten tapahtumien kulkua...

Liittyisikö tuo poikkitaiteilijoiden silloinen ystävyys siihen yleiseen 'yhteen hiileen puhaltamis-/kylämentaliteettiin'? Joka tapauksessa todellakin nerot tuntuivat ruokkivan toisiaan tuohon aikaan. Rakkaiden Helkavirsien luonnissakin auttoi runoilijatoveri Otto Manninen.. taitaa runotoveruus olla harvinaisempaa tänä aikana..

Kiitos, Friidu!

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Niin, laittaa ajattelemaan että runoudella on enemmänkin merkitystä kuin olla vain jokunen sana paperilla.. taiteella yleensäkin muutetaan yhteiskuntia, asenteita, historiallisten tapahtumien kulkua...

Liittyisikö tuo poikkitaiteilijoiden silloinen ystävyys siihen yleiseen 'yhteen hiileen puhaltamis-/kylämentaliteettiin'? Joka tapauksessa todellakin nerot tuntuivat ruokkivan toisiaan tuohon aikaan. Rakkaiden Helkavirsien luonnissakin auttoi runoilijatoveri Otto Manninen.. taitaa runotoveruus olla harvinaisempaa tänä aikana..

Kiitos, Friidu!

..tuo aika on/oli mielestäni HYVIN suurta aikaa monessakin mielessä. Yhteiskunnallismurroskaudet siinä myöskin kun maamme oli pikkuhiljaa siirtymässä pois perinteisestä agraariyhteiskunnasta mutta myös tästä yhteiskunnasta jossa n.s. aatellisilla oli ollut aika suurisananvalta..ja kuitenkin ei oltu ihan varmoja siitä onnistutaanko taistelusta huolimatta saavuttamaan kovin politiisesti epävakaisesta ilmapiiristä huolimatta sitä tärkeintä..eli Suomen Itsenäisyyttä vihdoin...meillähän oli sitä ennen sekä vahva kulttuurinen aina tullut joko Ruotsista tai Venäjältä..mutta, myös muualta Euroopasta. Suomi tarvitsi oman identiteetin...ja E. Leino tässä oli vahva itsetunnon ja eräänlainen kansakunnan kuva ja kasvot ja ääni..voisi puhua sini-valkoisesta äänestä..siksi hänen nuo mahtipontisektin säkeneistönsä ikäänkuin tätä vasten..ymmärtää..Suomi tarvitsi näitä vahvoja yksilöllisä ääniä..jotka puhuivat Suomen Itsenäisyyden puolesta..pelotta..siitähän olisi voinut saada maanpetturuudesta jopa karkoituksen Siperaan..Siinä missä J. L Runeberg oli tavallaan tienraivaaja, mutta tavallinen suomenkielinen rahvas..kuitenkin jäi hänelle vähän etäiseksi..Nämä suurmiehet olivat vaan aikamoisia;))) Meillä kirjallisuudessa ja runoudessa on paljonkin mielenkiintoisia yhtymäkohtia sitten tuonne Viroon..sieltähän tuli myös ns. emigrantteja samoin kuin Venäjältä Suomeen..tämä jätti jälkensä..ainakin Helsingin kulttuuri-elämään;)) Itseäni huvittaa tämä keskustelu nyt maahanmuuttajista...*Suomi on ollut jo tuolloin aikaisemmin varsin kansainvälinen paikka asua...Nämä tehtaiden rahoittajat ja pääomahan millä Suomea sitten rakennettiin tuli joko Saksasta, Ruotsista tai Venäjältä...maa tarvitse paljon myös Rautatiet;)) ilman niitä kehitys olis pysähtynyt paikoilleen...Historia on mielestäni aina myös kulttuurihistoriaan (taiteeseen, kirjallisuuteen ja tieteiseen) omalla tavallaan ikäänkuin punottu monin hienoin säkein...siksi on mielestäni näitä maamme lahjakkaita omia kirjailijoita aina arvostettava..ja tavallaan muistettava myöskin..jos, unohdamme tämän..unohdamme juuremme ja myös pikkuhiljaa itsemme...Otto Mannisesta...hänestä minäkin pidän;)) myöhemmin tälläinen runoilija kun Lauri Viita (yksi monista) tehnyt lähtemättömän vaikutuksen..

Tsau:Friidu

syyskuu2011 kirjoitti:

..tuo aika on/oli mielestäni HYVIN suurta aikaa monessakin mielessä. Yhteiskunnallismurroskaudet siinä myöskin kun maamme oli pikkuhiljaa siirtymässä pois perinteisestä agraariyhteiskunnasta mutta myös tästä yhteiskunnasta jossa n.s. aatellisilla oli ollut aika suurisananvalta..ja kuitenkin ei oltu ihan varmoja siitä onnistutaanko taistelusta huolimatta saavuttamaan kovin politiisesti epävakaisesta ilmapiiristä huolimatta sitä tärkeintä..eli Suomen Itsenäisyyttä vihdoin...meillähän oli sitä ennen sekä vahva kulttuurinen aina tullut joko Ruotsista tai Venäjältä..mutta, myös muualta Euroopasta. Suomi tarvitsi oman identiteetin...ja E. Leino tässä oli vahva itsetunnon ja eräänlainen kansakunnan kuva ja kasvot ja ääni..voisi puhua sini-valkoisesta äänestä..siksi hänen nuo mahtipontisektin säkeneistönsä ikäänkuin tätä vasten..ymmärtää..Suomi tarvitsi näitä vahvoja yksilöllisä ääniä..jotka puhuivat Suomen Itsenäisyyden puolesta..pelotta..siitähän olisi voinut saada maanpetturuudesta jopa karkoituksen Siperaan..Siinä missä J. L Runeberg oli tavallaan tienraivaaja, mutta tavallinen suomenkielinen rahvas..kuitenkin jäi hänelle vähän etäiseksi..Nämä suurmiehet olivat vaan aikamoisia;))) Meillä kirjallisuudessa ja runoudessa on paljonkin mielenkiintoisia yhtymäkohtia sitten tuonne Viroon..sieltähän tuli myös ns. emigrantteja samoin kuin Venäjältä Suomeen..tämä jätti jälkensä..ainakin Helsingin kulttuuri-elämään;)) Itseäni huvittaa tämä keskustelu nyt maahanmuuttajista...*Suomi on ollut jo tuolloin aikaisemmin varsin kansainvälinen paikka asua...Nämä tehtaiden rahoittajat ja pääomahan millä Suomea sitten rakennettiin tuli joko Saksasta, Ruotsista tai Venäjältä...maa tarvitse paljon myös Rautatiet;)) ilman niitä kehitys olis pysähtynyt paikoilleen...Historia on mielestäni aina myös kulttuurihistoriaan (taiteeseen, kirjallisuuteen ja tieteiseen) omalla tavallaan ikäänkuin punottu monin hienoin säkein...siksi on mielestäni näitä maamme lahjakkaita omia kirjailijoita aina arvostettava..ja tavallaan muistettava myöskin..jos, unohdamme tämän..unohdamme juuremme ja myös pikkuhiljaa itsemme...Otto Mannisesta...hänestä minäkin pidän;)) myöhemmin tälläinen runoilija kun Lauri Viita (yksi monista) tehnyt lähtemättömän vaikutuksen..

Tsau:Friidu

Joo, tuo on todella mielenkiintoinen juttu tuo esille ottamasi.. kansallisen identiteetin muotoutuminen taiteen kautta. Olen yrittänyt etsiä käsiini mainitsemasi Runebergin Maamme kirjaa.. siitähän käsittääkseni ovat peräisin monet suomalaisiin liittyvät stereotypiat (savolaiset ovat tällaisia, hämäläiset tuollaisia, suomalaiset kaikki työtäpelkäämättömiä, rehellisiä).. selitetään suomalaisille millainen maa Suomi on.. halutaan antaa tietty kuva Suomesta suomalaislle, luoda yhtenäisyyden tunnetta, oma identiteetti.. Sanon toiseen hengenvetoon, että toisaalta olen aina pitänyt Runebergista, sellaisesta naivista kuvauksesta.. että on selkeä hyvä ja yhtä selkeä paha esimerkiksi. Kaiken pilkkominen ja kyseenalaistaminen käy välillä rasittavaksi. Kuten sanoit, kansainvälisyyttä on Suomessa ollut pitkään, eikä siitä ole koskaan muodostunut ongelmaa.

.. niin, itse asiassa pidän paljon Runebergin kuvasta suomalaisesta rahvaasta.. aika lailla enemmän kuin myöhemmästä naturalistisesta kuvauksesta.. Ja Leinohan teki Helkävirsien toisen osan vuonna 1916, enkä pidä siitä niin paljoa.. se vaikuttaa välillä ylipessimistiseltä.. missä on ilo.. välillä tuntuu tosin, että kuvaa osuvasti suomalaisia heimona, vaikka ei haluaisi niin uskoa eikä taipua stereotypiseen ajatteluun. No, laitetaan runo-otetta Leinolta kun kerran runopalstalla ollaan:

"Uskoin kerran ihmisihin,
en nyt uskone enempi,
ihmiset on ilvesheimo,
paha, karsas, kahlehdittu;
jos joku kohoopi heistä,
sen he iskevät ijäksi,
riemuitsevat rinnassansa:
ollut meitä ei parempi!" (Äijön virsi)

"Kasvoi tuosta kansa kumma,
vääräsäärinen sukesi,
suku lynkkä, heimo länkkä,
kiero-silmä, kitku-sielu,
pahan-suopa suuremmille,
pilkan-suopa pienemmille,
kansa naapurikateinen,
rampa, raaka, synkkä-synty,
ilman ihmisten iloa,
vailla auringon valoa,
tytöt tynnyrin pituiset,
poiat nahturin näköiset,
kaikki kuin katajapehkot,
äyskiväiset, räyskiväiset." (Halla)

Täytyy tunnustaa, etten ole liiemmälti älynnyt ajatella suomalaisen runouden ja muun taiteen vaikutusta Viron tai muun lähialueen kehitykseen.. kiintoisa tutkimussarka olisi sekin.. vanhoja runomestareita haluan lukea entistä enemmän noin tutkimusmielessä.. kunhan pääsen henkisesti Helkavirsien yli:) ..ja stadin Arskaa tietysti!

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Joo, tuo on todella mielenkiintoinen juttu tuo esille ottamasi.. kansallisen identiteetin muotoutuminen taiteen kautta. Olen yrittänyt etsiä käsiini mainitsemasi Runebergin Maamme kirjaa.. siitähän käsittääkseni ovat peräisin monet suomalaisiin liittyvät stereotypiat (savolaiset ovat tällaisia, hämäläiset tuollaisia, suomalaiset kaikki työtäpelkäämättömiä, rehellisiä).. selitetään suomalaisille millainen maa Suomi on.. halutaan antaa tietty kuva Suomesta suomalaislle, luoda yhtenäisyyden tunnetta, oma identiteetti.. Sanon toiseen hengenvetoon, että toisaalta olen aina pitänyt Runebergista, sellaisesta naivista kuvauksesta.. että on selkeä hyvä ja yhtä selkeä paha esimerkiksi. Kaiken pilkkominen ja kyseenalaistaminen käy välillä rasittavaksi. Kuten sanoit, kansainvälisyyttä on Suomessa ollut pitkään, eikä siitä ole koskaan muodostunut ongelmaa.

.. niin, itse asiassa pidän paljon Runebergin kuvasta suomalaisesta rahvaasta.. aika lailla enemmän kuin myöhemmästä naturalistisesta kuvauksesta.. Ja Leinohan teki Helkävirsien toisen osan vuonna 1916, enkä pidä siitä niin paljoa.. se vaikuttaa välillä ylipessimistiseltä.. missä on ilo.. välillä tuntuu tosin, että kuvaa osuvasti suomalaisia heimona, vaikka ei haluaisi niin uskoa eikä taipua stereotypiseen ajatteluun. No, laitetaan runo-otetta Leinolta kun kerran runopalstalla ollaan:

"Uskoin kerran ihmisihin,
en nyt uskone enempi,
ihmiset on ilvesheimo,
paha, karsas, kahlehdittu;
jos joku kohoopi heistä,
sen he iskevät ijäksi,
riemuitsevat rinnassansa:
ollut meitä ei parempi!" (Äijön virsi)

"Kasvoi tuosta kansa kumma,
vääräsäärinen sukesi,
suku lynkkä, heimo länkkä,
kiero-silmä, kitku-sielu,
pahan-suopa suuremmille,
pilkan-suopa pienemmille,
kansa naapurikateinen,
rampa, raaka, synkkä-synty,
ilman ihmisten iloa,
vailla auringon valoa,
tytöt tynnyrin pituiset,
poiat nahturin näköiset,
kaikki kuin katajapehkot,
äyskiväiset, räyskiväiset." (Halla)

Täytyy tunnustaa, etten ole liiemmälti älynnyt ajatella suomalaisen runouden ja muun taiteen vaikutusta Viron tai muun lähialueen kehitykseen.. kiintoisa tutkimussarka olisi sekin.. vanhoja runomestareita haluan lukea entistä enemmän noin tutkimusmielessä.. kunhan pääsen henkisesti Helkavirsien yli:) ..ja stadin Arskaa tietysti!

Itselleni oli kyllä positiivinen yllätys..tämä tieto Viron ja Suomen Itsenäistymis alkukauden ponnisteluista ja tästä kuinka paljon samat ihmiset sitten vaikkuttivat tai pyrkivät vaikuttamaan kehityksen kulkuun niin Virossa kuin Suomessa taiteen ja kirjallisuuden kautta myöskin. Puhuttiin tuolloin että, Helsinkiin kulki Virosta ns. Suomensilta..sieltä kun runoilijat ja kirjailijat ja kulttuurivaikuttijat pääsivät tavallaan turvaan luomaan kirjallisuutta Suomeen.Sensuuri ei täällä ihan niin kova kuin Virossa... Tuota E.Leinon lehtimies-uraa voidaan pitää hyvin merkittävänä (hän vaikutti näillä kirjoituksillaan) lahden molemmin puolin..hän oli myös aikakautensa eräänlainen poliittinen lähettiläs sekä myöskin diplomaatti tavallaan. Samoin kävi Virossa siellä nämä kaksi hyvin lukenutta herraa joista toinen sitten myös pitkä-aikainen Pääministeri..myös..perustivat myös ensin nämä sanomalehdet toinen Tallinnaan ja Toinen Tartuun..elettiin aikakautta jolloin myös Virossa oma kieli etsi sitä ns.virallista hyväksyntää. Meillä tuo historia sillalailla Viron kanssa yhtenevä että, sekä Viro että Suomi olivat pitkään Venäjän Tsaarin vallan alla. Suomi tosin myöhemmin ehkä hieman suotuisammassa asemassa poliittisesti... Eli kyllä taide myöskin etsi näitä kanavia niin kirjallisuudessa kuin runoudessa kuin kuvataiteessakin omia muotojaan missä ilmaistiin vahvasti joko henkilökuvauksin tai luonto-kuvauksin näitä indenttiteettikasvoja ikäänkuin suomalaisuutta hakien. Tämä tärkeää koska Eurooppahan ei oikeistaan tuntenut meitä kansakuntana vielä..olimme vain Pohjoinen maa joka oli ollut ensin pitkään Ruotsin sitten Venäjän vaikutuspiirin alaisena...mitä se on oma indenttiteetti kansakuntana....E. Leinolla sitten myöhemmin samoinkuin ehkä A. Kallen-Gallelalla joka pitkään maalauksissaan tavallaan vain ihannointiin..suomalaista rotua kansakuntana ja luontoa ylivoimisina vähän ehkä asettiin suomalainen rotu ylitse muiden jumalien joukkoon;)) vrt. ateenan taiteisiin....hänelle tuli ehkä pettymys...emme olletkaan sitten sitä uljasta, kaunista ja rohkeaa kansaa fyysisesti oikeesti..tavallinen rahvas olikin juuri tuota mitä E.Leino kuvasi;))) Tyko Sallinenhan antoi sitten maalaustaiteessa ikäänkuin realistisemmat kasvot myös suomalaisille tavalliselle kansalle...pottunokkineen, leveine leukoineen.ja leveine sormineen...tämä herätti aluksi paheksuntaa..koska T. Sallinen nähtiin liian brutaalina taitelijana...Suomalaiset olisi pitänyt edelleenkin kuvata Kalevalaisittain...jota itsenäisyytemme aikakauden alussa oltiin ihailtu mutta joka kuitenkin enemmän symboolista kuvakieltä kuin realistista kuvasta oikeista ihmisistä...itsenäinen, voimakas, viisas, rehellinen jne.. Kuitenkin taide on mielestäni silloinkuin kun se pystyy muokkaamaan ison joukon (kansalaisten) mielipidettä oltava karuudessakin ja suorudessaan rehellistä;)) Tätähän ei koskaan tietyt piirit yhteiskunnassa hyväksy;))) Halutaan olla ns. puhtaita;))siinä mielessä...jos, sitten tullaan aikakauteen vaikka 60-lukuun jossa taas Hannu Salama ja Tytti Parras mm. hätkädytttivät;))Pentti Saarikoskesta nyt puhumatta;)) Taide ei siis voi pysähtyä..toistaa kyllä itseään ja ehkä kopioidakin mutta ei pysähtyä..eihän aikakaan pysähdy..eikä maailma jossa elämme..

Tsau:Friidu

syyskuu2011 kirjoitti:

Itselleni oli kyllä positiivinen yllätys..tämä tieto Viron ja Suomen Itsenäistymis alkukauden ponnisteluista ja tästä kuinka paljon samat ihmiset sitten vaikkuttivat tai pyrkivät vaikuttamaan kehityksen kulkuun niin Virossa kuin Suomessa taiteen ja kirjallisuuden kautta myöskin. Puhuttiin tuolloin että, Helsinkiin kulki Virosta ns. Suomensilta..sieltä kun runoilijat ja kirjailijat ja kulttuurivaikuttijat pääsivät tavallaan turvaan luomaan kirjallisuutta Suomeen.Sensuuri ei täällä ihan niin kova kuin Virossa... Tuota E.Leinon lehtimies-uraa voidaan pitää hyvin merkittävänä (hän vaikutti näillä kirjoituksillaan) lahden molemmin puolin..hän oli myös aikakautensa eräänlainen poliittinen lähettiläs sekä myöskin diplomaatti tavallaan. Samoin kävi Virossa siellä nämä kaksi hyvin lukenutta herraa joista toinen sitten myös pitkä-aikainen Pääministeri..myös..perustivat myös ensin nämä sanomalehdet toinen Tallinnaan ja Toinen Tartuun..elettiin aikakautta jolloin myös Virossa oma kieli etsi sitä ns.virallista hyväksyntää. Meillä tuo historia sillalailla Viron kanssa yhtenevä että, sekä Viro että Suomi olivat pitkään Venäjän Tsaarin vallan alla. Suomi tosin myöhemmin ehkä hieman suotuisammassa asemassa poliittisesti... Eli kyllä taide myöskin etsi näitä kanavia niin kirjallisuudessa kuin runoudessa kuin kuvataiteessakin omia muotojaan missä ilmaistiin vahvasti joko henkilökuvauksin tai luonto-kuvauksin näitä indenttiteettikasvoja ikäänkuin suomalaisuutta hakien. Tämä tärkeää koska Eurooppahan ei oikeistaan tuntenut meitä kansakuntana vielä..olimme vain Pohjoinen maa joka oli ollut ensin pitkään Ruotsin sitten Venäjän vaikutuspiirin alaisena...mitä se on oma indenttiteetti kansakuntana....E. Leinolla sitten myöhemmin samoinkuin ehkä A. Kallen-Gallelalla joka pitkään maalauksissaan tavallaan vain ihannointiin..suomalaista rotua kansakuntana ja luontoa ylivoimisina vähän ehkä asettiin suomalainen rotu ylitse muiden jumalien joukkoon;)) vrt. ateenan taiteisiin....hänelle tuli ehkä pettymys...emme olletkaan sitten sitä uljasta, kaunista ja rohkeaa kansaa fyysisesti oikeesti..tavallinen rahvas olikin juuri tuota mitä E.Leino kuvasi;))) Tyko Sallinenhan antoi sitten maalaustaiteessa ikäänkuin realistisemmat kasvot myös suomalaisille tavalliselle kansalle...pottunokkineen, leveine leukoineen.ja leveine sormineen...tämä herätti aluksi paheksuntaa..koska T. Sallinen nähtiin liian brutaalina taitelijana...Suomalaiset olisi pitänyt edelleenkin kuvata Kalevalaisittain...jota itsenäisyytemme aikakauden alussa oltiin ihailtu mutta joka kuitenkin enemmän symboolista kuvakieltä kuin realistista kuvasta oikeista ihmisistä...itsenäinen, voimakas, viisas, rehellinen jne.. Kuitenkin taide on mielestäni silloinkuin kun se pystyy muokkaamaan ison joukon (kansalaisten) mielipidettä oltava karuudessakin ja suorudessaan rehellistä;)) Tätähän ei koskaan tietyt piirit yhteiskunnassa hyväksy;))) Halutaan olla ns. puhtaita;))siinä mielessä...jos, sitten tullaan aikakauteen vaikka 60-lukuun jossa taas Hannu Salama ja Tytti Parras mm. hätkädytttivät;))Pentti Saarikoskesta nyt puhumatta;)) Taide ei siis voi pysähtyä..toistaa kyllä itseään ja ehkä kopioidakin mutta ei pysähtyä..eihän aikakaan pysähdy..eikä maailma jossa elämme..

Tsau:Friidu

;)))ai niin Stadin Arska...tietysti. Sanoo Friidu itse joka itse puhuu mieluisasti aina kun siihen vain tilaisuus slangia mielellään;))) ja sehän herättää tietyissä ihmisissä syvää pahennusta...he unohtavat että,Friidulla on juurensa monessa polvessa jo täältä Stadissa myöskin..tosin naisena;))) En suostu myöskään pilkkomaan omaa itseäni;)))

Tsau:Friidu

syyskuu2011 kirjoitti:

Itselleni oli kyllä positiivinen yllätys..tämä tieto Viron ja Suomen Itsenäistymis alkukauden ponnisteluista ja tästä kuinka paljon samat ihmiset sitten vaikkuttivat tai pyrkivät vaikuttamaan kehityksen kulkuun niin Virossa kuin Suomessa taiteen ja kirjallisuuden kautta myöskin. Puhuttiin tuolloin että, Helsinkiin kulki Virosta ns. Suomensilta..sieltä kun runoilijat ja kirjailijat ja kulttuurivaikuttijat pääsivät tavallaan turvaan luomaan kirjallisuutta Suomeen.Sensuuri ei täällä ihan niin kova kuin Virossa... Tuota E.Leinon lehtimies-uraa voidaan pitää hyvin merkittävänä (hän vaikutti näillä kirjoituksillaan) lahden molemmin puolin..hän oli myös aikakautensa eräänlainen poliittinen lähettiläs sekä myöskin diplomaatti tavallaan. Samoin kävi Virossa siellä nämä kaksi hyvin lukenutta herraa joista toinen sitten myös pitkä-aikainen Pääministeri..myös..perustivat myös ensin nämä sanomalehdet toinen Tallinnaan ja Toinen Tartuun..elettiin aikakautta jolloin myös Virossa oma kieli etsi sitä ns.virallista hyväksyntää. Meillä tuo historia sillalailla Viron kanssa yhtenevä että, sekä Viro että Suomi olivat pitkään Venäjän Tsaarin vallan alla. Suomi tosin myöhemmin ehkä hieman suotuisammassa asemassa poliittisesti... Eli kyllä taide myöskin etsi näitä kanavia niin kirjallisuudessa kuin runoudessa kuin kuvataiteessakin omia muotojaan missä ilmaistiin vahvasti joko henkilökuvauksin tai luonto-kuvauksin näitä indenttiteettikasvoja ikäänkuin suomalaisuutta hakien. Tämä tärkeää koska Eurooppahan ei oikeistaan tuntenut meitä kansakuntana vielä..olimme vain Pohjoinen maa joka oli ollut ensin pitkään Ruotsin sitten Venäjän vaikutuspiirin alaisena...mitä se on oma indenttiteetti kansakuntana....E. Leinolla sitten myöhemmin samoinkuin ehkä A. Kallen-Gallelalla joka pitkään maalauksissaan tavallaan vain ihannointiin..suomalaista rotua kansakuntana ja luontoa ylivoimisina vähän ehkä asettiin suomalainen rotu ylitse muiden jumalien joukkoon;)) vrt. ateenan taiteisiin....hänelle tuli ehkä pettymys...emme olletkaan sitten sitä uljasta, kaunista ja rohkeaa kansaa fyysisesti oikeesti..tavallinen rahvas olikin juuri tuota mitä E.Leino kuvasi;))) Tyko Sallinenhan antoi sitten maalaustaiteessa ikäänkuin realistisemmat kasvot myös suomalaisille tavalliselle kansalle...pottunokkineen, leveine leukoineen.ja leveine sormineen...tämä herätti aluksi paheksuntaa..koska T. Sallinen nähtiin liian brutaalina taitelijana...Suomalaiset olisi pitänyt edelleenkin kuvata Kalevalaisittain...jota itsenäisyytemme aikakauden alussa oltiin ihailtu mutta joka kuitenkin enemmän symboolista kuvakieltä kuin realistista kuvasta oikeista ihmisistä...itsenäinen, voimakas, viisas, rehellinen jne.. Kuitenkin taide on mielestäni silloinkuin kun se pystyy muokkaamaan ison joukon (kansalaisten) mielipidettä oltava karuudessakin ja suorudessaan rehellistä;)) Tätähän ei koskaan tietyt piirit yhteiskunnassa hyväksy;))) Halutaan olla ns. puhtaita;))siinä mielessä...jos, sitten tullaan aikakauteen vaikka 60-lukuun jossa taas Hannu Salama ja Tytti Parras mm. hätkädytttivät;))Pentti Saarikoskesta nyt puhumatta;)) Taide ei siis voi pysähtyä..toistaa kyllä itseään ja ehkä kopioidakin mutta ei pysähtyä..eihän aikakaan pysähdy..eikä maailma jossa elämme..

Tsau:Friidu

Niin, mielenkiintoista että runoilijan rooli oli noin paljon laveampi leinonaikaan kuin nykyään.. ettei vaikutus rajoittunut pelkästään rustattuihin runoihin vaan yhteiskunnallisesti "tärkeämpiinkin" juttuihin...

Eikä kansan ihannoinnissa sinänsä mitään pahaa ole.. Leinokin kävi nuorena Karjalan laulumailla kansanrunoutta aistimassa Lönnrotin tapaan.. hieman huvittavaakin ajatella myöhemmän Leinon synkistelyn tuntien, mutta nuoruuden idealismi kuuluu tavallaan aina asiaan.

..niin mielestäni on ihan hyvä, että kansaa taiteessa ihannoidaankin.. mukavaa vaihtelua, koska kyllä sitä sanomaa huonommuudesta, kykenemättömyydestä yms. saa kuulla ihan tarpeeksi muutenkin. Rehellisyys on aina subjektiivista myöskin. Mikä on totuus?

saarikoski mielestäni ei mikään pessimisti siinä mielessä ollut.. että idealismissa löytyi kun oli se kommunismivaihekin.. vaikka todellisuus kuvattiinkin raadollisena, niin Saarikoskella oli 60-luvulla rinnalla se idealistinen parempi todellisuus, josta luen erittäin mielelläni. Ainakin yritti taiteellaan muuttaa asioita, ekä jäänyt rannalle ruikuttamaan.

Tjaa.. vanhojen muistelu tuo mieleen, että puutuuko meiltä tällä hetkellä ykkösrunoilija, kulttuurinimi jonka kaikki tunnistavat.. Tommy Tabermann, Paavo Haavikko ja muut ovat kuolleet, onko ketään noussut tilalle..
ratikoissa oli se runokampanja alkusyksystä, jos huomasit, aikamme runoilijoiden lyhyitä runoja.. ihan kivoja tekstejä, mutta aika kaukana minun todellisuudestani.. kummallinen ilmiö sinänsä: tunnen enemmän hengenheimolaisuutta edesmenneisiin runoilijohin kuin nykyrunoilijoihin.. heidän mennyt maailmansa muistuttaa enemmän omaani kuin nykymaailman kuvaukset.

rahvaanrunoilija kirjoitti:

Niin, mielenkiintoista että runoilijan rooli oli noin paljon laveampi leinonaikaan kuin nykyään.. ettei vaikutus rajoittunut pelkästään rustattuihin runoihin vaan yhteiskunnallisesti "tärkeämpiinkin" juttuihin...

Eikä kansan ihannoinnissa sinänsä mitään pahaa ole.. Leinokin kävi nuorena Karjalan laulumailla kansanrunoutta aistimassa Lönnrotin tapaan.. hieman huvittavaakin ajatella myöhemmän Leinon synkistelyn tuntien, mutta nuoruuden idealismi kuuluu tavallaan aina asiaan.

..niin mielestäni on ihan hyvä, että kansaa taiteessa ihannoidaankin.. mukavaa vaihtelua, koska kyllä sitä sanomaa huonommuudesta, kykenemättömyydestä yms. saa kuulla ihan tarpeeksi muutenkin. Rehellisyys on aina subjektiivista myöskin. Mikä on totuus?

saarikoski mielestäni ei mikään pessimisti siinä mielessä ollut.. että idealismissa löytyi kun oli se kommunismivaihekin.. vaikka todellisuus kuvattiinkin raadollisena, niin Saarikoskella oli 60-luvulla rinnalla se idealistinen parempi todellisuus, josta luen erittäin mielelläni. Ainakin yritti taiteellaan muuttaa asioita, ekä jäänyt rannalle ruikuttamaan.

Tjaa.. vanhojen muistelu tuo mieleen, että puutuuko meiltä tällä hetkellä ykkösrunoilija, kulttuurinimi jonka kaikki tunnistavat.. Tommy Tabermann, Paavo Haavikko ja muut ovat kuolleet, onko ketään noussut tilalle..
ratikoissa oli se runokampanja alkusyksystä, jos huomasit, aikamme runoilijoiden lyhyitä runoja.. ihan kivoja tekstejä, mutta aika kaukana minun todellisuudestani.. kummallinen ilmiö sinänsä: tunnen enemmän hengenheimolaisuutta edesmenneisiin runoilijohin kuin nykyrunoilijoihin.. heidän mennyt maailmansa muistuttaa enemmän omaani kuin nykymaailman kuvaukset.

Ajattelen itse koska, historia aina kiinnostanut, myöskin Euroopan historia johon mekin kuulumme kansakuntana jo..;)) hieman hymyillen tuon laitan..koska Suomi on perin nuori maa..kuitenkin..jos ajatellaan näitä ns. vanhoja Eurooppalaisia kulttuurimaita..joissa, on totuttu vuosisatojen ajan siihen että, suuret runoilijat ja kirjailijat olivat hyvin tärkeä osatekijä..aina kun luotiin jotain uutta yhteiskuntarakenteiden sisään..samoin Venäjän kirjallisuushistoria on täynnä sekä kirjailijoita että runoilijoita jotka ovat yhteiskunnallisesti olleet merkittävässä roolissa..osa heistä sitten jopa joutuneet myöhemmin tekemään henkilökohtaisen itsemurhan..Sananvapaus ja demokratian ja ihmiskunnan puolustaminen...on aina vaatinut taistelijoita..ja hyvä ase siinä edelleenkin on kynä...Itse ihailen myös Jevutsenkoa joka Saarikosken tavoin herätti..ihmisiä ajattelemaan..olivatko nuo ajatukset ihan kaikki..(jälkeenpäin sitten niin sanotusti eräänlaisia kuolemattomia..KAIKKI?..eivät varmasti..mutta heidän yhteiskunnallista tietojaan ja lukeneisuuttaan ja tavallaan sitä valistusta...tarvittiin..Maa pysähtyy, sen henkinen olemus ikään jähmettyy...siksi itse näen myös nämä ns. runoilijat hyvien tärkeiksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajiksi kirjailijoiden rinnalla...On todella nyt ehkä uusi aika jolloin odotellaan taas murrosta...Suuret murroskaudethan tuovat uudet uudet runoilijat..mutta siihen ei yksin riitä taloudellinen taantumisen tila..Köyhyydestä ja kurjuudesta on kirjoitettu maailman sivu...Niin raa alta kuin se tuntuukin..suuret tragediat yhteiskunnan omien rakenteiden sisällä luovat sitten teksiä joka onnistuessaan jää historian lehdille... tarvitaan siis Suuri tragedia ihmiskunnan muistiin...

Tuota kansakunnan ihannointia..miksi se ei sitten mielestä kestänyt..Syy oli tämä koska se oli niin kaukana todellisuusta...A. Kallen-Gallellahan otti myytin eli tämän Kalevala-myytin jota on voidaan verrata Antiikin Kreikan ja Rooman mytologiaan..se on kaunista..Näistä suurista sotapäälliköistähän jos, katsot näitä sen ajan Antiikin Kreikan patsaita...ihmiset kuvattiin lähes mittasuhtailtaan aina jumalien ja jumalattarien mittoihin...se oli tärkeää..kun haluttiin vahvistaa näiden Keisarien valtaa ja suosiota kansansilmissä...Suomi siis tarvitse (- kansa identiteetin joka ei ollut todellinen) emme olleeet sitä mitä, nämä runoilijat, kuvanveistäjät,taidemaalaarit kuvasivat...myöhemmin tämä tuli sitten taiteentavoin toisella tavoin esiin...siirryttiin maalaan ihminen realistisemmin...ja arkisemmin..syntyi uusi taiteen suunta...realismi..Noh. Sitäkin tarvittiin...tarvittin vahvoja käsiä rakentamaan maa nimeltä Suomi...siksi nämä työt jotka nyt koristavat suurten pankkien ja muiden yhtiöiden hallintoneuvostojen salien seiniä...ovat historiallisen kannalta arvokkaita..Suomalainen mies...työssä..nainen työssä..myös rakennuksien julkisivuissa joissakin voit vielä nähdä korkokuvina...täällä Stadissakin..historia kirjoitetaan myös kiveen.;) mitä nykyinen historia jättää..sitten onkin mielenkiintoista nähdä...pelkät muovikuoretko..toivon mukaan ei..

Tsau:Friidu

Kiitos! Niin, on tässä kieltämättä hetkensä. Ja näiden hetkien vuoksi en malta olla kirjoittamatta runoja.. tämä on vähän niin kuin koko ihmisen hyvinvoinnin kannalta hyödyllistä. Koen tulevani kokonaisemmaksi ihmiseksi. Osaltaan antaa eloon intohimojen ja leimahdusten kokemuksia. Jee, tykkään:)