Voi, että mulla oli tylsää jossakin seurakunnan perheleirillä Kannuksessa varmaankin. Keskustelua tiputtelusta, odottamisesta ja ajan sekä pään seisauksesta.
- Tuo lapsi ei koskaan pysty olemaan missään.
Missähän lattialla tai tuölin alla mä makoilin? Hän on vähän laiska. Ehkä fobia kurkkupurkkiin, kun siinä on niin terävät reunat, että repii kätensä hajalle
Kaunista mutta yksinkertaista."
Mikä mulla on?
Täällä on kuule pikkusen tylsää.
Ihan aika vierähtää.
Ne keskustelut koskivat jotenkin tällaista silmien avausta, koska tunnelma oli hatara, arka unelma, ehkä helluntailaisen hallusinaation omainen, jossa ei todellakaan ollut kissalla päätä tai häntää, kuin mielen psykologinen umpio. Jossa ei ole aikaa, tapaa, paikkaa tai ajatusta.
Ei koskaan lapsia, joku lankkumies kaksinkerroin, tympääntyneenä ummistuneisiin silmiin ja kyseenalaistavaan keskustelumenetelmään.
Hän lähti kai sen jälkeen yksinkertaisuuttaan lastenkotiin. Kovin on pahoillaan. Jeremias suuttui sen verran ankarasti. Ei palikoita tuhontaan, ei lippua tulipaloonkaan, vain mää ja sää eikä ohjailtavaa. Sehän on ihan tyhmää, kun on vain tyhjää, voi sytyttää mielen tai vesikellon kädestä.
- Voi haluatko selkään? Joskus on maailmassa vain pelkkä ruudikko, millaisen aseen haluat? Mä haluan ainakin sen tetriksen.
Ei ole kiva, kun ne kädet roikkuvat väsyneesti siinä vanhalla paapalla vain sylissä koko ajan, yön ja hellan kuumuudessa. Kädet pyörisivät valtion rautateiltä objektisti. Mielikuva puutalosta, punaisesta kaksikerroksisesta ja pyromaniasta, ehkä jotain hajanaisia mitään tarkoittamattomia sanoja tavuista.
- Ehkä vajaamielinen.
- Joo-o en oo, vastasi hän taas
Ilmeisesti hänellä oli ollut tosi pitkä matka kiukkunsa ja mielensä kanssa.
Mun kanssa tosi loiva ja pitkä.
- Ei olisi tarvinnut nyt tulla. Mä en halua kertoa kuka mä olen
- Ai onko mulla jotain tätä vastaan?
- Joo, on mä en halua pelätä pupuna pensaassa tai portaat lintassa.
- Onko tämä nyt se vaarallinen?
- Mä opin jo hei koko parturi-kampaajan.
- Onko mulla kampaus, kysyin, yritin kuvata tyrmäystä ja taulugrafiikka, että tämä ei ole sopivaa, kun on vaatteet päällä, niin arkena kuin iltanakin. -----> seurassa.
Sillä miehellä oli höyhenvaatteita, vaikka oli kesä.
-Jos mulla oli punainen hame, kaikki olivat stressaantuneita kesästä ja lapsista, paitsi äiti, joka oli nuori. Hän piti tästä tilaisuudesta ja opin häneltä suhtautumaan siihen hyvin, unelmallisesti niin kuin sanoisin itse, tai tunnelmallisesti, odottaen, kuten sanotaan.
Lukee rimahäiriöstä kaksois-sukupuolella ja -henkilöllisyydellä vahingossa vaarallisena, kun soittelen rumpuja, koska tulet kohta nukuttamaan eli lyömään kyrvällä ja alavartalolla päähän. Se on kuin tuuletin, joka viilentää, ikävä ja tragikoomista, lue: tylsää kuin Monty Python, kun ei olla leikitty mitään yhteisiä leikkejä vauhdilla, radalla, muodoilla ja yhteisillä silmillä Jeremiaan kanssa, sekunnissa samaa aikaa kellolta, joka sekin on jostakin syystä yhteinen.
,
Jokun naisrobotti huuteli, että miksi käytätte kyseenalaistavaa keskustelumentelmää, kun se on äänioikeus ja vaalisalaisuus. Pannaan florismi ja coping-keinot, frustraatiot ja defenssit.
- Tuo lapsi ei koskaan pysty olemaan missään.
Missähän lattialla tai tuölin alla mä makoilin? Hän on vähän laiska. Ehkä fobia kurkkupurkkiin, kun siinä on niin terävät reunat, että repii kätensä hajalle
Kaunista mutta yksinkertaista."
Mikä mulla on?
Täällä on kuule pikkusen tylsää.
Ihan aika vierähtää.
Ne keskustelut koskivat jotenkin tällaista silmien avausta, koska tunnelma oli hatara, arka unelma, ehkä helluntailaisen hallusinaation omainen, jossa ei todellakaan ollut kissalla päätä tai häntää, kuin mielen psykologinen umpio. Jossa ei ole aikaa, tapaa, paikkaa tai ajatusta.
Ei koskaan lapsia, joku lankkumies kaksinkerroin, tympääntyneenä ummistuneisiin silmiin ja kyseenalaistavaan keskustelumenetelmään.
Hän lähti kai sen jälkeen yksinkertaisuuttaan lastenkotiin. Kovin on pahoillaan. Jeremias suuttui sen verran ankarasti. Ei palikoita tuhontaan, ei lippua tulipaloonkaan, vain mää ja sää eikä ohjailtavaa. Sehän on ihan tyhmää, kun on vain tyhjää, voi sytyttää mielen tai vesikellon kädestä.
- Voi haluatko selkään? Joskus on maailmassa vain pelkkä ruudikko, millaisen aseen haluat? Mä haluan ainakin sen tetriksen.
Ei ole kiva, kun ne kädet roikkuvat väsyneesti siinä vanhalla paapalla vain sylissä koko ajan, yön ja hellan kuumuudessa. Kädet pyörisivät valtion rautateiltä objektisti. Mielikuva puutalosta, punaisesta kaksikerroksisesta ja pyromaniasta, ehkä jotain hajanaisia mitään tarkoittamattomia sanoja tavuista.
- Ehkä vajaamielinen.
- Joo-o en oo, vastasi hän taas
Ilmeisesti hänellä oli ollut tosi pitkä matka kiukkunsa ja mielensä kanssa.
Mun kanssa tosi loiva ja pitkä.
- Ei olisi tarvinnut nyt tulla. Mä en halua kertoa kuka mä olen
- Ai onko mulla jotain tätä vastaan?
- Joo, on mä en halua pelätä pupuna pensaassa tai portaat lintassa.
- Onko tämä nyt se vaarallinen?
- Mä opin jo hei koko parturi-kampaajan.
- Onko mulla kampaus, kysyin, yritin kuvata tyrmäystä ja taulugrafiikka, että tämä ei ole sopivaa, kun on vaatteet päällä, niin arkena kuin iltanakin. -----> seurassa.
Sillä miehellä oli höyhenvaatteita, vaikka oli kesä.
-Jos mulla oli punainen hame, kaikki olivat stressaantuneita kesästä ja lapsista, paitsi äiti, joka oli nuori. Hän piti tästä tilaisuudesta ja opin häneltä suhtautumaan siihen hyvin, unelmallisesti niin kuin sanoisin itse, tai tunnelmallisesti, odottaen, kuten sanotaan.
Lukee rimahäiriöstä kaksois-sukupuolella ja -henkilöllisyydellä vahingossa vaarallisena, kun soittelen rumpuja, koska tulet kohta nukuttamaan eli lyömään kyrvällä ja alavartalolla päähän. Se on kuin tuuletin, joka viilentää, ikävä ja tragikoomista, lue: tylsää kuin Monty Python, kun ei olla leikitty mitään yhteisiä leikkejä vauhdilla, radalla, muodoilla ja yhteisillä silmillä Jeremiaan kanssa, sekunnissa samaa aikaa kellolta, joka sekin on jostakin syystä yhteinen.
,
Jokun naisrobotti huuteli, että miksi käytätte kyseenalaistavaa keskustelumentelmää, kun se on äänioikeus ja vaalisalaisuus. Pannaan florismi ja coping-keinot, frustraatiot ja defenssit.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lukee rimahäiriöstä armeijassa, joka on kuin näkymättömät henkien äänet ja siksi tämä Veli-hahmo, jonka nimeä en tiedä, enkä onnistu tai halua tietää, koska hän on yllättäen ulkopuolinen, enkä halua mielikuvastani irti, ettei hän olisi sitä, joka ei ole taas tarpeeksi kaukaa tai kaukana. MIksi tullut näinkin lähelle?
Auttaa mm. epilepsiaan, helpottaa sitä kauheaa skitsofreniaa, ja hulluutta, jota joskus skitsofreniaksikin kutsutaan, eikä ota nyt mitään epilepsia kohtauksiakaan.
Kts. punainen vekkihame, mitä muistat pinsetti-otteesta? Mikä kiehtoo taas? Triangeli, enkeli, sosiopatia, psykopatia,
- perkele oma turvallisuushälyttää, kuka psykopaatti ympäristössä, vähän etäisempi, kuin perheenjäsenet, vähän huonommassa kunnossa kuin itse olen?
- Tarkoittaa etäisyyttä ja pärjäilen loistavasti.
Innostutko aina taulugrafiikassa pinsetti-otteesta,voiko olla mitään lapsellisempaa? Hei, äiti taluttaa mua, siinä ei ole ketään muuta, mutta edes pari kertaa, mä pyydän.
Ne on ihan lauta-pois- ne reidet. (kts. tuntoaisti & mieli) Hieman jopa päätä, aivoja ja anatomiaa kosketellen. ----> egoismi, arjen florismi; joka on aina sama kuin henkilökohtainen ja yksityinen. Hirveen häpeällinen virhe ja virike.
Yrttilääketiede ei ehkä paras mahdollinen. Sekuntti neuroosistasi, terveisin Jeremias. Mä ehkä ite. florismi on sekunnin neuroosi. Tämä ei ole mukavaa... Innostua maaniselle tasolle suomalaisena jostakin
Ymmärrättehän perheellä ja perheellisyydellä sekä muutenkin utopistisella arjella pääsee heti vastaajaksi oikeuteen, tästä lähtien.
Siis jatkuvasti pitää ja arvioi ja pitää arvioinneissa vaarallisena, ihan vahingossa. Sekunnissa hakea jotain apua taas jostakin tällaisesta paikasta. Mihin asiaan, periaatteessa?
Mä olen kasvattanut sulle pituutta, missä ne mun sisarten pituudet on? Joo, ne siis pelkää kauheasti. Siellä sosiaaliturvatunnusten jakotilaisuudessa. Olettaisin, että siellä on kahvia ja Kela-kortteja. Onko ne nukutuksessa ne ihmiset, jotenkin siepattu tai ufot vieneet?
Ihan kauhea tilaisuus, siis ankara rumpujen soittelu, seisomaan oppiminen videoinnilla, koko armeijan tupa rimahäiriöineen päässä, ja hieman ehkä leukakirurgiaa mukana ja siinä vaiheessa pitää antaa pois se ajatus, ettei saa tulla nukuttamaan ja sen Mussu-lääkärin kanssa voi olla vaikka kuinka kivaa sekä ennen, että jälkeen. Käsittätkö, että hän on perheellinen ja rikollinen? Joo, en käsitä. Käsitän yleensä ympäristöä, matemaattisia malleja, abstraktia, lämpöä, verenpainetta, liikettä, ikää, näköä, koko ja sisintä.
Jos näihin ei jopa pidä olla sitä sairautta.
Katsos, kun se Lulla ja Kolme Karhua-atomi se on ihan oikeasti käytössä ja olemassa...
Katsos, kun se Sir Arthur ja pyöreäpäisyys-atomi on kelpaamaton kaksois-sukupuolen ja kaksois-henkilöllisyyden osalta.
Osallistuivatko nämä kaksosetkin tähän tilaisuuteen? Miten mä en heitä sinne koskaan tarvitse? Ihan sekunnissa, että eivät tainneet osallistua, vaan tämä olisi hallusinaatio yhteistyöstä ja -kumppanuudesta. He ovat mulle sukua, ei niinkään apua tarvitseva kasvattiperheeni. Millaista prostituutiota osaatte kasvattiperheessä järjestää? (minä, minä, minä, eikä kukaan muu, jatka tätä lausetta)
Mua pelottaa hälyttävästi väkivalta, ei pahoinpitelyt, vaan ihan oikeat henkirikokset. Pikaistuksissaan luonnehäiriössä tehty tappo, miltä kuulostaa? Syksyllä vain kävellen maaseudun pimentyviä metsäteitä ja sitten törmäät johonkin Bodomin murhiin tai Kyllikki Saaren katoamiseen. Se TV-sarja Murha ei vanhene koskaan oli todella, todellisen pelottava. Omassa elämässä törmätä tällaisiin väkivaltahäiriöihin ei ole kovinkaan itsestään selvää, mutta mahdollista kuitenkin. Itselläni ei ole kovinkaan kaukana joutua tällaisen uhriksi. Sen vain tuntee. Enpä tiedä millaisesta mielestä silloin on kysymys, kai jännittyneestä.
Varo! Auringon laskun jälkeen voivat Transsylvanian vamppyyrit hyökätä.
Hei! Sano mulle edes hyvää syntymäpäivää!
Mulla on niin kauhea ikävä, mä haluan, että sä tulet sanomaan taas, että auta mun lintukotoa.
Mä vain haluan, että sä olet olemassa mun kaikelle tarpeelle ja sylille sekä hyvinvoinille. Mulla on nyt vain nii kauhean ja kauhavan paha ikävä. Kun mä näin sut ja taas....