On aina liian vähän aikaa

Aika vähän.. kirjoitti:

Yrität peittää epävarmuutesi.
Sanot kaiken niin varmalla äänellä,
Peität hyvin äänestäsi hiuksenhienon
vapinan ja epävarmuuden...vaistoan kuitenkin.

Painaessasi vakaasti tutun ison kätesi
tyynelle kädelläni joka sylissäni. Käteni peittyy käteesi.
Täysin ja kokonaan..en haluaisi tämän hetken päättyvän..
Kätesi kuuluisi olla siinä..sen olisi kuulunut olla siinä..
kauan sitten, vuosikymmeniä sitten...aina..

Katsot: suoraan silmiini. Kysyt
Etkö ymmärrä, meillä ei ole enää aikaa..
Aika käy vähiin..silmässäsi näen jotain uutta,
ne ovat jo kosteat...

Mitä voisin vastata. En mitään.
Rakkaani. Aika ei ole puolella nytkään..ei
silloin, ei nyt..

On riitettävä vain nämä ohikiitävät hetket
asunnossa joka ei ole meidän kummankaan..
Leijumme välimaastossa. Jossain kummallisessa
olotilassa todellisuuden ja unelmien välimaastossa..

Painan hellän suudelman poskellesi, harmaa partasi
Rakkaani se pistelee jo huuliani;)) niiden iho on käynyt ohueksi Kuiskaan..hellästi..

Älä murehdi..hyvä näin. Nostan käteni ja silitän hellästi
harmaita pehmeitä hiuksiasi..hyvä nyt..ja tässä.
Rauhoitut..hyvä nyt ja tässä...olemme molemmat
hiljaa peläten sanojen vievän lisää aikaa..pois meiltä..

Suljen silmäni..jostain kantautuu musiikkia..hiljaista musiikkia

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä