Opettajaksi, vahvuuksista

Sinun pitää itse vastata tuohon kysymykseesi. Vain itse tiedät, sovellutko alalle. Oletko tehnyt luokanopetajan sijaisuuksia ? Siitä sinulle olisi varmasti suuri apu, näkisit millaista se työ oikeasti on ja tietäisit viihtyisitkö siinä.

Kovin vaikeaa matematiikkaa ei siellä peruskoulussa ja varsinkaan alemmilla luokilla opeteta. Sinulla on tukena opettajan oppaat sun muut, etköhän sinä pärjää aivan hyvin matematiikassa (vähennys, jako, kerto ja pluslaskut). Sinulla on myös valmiina vastauskirjat ja voin kyllä itse sijaisuuksia tehneenä sanoa, että varmasti pärjäät matematiikassa. Musiikissa ei välttämättä tarvitse osata soittaa jotain tiettyä instrumenttiä, mutta voithan sinä tulevaisuudessa vaikka opetella, jos haluat.

Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja eli sinun itsesi pitää miettiä sovellutko alalle. Tai kysy entisiltä opettajiltasi, he ovat seuranneet sinua useamman vuoden ja voivat antaa oman arvionsa. Opettajan ammattia tuntemattoman on vaikea kertoa mitä työ todellisuudessa on eikä leirinohjaus tms. ole sama asia kuin opettaminen. Sijaisuuksia kokeilemalla (jos onnistut sellaisia saamaan, ei aina ole helppoa, sillä alle kolmen päivän sijaisuudet hoidetaan sisäisin järjestelyin) voit selvittää miltä homma tuntuisi.

Se, että tulet toimeen lasten kanssa ja he kertovat sinulle huoliaan, ei ole este mutta ei myöskään takuu, että pärjäät opettajana. Opettaja toki kuuntelee, silloin kun ehtii, mitä murheita lapsilla on mutta toisaalta pitää pystyä myös pitämään itsensä ammattilaisena eli huoliin ei saa mennä mukaan. Muuten olet pian burn outissa, sen verran vaativia oppilaita on tänä päivänä luokissa (toki paljon myös mukavia ja ahkeria!).

Oppaat ovat apu, mutta eivät aina riitä. Esim. matematiikassa niissä on myös vastaukset, mutta sinun on myös itse ymmärrettävä asia. Joskus oppilaat eivät (onneksi) hyväksy pelkästään vastausta vaan kysyvät mistä se tulee, jolloin sinun on pystyttävä kertomaan asia. Vaikeimmat asiat tulevat toki kuudennella ja jos joku lasku ei millään selviä, yleensä opehuoneessa voi kysyä. Riippuu opehuoneesta, mutta kokemukseni mukaan useimmat kolleegat auttavat kyllä. Ja oppaissa on kyllä vihjeitä tunnin asioiden käsittelyyn, mutta ne eivät aina sovellu jokaiselle luokalle / ryhmälle ja niitä on niin paljon, että joudut valitsemaan.

Suorapuheisuus on joskus hyväksi, joskus ei. Suoraan sanomistakin voi pehmentää eli asia pitää sanoa, vaikka olisi negatiivistakin palautetta. Kunhan muistat, että aina positiivistakin pitää löytää! Muuten latistat oppilaan / vanhemman täysin. Varaudu myös siihen, että suoraan sanova saa myös suoraa palautetta takaisin. Vanhemmat ovat usein ärhäköitä, jos eivät ole samaa mieltä.

Että tällaista. Harkitse ja etsi sijaisuuksia. Ehkä sinusta on opettajaksi, ehkä et jaksa vaativassa ammatissa. Palkan takia tähän ei kannata ryhtyä, mutta lapsen oppiminen on kyllä palkitsevaa (vaikkei elätä ;).

Tota noin.
Jos ei tuolla osaamisella ja luonteen ominaisuuksilla pääse alkuun opettajan uralla, niin millä sitten.
Jos listasi pitää kutinsa, niin sinulla on suorastaan velvollisuus antaa opettajan panoksesi oppilaiden käyttöön.

Ei opettajuus sentään mitään yliluonnollista ole