Muutaman kuukauden kestänyt ihana ihastumisen tunne hiipui ja lakkasi olemasta. Yhä tykkään tästä ihastumiseni kohteesta ja ajattelen hänestä lämpimästi, mutta olen siis päässyt yli ihastumisen tunteesta. Mutta voi itku sentään, samalla hävisi kaikki se ihastumisen myötä tullut ylimääräinen energia, jonka ansiosta olen ollut tosi aikaansaava, tehokas ja iloinen! En ole masentunut, ei sinne päinkään, mutta tehot on kyllä laskeneet huikeasti vaikkapa kesään verrattuna. Onko kellekään tuttua? Kai siinä joku hormonitoiminta on sitten taustalla myös.
Ihastuminen haihtui -energia myös
tunteet, tunteet...
12974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuttua on. Sain tylyt pakit ihastukseltani reilu kuukausi takaperin ja sydämeni särkyi. Hän ilmeisesti käytti minua vain hyväkseen. No nyt yksi mies häärii ympärilläni ja laittelee kivoja viestejä. Mukavalta se tuntuu ja tuo iloa elämään, vaikken nyt siitä tunteiden molemminpuoleisuudesta oikein tiedä monestakaan syystä. Elämä jatkuu sittenkin. Joku on aivan oikeasti kiinnostunut! Ihanaa on. Ehkä onni kohtaa sinutkin ;)
Kiitos kannustuksesta ja mukavaa syksyn jatkoa sinulle :)!
HiUH kun säikähdin että olen käynyt kirjoittamassa tuollaisen aloituksen mutten muista siitä yhtikäs mitään!
Itselläni on prikulleen tuollaiset fiilikset! Keväällä syttynyt ihastus poltteli rintaa,pienellä liekillä,mutta liekillä kuitenkin.Jossain vaiheessa olisi ehkä ollut mahdollista tunteen leimahtaa kunnon roihuun,mutta jotakin tapahtui.En tiedä enkö tajunnut vastata johonkin näkymättömiin vihjeisiin ajoissa tai lainkaan vai lopahtiko kiinnostus hänen puoleltaan.
Joka tapauksessa,ihastuksen palosta on enää hiillos jäljellä.Kun ei hän puhaltunut sydäntä kunnon liekkeihin,se alkoi sammua.Niin,pienesti vielä kytee....JOS vaikka....
Tuntuu todellakin että itsellä pakeni samalla voima jäsenistä.Tuli vähän sellainen hällä väliä -olo. Kait se samalla on keino selviytyä eteenpäin ikäänkuin mitätöimällä koko episodi.Tottahan myös endorfiinien määrä elimistössä ei ole enää huipussaan.Taitaa olla laskuhumalan aika,valitettavasti.
Kylläpä kirjoitat hienosti. Itse en osaa noin hyvin pukea sanoiksi ajatuksiani ja tuntemuksiani. Mulla ei taida olla kyllä sitä hiillostakaan enää jäljellä, mutta kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihana kokemus josta ehkä opinkin jälleen jotain -ainakin itsestäni.
Jaa-ha.
Itsellä oli jonkin asteinen ihastus pari vuotta ja energia meni ylös alas.
Lopulta olen oppinut sen että sen energian tulee tulla jostakin muusta kuin vain hormonitoiminnasta ja toisen ihastelusta.
Ainakin itsellä ihastus samalla antoi mutta söi energiaa koska oli niin epäselvää voiko siitä tulla mitään. Samalla se häilyi aina taustalla.
Lopulta sain otteen siitä ja tuo "lääkekuuri" päättyi ja tehosi. Lopputulos on entistä enemmän tarmoa jota voin käyttää vapaasti.
Teidänkin kannattaa enemmän keskittyä itseenne sekä hankkia se energia muiden asioiden suunnittelusta yms. kuin jostain ihastuksen tunteesta. Miettikääpä miten siinä suhteessa käy jos yhtäkkiä teille iskee ettei se ihastuksen kohde olekaan niin ihana tai kun hormonitoiminta ei ole niin vahvaa. Sen jälkeen alatte laiskistua ja vähemmän huomioida kumppania jne. Odotatte että hän aktivoi teitä tai herättäisi teidät talviunesta.
En usko että toimii.
Olet varmaan osittain oikeassa. Mietin vaan, että en kyllä oikein tällä hetkellä keksi, mistä sen lisäenergian nappaisin. Olen luonteeltani peruspositiivinen, valoisa ja toimelias, ja energia ja hyvä olo vain kasvaa kun liikun ja ulkoilen. Mutta tuo ihastumisen tuoma extraboosteri, sitä en taida muulla keinoin saada. Tai jos saisinkin, meniskö jo manian puolelle ;).
Tuolla tavalla et saa ainakaan yhtäkään suhdetta toimimaan, että toisen tulee aktivoida, herättää hormonitoimintaasi ja olla ihana.
No kehtaako tässä nyt edes paljastaa (varmaan tulee lokaa niskaan), että on jo olemassa hyvinkin toimiva suhde, joka on toiminut jo vuosikausia ja toimii edelleen. On koettu ylä- ja alamäet ja ollaan kumpikin tehty töitä suhteen toimivuuden eteen, alun ihastumisvaiheen jälkeenkin.
Mitä olen aiheeseen perehtynyt, niin on ihan normaalia, että pitkässä, HYVÄSSÄkin suhteessa oleva, saattaa ottaa ja ihastua johonkuhun, vähän kuin vasten tahtoaan. Enkä ole alkanut säätämään mitään tämän ihastuksen kohteen suuntaan, ei ole ollut mitään tarvetta sellaiseen. Olen vaan nauttinut siitä energiaryöpystä, mikä on heijastunut positiivisesti kotielämäänkin. Tuskin se nyt on kauhean väärin? Ja kuten aloituksessakin mainitsin, olen jo päässyt yli siitä tunteesta, vaikka aika kauan siinä velloinkin.
Sori, tuo viesti ei ollut sinulle vaan edelliselle.
Sun tässäkään viestissä ei ole mitään, miksi heittäisin lokaa niskaan. :)
En kyllä ihan ymmärrä, mutta anteeksipyyntö hyväksytty :)!
Minä itse mitä?
Totta helvetissä toisen tulee aktivoida, herättää hormonitoimintoja ja olla ihana jos minä pyrin olemaan sitä samaa hänelle.
En tiedä tajuatko parisuhteista mitään, mutta se perustuu juuri tuon energian jakamiselle yhdessä ja vastavuoroisesti.
Ei niin että toinen antaa ja toinen vain ottaa tai odottaa että toinen antaisi tunteiden kautta jotain "hyvää".
Anteeksi minunkin puolestani, pitäis vähän tarkemmin lukea ja hoksata kaikki nuolet sun muut.