Teille ujouden voittaneille, kuinka kauan siinä meni? Sinnikkyys lopulta luultavasti palkitaan. Itse olen nyt 23-vuotias ja alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä että uskallan avata suutani entistä enemmän, olemaan iloinen ja aidompi enkä niin jännittäjä hermostunut tuppisuu kuin ennen. Tuntuu vaan että nolompaa se on olla aivan hiljaa kuin puhua kovemmalla äänellä - vaikka sieltä ei ihan asiaa aina tulisikaan.
Toisena kysymyksenä että miten aktiivisia olette olleet? Itse olen opiskellut/käynyt töissä koko elämäni ilman neljän seinän sisälle jumittumista (paitsi 13-16-vuotiaana kesäisin kun ei ollut yhtään kaveria), harrastanut melkein koko ajan jotain liikuntaa kerran-pari viikossa ihmisten parissa, ollut opiskelijavaihdossa vuoden, käynyt ihmissuhdetaito-kurssin, pyrkinyt koko ajan sellaiseen elämään mitä olen halunnut vaikka välillä on inhottavalta tuntunutkin erityisesti koulussa esitelmät ym.ei ole kivoja mutta niitä on vaan pakko mennä läpi. Ainiin ja psykologilla olen käynyt juttelemassa ja purkanut pahaa oloa tänne nettiin. Sekä lukenut ihmissuhde-oppaita ja tehnyt mielikuvaharjoitteita.
Toisena kysymyksenä että miten aktiivisia olette olleet? Itse olen opiskellut/käynyt töissä koko elämäni ilman neljän seinän sisälle jumittumista (paitsi 13-16-vuotiaana kesäisin kun ei ollut yhtään kaveria), harrastanut melkein koko ajan jotain liikuntaa kerran-pari viikossa ihmisten parissa, ollut opiskelijavaihdossa vuoden, käynyt ihmissuhdetaito-kurssin, pyrkinyt koko ajan sellaiseen elämään mitä olen halunnut vaikka välillä on inhottavalta tuntunutkin erityisesti koulussa esitelmät ym.ei ole kivoja mutta niitä on vaan pakko mennä läpi. Ainiin ja psykologilla olen käynyt juttelemassa ja purkanut pahaa oloa tänne nettiin. Sekä lukenut ihmissuhde-oppaita ja tehnyt mielikuvaharjoitteita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nämä asiat ovat niin yksilöllisiä. Yleensä ottaen aika tekee tehtävänsä. Itselleni oli jonkinlainen ahaa-elämys, kun tajusin, että ujous on vain yksi luonteenpiirre. Siitä ei siis tarvitse päästä eroon, ainakaan kokonaan. Olen huomannut myös, että on monia ihmisiä, jotka pitävät ujoutta viehättävänä piirteenä! Ollaan armahtavaisempia itsellemme! Muuten yleensä iän myötä ihminen oppii tuntemaan itseään paremmin, ja toisiakin, oppii eri asioita ja sitä kautta ujous voi vähetä (jos se on ollut "liiallista"), kun on varmempi mielipiteistään ja sanottavastaan. Ja jos sattuu mokaamaan, ei niin väliä, kaikki mokaavat joskus.
No siinä vaiheessa, kun huomasin ettei minussa ole mitään vikkaa ja sain kavereita. Sitä kautta tuli rohkaisua ja joutui tutustumaan uusiin ihmisiin. Kyllä vielä on itsetunnossa ja ujoudessa paljon korjattavaa, mutta ei se ole enää niin paha kuin ennen. Pikkuhiljaa hyvä tulee.
En tiedä katoaako ujous, mutta itse olen tullut itsevarmemmaksi vanhemmiten. En edelleenkään uskalla tai / ja halua puhua paljoa uusien ihmisten kanssa, mutta se ei haittaa enää itseäni. En enää jännitä, stressaa niin paljoa, vaikka en saisikaan suustani mitään.
En usko että ujous katoaa pelkästään iän myötä jos asialle ei tee mitään