mul oli siis viikko sitten sellanen kartoitus käynti, jossa puhuttiin alustavasti mun ongelmista ja päätettiin, aloitetaanko terapia käynnit. no, päätettiin sit et aloitetaan. mut mul meinas jo tuolloin tulla joka välis itku, vaik ei edes käsitelty niitä asioita, vaan mun piti vain kertoa et mistä aiheista haluan puhua ja sillee just pintapuolisesti puhuttiin niistä. nii mua huolettaa, et miten mä pystyn vastaisuudes puhumaan niist mun jutuista, ku tuntuu et itku on kurkus nii pahasti et ei pysty puhuun mitään. :O mitä mun pitäs tehä et ei meinaa kokoajan vaa itkettää?
terapia...
......?
6104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itke vaan. Ei sitä tarvitse hävetä.
Kyllä se juttu sitten luistaa sen jälkeen.
Luulisin, että tärkeintä ei olekaan saada puhuttua (hienosti), vaan se, että voit tuoda tunteitasi esille. Jos saat kokea, että toinen ymmärtää sinua, on kiinnostunut ja ottaa vastaan tunteitasi ja kertomaasi, niin kaikki on hyvin. Ei terapia ole vain puhumista. Jos puhuisit asioista ilman tunteita, voi olla, että et edes hyötyisi terapiastasi. Itke, kun itkettää.
Itkettävä olo kertoo jostakin tärkeästä; se kertoo ilman sanoja ja terapeutti ymmärtää tämän. Kun lopulta rauhoitut, voitte puhua. Älä kiirehdi sitä rauhoittumista; vaikka mensi monta käyntiä vain itkiesssä. Sitten menee.
mut en mä kehtaa itkeä terapeutin nähden. ja sen takii en pysty puhuun ku itku ois tavallaa tulos nii jos alan puhuu nii se puhe on sellast katkonaista ja sillee. :I
Onko terapeuttisi vastaanotolla sohva?
Jos on pyydä päästä makaamaan siihen, niin sinun ei tarvitse katsella terapeuttia...
Paljon helpompaa jos et pidätä itkua. Annat sen vaan tulla, puhut rauhassa ja puhumisesta tulee paljon helpompaa kun saat purettua vähän tunteita. Älä mieti sitä kehtaamista, ihmiset itkee siellä kaiket päivät :) Terapiassa ei tarvii esittää mitään eikä piilotella tunteita, vaan just toisin päin. Asioista puhumisesta tulee helpompaa molemmille osapuolille, jos näytät oman ittes.
Turha sitä on hävetä. Varmasti 9/10 itkee ainakin joskus terapiakäynneillä! Ei sinun tarvitse parkua kovaan ääneen, jos se sinua hävettää.. Nyyhkytä rauhassa ja puhut vaikka samalla.. Annat vain kyynelien valua, ei se estä puhumasta.. Et vain tee sitä lukkoa itseesi niin hyvin menee :)
Itse itken joka kerta vähän:D Kyllähän se häiritsee, jos ei esim ole tiennyt, että jokin asia on edes itselle ongelma, ja yhtäkki alkaakin nyyhkyttää jonkun "muka tarpeettoman" asian takia... Mutta silloinhan terpaeutti saa vana todella hyvää infoa ongelmistasi... Itsekin saattaa huomata, mitkä ne pahimmat ongelmat ovat !
Se ei ihan oikeasti ole noloa - ei todellakaan! ´Minusta on enemmänkin outoa, jos pystyy kertomaan ihan kaikista ongelmistaan naama peruslukemilla, silloin tuntuisi jopa vähän sosiopaattiselta ihminen.