Tilastotietoa Raiskauksista

Lena Musta kirjoitti:

Taitaa ko. asiat jäädä VL:ssa rippisalaisuutenä käsittelemättä. Pelätään niin paljon julkisuutta. VL:ssä pitäisi ottaa oppia Koiviston Markusta, joka ei synnintunnossa piilottele vaan Raamatun ohjeen mukaisesti tunnustaa reilusti synnin ja hylkää. Jos on kysymys rikoksesta niin lähtee vankilaan.
Eikö VL:t tunne Raamattua vai miksi rikosten kanssa piilotellaan ja valehdellaan, eikä tunnusteta asioita?

http://www.optula.om.fi/29091.htm
http://lexine.blogit.fi/oikeuttako/

"Vuonna 2003 poliisin tietoon tuli alle 600 raiskausta, joista poliisi selvitti lähes neljäsataa. Näistä 337 eteni syyttäjälle. Syytteitä on vuosina 1999-2003 nostettu keskimäärin 81 vuodessa, ja tuomittuja on ollut keskimäärin 66 vuodessa. Poliisi arvioi, että Suomessa tapahtuu 6000-10000 raiskausta vuosittain. Jos “parhaimmassakin tapauksessa”, eli silloin jos raiskauksia on n.6000 vuodessa, tuomitsemisprosentti on 0,011 %, on jossakin jotakin vialla ja pahasti.

Omasta mielestäni kyse ei ole vain oikeuslaitoksen toimimattomuudesta, vaan koko yhteiskunnan suhtautumisesta raiskaukseen tabuna. Päättäjät, poliitikot, instituutiot, feministit, seksuaali- ja sukupuolentutkijat ovat ottaneet varsin laiskasti kantaa tähän vaikeaan asiaan. Raiskauksessa mennään johonkin niin yksityiseen ja henkilökohtaiseen, että sen käsitteleminen ja käsittäminen on hyvin vaikeaa. Ajattelen usein yhteiskunnan patriarkaalisena instituutiona, jossa nainen on toinen ja usein alistettu, passiivinen ja vähempiarvinen. Suomi nähdään tasa-arvoisena maana, jota se ei kuitenkaan ole. Olemme suomalaisina naisina luoneet itsellemme illuusion tasa-arvosta, ja oikeastaan unohtaneet oman arvomme naisina. Valtarakenteet ovat piilotettuja, ja olemme piilottaneet ne itseltämmekin. Nämä asiat osaltaan tekevät raiskattujen aseman ja hoidon parantamisen ongelmalliseksi, koko asia halutaan pitää pimennossa, sillä raiskatun aseman parantamista ei nähdä yhteiskunnallisesti tärkeänä."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä