Kauhuleirikokemuksia

Kummallista narinaa. Leiri kuulosti ihan hauskalta. Katsotaanpa joitakin nykynuorten kauhuja:

”Heti leirin alussa ihmisiltä kerättiin kännykät pois. Yhteydenpito muuhun maailmaan estettiin täysin.”

Ennen ei kännyköitä ollutkaan. Ja miksi olisi pitänyt pitää yhteyttä muualle? Koti-ikävä yleensä vain kasvaa soittamalla. Kyllä sitä nyt viikko pari pitää kestää ilman kännykkää. Jos ei kestä, niin jo on aika opetella.

”Katariinan leirillä vapaa-aika muodostui "diakoniatyöstä", joka tarkoitti saaren päästä päähän haravoimista, kaatosateessa puiden kantamista ja rippipapin huusin tyhjentämistä.”

Mitä? Niin meillänkin. Ihan hyvä on oppia tekemään myös tuollaista ”oikeaa” työtä. Opittepahan. Meillä myös vuorissa siivottiin, kerättiin marjoja, pestiin puucee ym. Leirillä ei olut juoksevaa vettä. Ja oli hauskaa.
”Puuvessat olivat oma lukunsa, yhdessä kopissa oli kaksi aukkoa ja jonot olivat pitkät.”

Hohoho! Joten mikä oli ongelma?

”Minulle ei tullut heti mieleen, että puuseinät eivät eristä ääntä täydellisesti. Haukuin tietenkin kaikki leiriläiset kaverilleni ja totta kai puoli leiriä oli kuuntelemassa.”

Hohoho! Haukkui leiriläisiä heidän kuullensa, moukkamainen paska. Siitäs sai.

”Pelkästään vessat eivät olleet yksityisyyden riistoa. Missään ei saanut olla yksin.”

Paskan riistoa, te valmiille tottuneet nisu-ukot. Tavallista leirielämää. Miksi olisi pitänyt olla yksin?

”Tytöt ja pojat nukkuivat kahdessa parakissa pitkillä levyillä vieretysten”

Joten mikä oli ongelma, noin meilläkin.

”Kurinpito oli myöskin työleirin luokkaa.”

Ho ho ho, se on teille oikein, jotka luulette saavanne tehdä mitä hyvänsä. Itsekkäät turhamaiset paskat!

”Miltei kaikesta piti punnertaa. Aamulla meidät herätettiin puoli kahdeksalta pillin vihellykseen ja sitten marssittiin nostamaan kohmeisin sormin Suomen lippua.”

Joten mikä on ongelma? Olisiko pitänyt jokaisen nukkua niin pitkään kuin haluaa? Kuri ja järjestys ovat ainoa keino välttää täydellinen kaaos.

”Ainoa hyvä puoli leirissä oli se, että nyt Katariina tietää pystyvänsä mihin tahansa. Kun pääsin kotiin, aloin itkeä jo siitä syystä, että kotona suihkusta tuli lämmintä vettä. Leiri jätti minuun ikuisen trauman, eikä aika tule ikinä kultaamaan muistoja, Katariina julistaa. ”

Ette pysty mihinkään. Ette ole nähneet vielä mitään. Vain 20 vuotta sitten (jolloin olin itse rippileirillä, oli tuo ihan tavallista. Ja jos mennään sota-aikaan tai vähän kauemmas, niin—ette ole nähneet mitään.