...Samaan sukupuoleen siis. Millasia ajatuksia se herätti?
Oon todella hukassa, pää tuntuu sekoavan ja hirveä paine rinnassa.
Tapasin yhen tytön baarissa, meillä oli pientä jännitettä ja päädyttiin pussailemaan sitten, ei kuitenkaan sen enempää, lähin pois kun tilanteen uutuus ja yllättävä viehätys ahdisti ihan liikaa. Ollaan nähty kuitenkin myöhemminkin, ei kuitenkaan sovitusti, ja facebookissa juteltu jonkinverran, ja aina mun sydän hyppää kurkkuun kun näen sen tai edes koen jonkin asian muistuttavan siitä.
Miten mä saan mun tunteet pidettyä kurissa? En mä voi sille kertoa, tää asuu toisessa kaupungissa ja netin kautta.. ei.. Enkä mä edes uskaltaisi, ja musta tuntuu ettei tää kuitenkaan tunne mitään mua kohtaan, ei se ainakaan siltä vaikuta. Tai ole vaikuttanut sen ekan illan jälkeen. Ahdistaa, enkä tiedä mitä tehdä. Mä oon ihan sekaisin.
En oo koskaan ikinä tuntenut näin, tai voinut edes kuvitella ihastuvani tyttöön.
Oon todella hukassa, pää tuntuu sekoavan ja hirveä paine rinnassa.
Tapasin yhen tytön baarissa, meillä oli pientä jännitettä ja päädyttiin pussailemaan sitten, ei kuitenkaan sen enempää, lähin pois kun tilanteen uutuus ja yllättävä viehätys ahdisti ihan liikaa. Ollaan nähty kuitenkin myöhemminkin, ei kuitenkaan sovitusti, ja facebookissa juteltu jonkinverran, ja aina mun sydän hyppää kurkkuun kun näen sen tai edes koen jonkin asian muistuttavan siitä.
Miten mä saan mun tunteet pidettyä kurissa? En mä voi sille kertoa, tää asuu toisessa kaupungissa ja netin kautta.. ei.. Enkä mä edes uskaltaisi, ja musta tuntuu ettei tää kuitenkaan tunne mitään mua kohtaan, ei se ainakaan siltä vaikuta. Tai ole vaikuttanut sen ekan illan jälkeen. Ahdistaa, enkä tiedä mitä tehdä. Mä oon ihan sekaisin.
En oo koskaan ikinä tuntenut näin, tai voinut edes kuvitella ihastuvani tyttöön.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ai kamala. Minä ihastuin silloiseen työkaveriini ja aivan ekaa kertaa elämässäni naiseen. Jossain vaiheessa kuvittelin että hänkin on ihastunut minuun, enkä vieläkään oikein ymmärrä miksi. Piti tavata ja kaikkea, mutta totuus selvisi kyllä myöhemmin. Hän olikin onnellisessa parisuhteessa ja toivotteli hyvää jatkoa. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, mutta ei paljoa naurattanut. Ihan samanlaiselta se muuten tuntui kuin mieheenkin rakastuminen, ehkä vähän jännemmältä jollain tavalla...Että tämmöinen kokemus.
Onko tuo jotenkin uutta? Nykyään on ihan muotia se että naiset häärää keskenään ja saavat virtaa jaksaakseen miestensä kanssa. Ei siinä tarvita edes sanoja kun kokeeneet konkarit kyllä tietää kuinka naisia isketään. Hallitsevat flirtin ja estottomat kosketusvarkaudet.
Se on vähän niin että hyvät jatkot toivotellaan silloin kun ollaan liikaa häiriöksi.
Mulla on kans ihan sama tilanne: tajusin pari päivää sitte vasta että oon bi. Oon ollu jo kauan rakastunu mun kaveriin ja on kyllä helkkarin vaikeeta kun en tiiä onko se muhun vai kuvittelenko vaan..
no kokemus sinänsä, eipä paljoa muuta voi sanoa. en häneen ehtinyt tutustua, kun kaikki muuttui ihan kummalliseksi. jätin rauhaan. kai lopulta tajusi että tavallinen tallaaja olen kaikkine tunteineni ja vielä kouluikäisten äiti. tuskimpa toista kertaa tämmöistä tapahtuu elämässä, vaan ei kai rakastumista voi katuakkaan. aivan pökerryksissä olin silloin. terkut, jos tänne vielä poikkeaa hän. ja se halaus mikä jäi puuttumaan =) aivan valloittava persoona on.
:/ Oon edelleenki ihan sekasin. Pidittekö asiaa ihan "ookoona"?
Mun on jotenki todella vaikea myöntää koko juttua itelleni, ei sillä et olisin mitenkään ahdasmielinen, mutta tää vaan hämmentää niin paljon. Tilannetta ei todellakaan auta se, että hän asuu 200km päässä nykyään. En tiedä, pitäiskö kertoa tunteistani, vai antaa olla ja unohtaa, ku en haluaisi sekoittaa kuvioitani tän enempää.
Silti, ainakun nään sen fb:ssä olevan online, sydän lyö ja kauhean pettymyksen tunne kun se ei alota juttelua, itse en enää ees kehtaa, ku tuntuu että häiritsen. Äh, mä kuulostan ihan pikkutytöltä, hävettää. :D
minä olisin ollut valmis kokeilemaan ihan mitä vaan, mutta en edes koskaan päässyt selville onko hän vapaa vai varattu. koko juttu oli ristiriitaisuuksia täynnä. en nyt sentäs niin epätoivoinen ole, että roikkuisin ihmisessä, joka selkeästi tyrmää. oli mies tai nainen, niin kyllä kiinnostus/ yhteydenotot pitää olla molemminpuoleisia. silloin tuntee olevansa tärkeä toiselle.
Olitko itse vapaa? Kait se toinen kertoo jotain jostain, jos sellainen joku on.
no kyllä olin/ olen. mutta tääkin palsta on täynnä varattuja naisia jotka etsii jotain lisäkivaa itelleen. musta ei olis semmoseen, ketään tuomitsematta. mua satuttaa tommoset vihjaisutki, että olinki joku päivän piriste tai vastaava. se on joko tai... olen säälittävän rehellinen ja uskollinen ihminen :( enkä tuhlaa aikaa ihmiseen josta en todella välittäis. mutta mutta, ehkäpä joskus joku löytyy vielä. joku joka on tosissaan :). ehdokkaita aina on, mutta täytyy itekkin syttyä. en lähe leikkimään toisten tunteilla.
Tiesikö se toinen, että olet vapaa. Mikäli elät suhteellisen heteroelämää, niin siitä voi tulla sellainen kuva, että testaat viehätysvoimaasi tai haet jotain seikkailua. Jos tää tuntuu loukkaavalta, niin ei voi mitään...itse olen kohdannut tän tosiasian aika usein.
No et kyllä ole säälittävä, vaan aito ja rehellinen ihminen. Harmi että ei tärpännyt. Mutta parempi onni jonkun toisen naisen tai miehen ;)) kanssa.En minäkään ymmärrä miten kukaan voisi oikeasti rakastaa kahta yhtäaikaa?Tai ei kai tuollainen rakkautta ole, varmasti kyseinen nainen oli vain pintapuolisesti kiinnostunut sinusta. Siis jos oli kiinnostunut.
no kyllä tiesi että olin vapaa ja että en ainakaan miesseuraa etsinyt. ja tämä nyt on ollutta ja mennyttä jo, ei muuksi muutu. kunhan nyt tuohon alotukseen vastasin. mutta empä tosiaan olisi koskaan uskonut että mulle vois edes tapahtua tämmöstä.
Täysin samaa mieltä.
Viimeiset lauseesi "lätkässä olin..."olivat täyttä asiaa. Samoin edellisen kirjoittajan tunteet viilsivät minuakin. Itse jouduin varatun naisen pelinappulaksi kerran ja todellakin pidän huolen etten toista kertaa.
Voiko pelinappulaksi joutua tahtomattaan...? Etkö tiennyt, että nainen oli varattu?
Noi mitäs siinä muuta voi kuin todeta miltä tuntuu. Mukavaahan se ensimmäinen ihastuminen oli. Tuo ihana ihminen kyllä havaitsi aivan varmasti mitä tapahtuu ja oli niin hienosti asian kanssa kuin voi. Ihanaa -vapautunutta lämminhenkistä sitä sellaista. Hän oli minua jonkinverran vanhempi ja luulen että silloinen vaikea elämäntilanne ja kaikki muu vaikutti tunteisiin.
Me olimme joka tapauksessa niin eri maailmoista, että ystävyyttä pidemmälle asia ei koskaan edennyt vaikka sitä ehkä molemmat olisimme toivoneet. Koskaan emme asiasta puhuneet, mutta samanlaista ystävää minulla ei koskaan tule olemaan.
Ensimmäinen ihastuminen oli yhtäaikaa kamalaa ja ihanaa. Ja tunteet oli yksipuolisia, joten se teki asiasta todella kamalaa ja raastavaa. Ja se, että hän ei heti viitsinyt kertoa tunteiden yksipuolisuudesta vaan päästi mut kerran jopa pelottavan lähelle.
Mutta se yks ilta oli maailman ihanin ja toisaalta maailman kamalin, koska se jäi vaikuttamaan muhun niin syvälle. Se antoi energiaa ja voimia ja nyt kun sitä ei enää ole, niin se vie energiaa ja voimia. Tuntui siltä, että jokin ihana asia jostain syvältä lasketui hetkeeksi maan pinnalle. Mää oon ihan ymmälläni, että miten se saattoi olla yksipuolista. Miten toinen voi kokea jotain niin voimakasta ja ihanaa ja toinen ei. Tai tiedän, että koit, mutta miksi et halua sitä lisää? Aarrgg... ehkä mun täytyy taas palata todellisuuteen, jossa ei ole maailman ihanimpia hetkiä sen ihmisen kanssa, johon on ihan lätkässä. Ja toivottavasti en oo enää kauaa... koska tää satuttaa.
Työpaikalla, yllätys yllätys. Kolme vuotta minua nuorempi, parikymppisiä ollaan molemmat. Hän muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan eikä olla nyt nähty pariin kuukauteen. Ihastuminen oli molemminpuolista, mutta jostain syystä emme tehnyt ikinä asialle mitään, myönsimme vain tykkäävämme toisistamme ja siihen jäi. Välillä kaipaan häntä mutta en enää niin pahasti kun ei olla nähty aikoihin ja tiedän ettei siitä tulisi mitään. Lämmöllä muistelen :)
Olin melkein 13, kun ihastuin rinnakkaisluokalla olleeseen tyttöön.
Kyllähän se hämmensi. Sitä oli silloin vaikea ymmärtää, että miksei se ollut "normaalia". Lopulta vedin homman takaisin itselleni ja leikin, että se oli vain jotain nuoruuden/lapsuuden hullutteluja.
Tapasin hänet uudelleen joku vuosi sitten, ja olen jälleen rakastunut. Niin säälittävää, kuin se onkin, hän on ainoa ihminen johon olen ollut ihastunut lyhyen elämäni aikana. Tällä hetkellä olen 19, kaapissa elävä naisenalku.
Mulla vaan ei ole rohkeutta elää, niinkuin tahtoisin.