Kuinka ystävänne ovat reagoineet masennukseenne?
Itselläni vaikea masennus ja ne harvat ystävät ovat kaikonneet kuin tuhka tuuleen.
Miten muilla on käynyt?
Itselläni vaikea masennus ja ne harvat ystävät ovat kaikonneet kuin tuhka tuuleen.
Miten muilla on käynyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kanssa ollut masentunu nyt reilu vuoden. Paras ystäväni hyväksyi toki asian, mutta alkoi vähitellen vähentää yhteydenottoja. Sanoin hänelle suoraan, että kai ymmärrät että juuri nyt tarvitsen sua enemmän kuin koskaan ennen. Hän kertoi olevansa huolissaan ja haluisi auttaa, mutta ei tiennyt miten tehdä se, joten oli alkanut vältellä. Sanoin haluavani vain viettää aikaa yhdessä ja olla niin kuin ennenkin. Sen jälkeen on taas ystävyyssuhde toiminu paremmin. Että kannattaa olla rehellinen ja kertoa mitä ystävältä odottaa.
Kyllä tämä on sairaus, joka ilmi tullessaan karkottaa ystävät ja kylänmiehet. Hullu mikä hullu, luulisin. Asian biologisesta taustasta ei yleensä edes puhuta.
Ei mitenkään. Oon valinnu parhaat ystäväni tarkkaan ja ne kaikki sanoi, että ovat tukena ja sen jo tiesinkin. Kaksi ystävistäni on itekin ollut tosi vakavasti masentuneita ja toinen yrittänyt itsemurhaa ja molemmat ovat lääkityksellä. Ongelma onkin mitä itse, kun en koskaan koe ansaitsevani niin hyvien ja ihanien ihmisten apua. Suurin osa ystävistäni on miehiä ja yksi on nainen, en sitten tiiä suhtautuuko "terveet" naiset jotenkin eri tavalla. Mut ei tää meiän porukassa oo mitenkään vieras asia, kun yksi meistä on oman elämänsä päättänytkin.
Itselläni kävi niin että ainoa ihminen jota todella ystävänä pidin katkaisu välit. Kaipa se johtuu siitä että vaikeasti masentuneen ihmisen kanssa toimeen tuleminen ei ole helppoa.
Mutta pitää yrittää selvittää asia ja kertoa tilastani ihan suoraan.