Hei!
Seksielämäni on ollut nuoresta lähtien hyvin aktiivista. Pidän seksistä paljon ja toisinaan koen olevani ehkä hieman addiktoitunutkin siihen. Nykyisessä ihmissuhteessani, joka on kaukosuhde, olen kuitenkin kokenut haluttomuutta omaa kumppaniani kohtaan. Olen havainnut olevani ehkä hieman kyllästynyt yhteisiin sänkypuuhiimme ja mielenkiintoni on siirtynyt varkain toisiin naisiin. Muutaman kerran olen ollut lähellä jopa pettää rakastani pelkkien fyysisten tarpeitteni tähden, joka tuntuu kauhealta.
En ymmärrä tosin miksi; kumppanini on ihana ja välittää minusta todella paljon ja minä hänestä. Minua hävettää ja suututtaa, että tämmöinen primitiivinen vietti muita naisia kohtaan meinaa pilata tulevaisuutemme. Kokevatko muut kolmikymppiset miehet vastaavaa? Tuntuuko teistä pitkän suhteen aikana siltä, että oma kumppani ei enää miellytä ja vaikka yritätte järkisyillä perustella suhteenne hyvyyttä, se ei enää tunnu riittävän? Miten onnistutte ignooraamaan muihin naisiin kohdistuvat halunne? Tämä tuntuu olevan aivan uskomattoman vaikeaa, vaikka olen jo kypsässä ja aikuisessa iässä (yli 30v).
Suhteemme alussa seksielämämme oli aika vilkasta ja kaikki tuntui menevän hyvin. Välimatka on ollut aina suurin ongelmamme, mutta vaikka näemme nykyäänkin harvoin, en usein koe haluavani seksiä hänen kanssaan vaan tyydyn pelkkään halailuun ja kuherteluun. Suhteemme ensimmäisinä kuukausina näin ei ollut; yleensä seksi oli listan kärjessä pitkän tapaamistauon jälkeen.
Kumppanini ulkonäkö tai luonne ei ole muuttunut kurjemmaksi, mutta hänen asenteensa yhteiseen seksiimme tosin on. Nykyään tuntuu että hän pitää minua enemmän vauvanaan kuin rakastajanaan. Tarkoitan tällä että tunnelma makuuhuoneessa on liian leikkisä eikä siksi oikein kiihota minua. Haluan vakavaa ja intohimoista seksiä! Yritin puhua asiasta, mutta tuntuu etten ehkä osannut selittää itseäni tarpeeksi hyvin...
Olenko silti vain naiivi? Onko edes olemassa suhdetta, joka pysyy intohimoisena vuoden tai parin seurustelun jälkeen? Minulla ei ole paljoa kokemusta pitkistä suhteista, joten en osaa sanoa onko tällainen oman kumppanin kanssa seksiin kyllästyminen luonnollista miesten taipuvaisuutta vaiko itsekkäistä syistä tapahtuvaa muutosta? Pitäisikö minun ajatella tämän olevan korjattavissa oleva parisuhdekoetus, vaiko wake-up-call suhteen lopettamiselle?
Kiitos vastauksista, herrat (ja leidit).
Seksielämäni on ollut nuoresta lähtien hyvin aktiivista. Pidän seksistä paljon ja toisinaan koen olevani ehkä hieman addiktoitunutkin siihen. Nykyisessä ihmissuhteessani, joka on kaukosuhde, olen kuitenkin kokenut haluttomuutta omaa kumppaniani kohtaan. Olen havainnut olevani ehkä hieman kyllästynyt yhteisiin sänkypuuhiimme ja mielenkiintoni on siirtynyt varkain toisiin naisiin. Muutaman kerran olen ollut lähellä jopa pettää rakastani pelkkien fyysisten tarpeitteni tähden, joka tuntuu kauhealta.
En ymmärrä tosin miksi; kumppanini on ihana ja välittää minusta todella paljon ja minä hänestä. Minua hävettää ja suututtaa, että tämmöinen primitiivinen vietti muita naisia kohtaan meinaa pilata tulevaisuutemme. Kokevatko muut kolmikymppiset miehet vastaavaa? Tuntuuko teistä pitkän suhteen aikana siltä, että oma kumppani ei enää miellytä ja vaikka yritätte järkisyillä perustella suhteenne hyvyyttä, se ei enää tunnu riittävän? Miten onnistutte ignooraamaan muihin naisiin kohdistuvat halunne? Tämä tuntuu olevan aivan uskomattoman vaikeaa, vaikka olen jo kypsässä ja aikuisessa iässä (yli 30v).
Suhteemme alussa seksielämämme oli aika vilkasta ja kaikki tuntui menevän hyvin. Välimatka on ollut aina suurin ongelmamme, mutta vaikka näemme nykyäänkin harvoin, en usein koe haluavani seksiä hänen kanssaan vaan tyydyn pelkkään halailuun ja kuherteluun. Suhteemme ensimmäisinä kuukausina näin ei ollut; yleensä seksi oli listan kärjessä pitkän tapaamistauon jälkeen.
Kumppanini ulkonäkö tai luonne ei ole muuttunut kurjemmaksi, mutta hänen asenteensa yhteiseen seksiimme tosin on. Nykyään tuntuu että hän pitää minua enemmän vauvanaan kuin rakastajanaan. Tarkoitan tällä että tunnelma makuuhuoneessa on liian leikkisä eikä siksi oikein kiihota minua. Haluan vakavaa ja intohimoista seksiä! Yritin puhua asiasta, mutta tuntuu etten ehkä osannut selittää itseäni tarpeeksi hyvin...
Olenko silti vain naiivi? Onko edes olemassa suhdetta, joka pysyy intohimoisena vuoden tai parin seurustelun jälkeen? Minulla ei ole paljoa kokemusta pitkistä suhteista, joten en osaa sanoa onko tällainen oman kumppanin kanssa seksiin kyllästyminen luonnollista miesten taipuvaisuutta vaiko itsekkäistä syistä tapahtuvaa muutosta? Pitäisikö minun ajatella tämän olevan korjattavissa oleva parisuhdekoetus, vaiko wake-up-call suhteen lopettamiselle?
Kiitos vastauksista, herrat (ja leidit).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.