Rumat vauvat

Minusta todellakin rehelisesti sanoen vauvamme on nätti. Moni muukin on sanonut että ihan tytön näköinenkin... Kun joistain vauvoistahan ei osaa sanoa onko tyttö vai poika et monesti senkin vaan tietää vaatteiden perusteella. Kerranki olin kaupoissa niin joku vanhempi nainen tuli katsomaan että oi ompas pieni, varmaan vasta syntynyt? Onko tyttö? Sanoin että on ja hän siihen että niin näyttääkin aivan tytöltä. Vauvamme on 1kk ikäinen. Hänellä on paljon tukkaa niinkun oli heti synnyttyäkin. Hän on perinyt isänsä kissamaiset silmät ja pitkät valmiiksi taivutetut ripset :DD ja minun elvis - huuleni :DD! Tytöllämme on soma pieni nenä. Sormet ovat naiselliset ja pitkät.
Tosin en ole itse ikinä pitänyt oikein omista varpaistani :DD ne ovat minusta aika isot ja "miehekkäät" ison pottuvarpaan vuoksi haha. Siihen sitten vielä mieheni miehen varpaat niin lapsellemme tulee varmasti aika miehekkäät isot varpaat.. varsinkin pottuvarvas on jo nytten aika iso :-) Minä itse perin nimittäin siskoni kanssa isämme varpaat emmekä äidin jolla on siis pienet jalat ja pienet naiselliset varpaat ... noh äiti pystyykin esitellä niitä varvas sandaaleilla toisin kun minä :-D....

No meidän viimeisin, tyttö nyt 4kk, ei ole mikään maailman suloisin vauva ulkonäköä ajatellen, ei siis mikään kedon kaunein kukka, mutta ei hän rumakaan ole, vähän pöhkön näköinen. Mutta tuo on sitäkin rakkaampi kyllä, enkä epäile yhtään, etteikö tuostakin vielä kaunis tyttö kasva

Voi kuule, meidän toinen lapsemme on tyttö ja syntyessään ja vauva-ajan hän oli ruma. Kun näin hänet ensi kerran, ajattelin mielessäni että voi lapsi parka, tuon näköinen ja vielä tyttö.
Nyt tämä silloinen ruma vauva, on 17- vuotias ja todella kaunis, nuori naisenalku. Tyttö alkoi "kaunistumaan" 2 - 3-vuotiaana.

Vauvamme on ruma aina välillä ja kaunis aina välillä. Tukkaa kun ei juuri ole niin kyllä pojaksi muokkautuu kun tuota ihoa ja michelliini kehoa alkaa nän 6kk iässä olemaan. Suloinen kyllä on. :)

mun kaveri sai kaksi lasta.eka tyttö..(ihan oikeesti kuukasvo.. huhhuh) ja kun poika syntyi,kaikki ootti faceboocis kuvia..sanovat vaan ettei ehi viel..äiti muka väsynyt..?? kuitenkin äidin kuvia joutaa klaittamaan.. ei ees ekaa lastaan hehkuta kuvilla. aika rankkaa. kukaan ei ole nähnyt tätä jälkimmäistä.. täytyy myöntää että isä on komia mutta äiti on ihan ..kaameen näkönen.. liekö se syy..

No siis vauvamme oli vaunuissa makuupussissa. Missään ei ollut mitään vaaleenpunasta mistä vanhempi naisihminen kaupassa olisi voinut huomata vauvan olevan tyttö. Näin vaan kävi että tämän naisen mielestä vauvamme näytti aivan tytöltä. Jonkun muelestä vauvamme voi olla hyvin pojankin näköinen.. mistäs sitä tietää. Mutta minusta vauvani näyttääkin ihan tytöltä ja näin on myö smoni muukin sanonut.. voihan olla että joku luulee joku kerta pojaksi. Vauvoista kun on välillä vaikea sanoa ellei just oo joku vaaleenpunanen body josta voisi päätellä vauvan sukupuolen.

Vastasyntyneet vauvat kyllä harvemin ovat nättejä, sitten kunhan ne alkavat saamaan omia piirteitä, kurttujen sijaan, voi sanoa onko lapsi nätti vai ei.

Molemmat lapseni eivät ole syntyessään olleet kauniita, ei edes suloisia. Mutta kun pään muoto on muuttunut ( muutamassa tunnissa), niin voin sanoa että meillä on mahdottoman kauniit lapset.
Nuorimmaisella on niin syvänsiniset silmät, että niitä voisi katsoa vaikka kuinka kauan ja todella kauniit kasvonpiirteet. Vanhempi on myös kaunis lapsi, kauniit silmät, ja myöskin oikein kauniit kasvonpiirteet.

Ystävällä oli kaunis vauva, nyt 4- vuotiaana ei todellakaan ole kaunis poika. Ja sit taas nyt hänellä on vauva, mikä ei tosissaan ole kaunis, mutta voi olla että kaunistuu vanhetessaan.

Tosiasiahan on, että on söpöjä vauvoja, joita on kiva katsella ja sitten niitä seinästä revästyn näköisiä, jälkimmäisiä kohtaan on vaikee tuntee helliä tunteita ja sössöttää jotain tätimäistä lällytilällytiä. Mutta näinhän se on aikuisissakin, aika harva sitä on niin ihanan kaunis katseltava, suurin osa on sellasii "mukiin menevii keskivertoi", toiset raukat ei pääse ees keskivertoihin.

Voi hyvänen aika! Kun se kauneus ON katsojan silmissä. Kauneus on suhteellinen käsite ja subjektiivinen määrite. Oma vauva on ihanin ja suloisin, olkoon minkä näköinen tahansa.

Älä askaroi tällaisten asioiden kimpussa koska et saa koskaan itseäsi miellyttävää vastausta koska jo kirjoituksessasi poistat ne luonnollisimmat ja rehellisimmät vastaukset.

No älä nyt pelihousujas revi! Ei tää oo kuule niin vakavaa :D

Eikä ole olemassa jotain tiettyä vastausta, mikä erityisesti "miellyttäisi" minua. Miksi kysyisin, jos luulisin jo tietäväni vastauksen?

Meidän tyttö oli vastasyntyneenä... no ei ruma, mutta ei hykerryttävän kauniskaan. Lyttyyn painunut pattinenäinen silmät turvoksissa maailmaa tihrustava kirjava otus :) Älkää ymmärtäkö väärin, uskomattoman sanoinkuvaamattoman rakas, mutta ei ehkä puhtaasti ulkonäöllisesti "kaunis". Nykyään neiti näyttää hymyillessään äärimmäisen kauniilta ja erittäin tytöltä, mutta yhden tietyn yrmyilmeen kanssa ja sopivasti leuan suunnasta katsottuna (jolloin päälaelta muuta päätä harvempi tukka näyttää lähes kaljulta) hän näyttää myrtyneeltä keski-ikäiseltä verotarkastajalta. Söpöltä ikäherralta ;)

On mulla yksi kaveri, joka tuumasi, että ihan hämmentyi miten ruma vauva oli vauvana :) Tästä vauvasta on kasvanut jo kouluikäinen söpöistä söpöin neito, mutta ruttuotsaisena vauvana ei ollut kaunis edes rakastavan äidin silmissä sanan perinteisessä merkityksessä. Ihasteltava, hellyttävä, suloinen ja vaikka mitä muuta...

Olen jostain lukenut,että luonto on jäjestänyt tämän.Näin varmistuu pienokaisen tarvitsema huolenpito ja rakkaus.Sitähän se on,äidinrakkaus :D

Kaikki vauvat on rumia.

Muistan takavuosilta pari rumaa ja kerrassaan oudon näköistä vauvaa. Säälittelin vanhempia mielessäni ja lapsia myös. Muistan nämä pojat myös kouluiän kynnykseltä: edelleen voimakkaita outoja piirteitä. Lapset siis eivät ole samasta perheestä. Ovat tuttavaperheiden lapsia, joita näin silloin tällöin.

Nyt toinen on aikuinen ja toinenkin melkein. Pojat ovat todella komeita ja hyvän näköisiä. Toinen tekee mallin töitä ja samaa luokkaa on toinenkin.

Ja monesta lapsesta, joka pienenä oli ihastuttavan söpö, on kasvanut varsin tavanomaisen näköinen tallustaja. Eipä sillä että sen kummempi tarvitsee ihmisen ollakaan, mutta näin ne asiat voi muuttua.

Ei tämä varmaankaan mikään sääntö ole, että "rumista" tulee kaunottaria ja komistuksia, mutta havaintojeni mukaan näin usein käy.

Oma kummityttöni on tästä myös esimerkki. Hän oli pienenä oudon näköinen, sillä nenä ja leuka olivat ikäänkuin liian isoja. Kasvaessa suhteet tasaantuivat ja nyt nuorena aikuisena hän on todella kaunis. Leuka ja nenä ovat hyvän kokoisia - ei pieniä vaan juuri sopivia siihen naamaan. Näyttävät silmät ja vahvat kulmat näyttävät myös hyviltä. Pikkutyttönä kulmapehkot näyttivät tosiaan liian vahvoilta.

Näin se voi mennä. Mutta onneksi jokainen vanhempi näkee omansa ihanana. Jos ei niin kauniina mutta rakastettavana kuitenkin.

No huh, ei olis kyllä mulla pokkaa sanoa omaa lasta rumaks.. siis jos lapsia olisi. Olen kyllä nähnyt vauvoja, jotka eivät ole olleet kovin suloisia.

Mun poika on vissiin liiankin nätti, kun ihmiset luulee sitä useasti tytöksi.. Vajaa kaks vee kikkiratukka. Tarvii varmaan alkaa pukemaan sitä Äijä-paitoihin tms :D

En ole missään vielä nähnyt suloista kaunista ihmisen alkua. Kurttuisia pulleroita ja naama irvessä kinuamassa aina jotain. Kissan ja koiran pennut on suloisia ja kauniita. Ja jopa sarvikuononpoikanenkin on suloisempi kuin ihmisen vastaava.

Joillakin äideillä on hieman liikaa luuloja omaan pentuunsa nähden. Kuvittelee että muiden eli kaikkien mielestä heidän sirkka on niin suloinen. vaan kannattaa tottua ajatukseen, että muita ei varmasti kiinnosta teidän sirkan pierut ja tempaukset yhtään enempää ku naapurin vessassa käynti. vois julkisilla paikoillaki pitää ne jalat maassa ja huomioida myös toisiaki ihmisiä eikä tunkee niide sontakärryjen kans jokapaikkaan ja toisten eteen, tielle, päälle..jnejnejne. en yleistä kaikkia, mutta joillaki se pentu nostaa pisun päähän ja yritetää muita saada mukaa niiden itsekkääseen minäminä-juttuihin, kun ei se teidän sontiva pirkko ole yhtään sen suloisempi ku kukaa muukaa. lapsissa ihan samalla tavalla eroja ku aikuisissaki.jotkut kauniita, jotkut ei ja jokaisella se on omassa silmässä.

Mun tuttavalla on pieni poika,jolla on ADHD ja joka näyttää kaikissa valokuvissa aivan sarjamurhaajalta.Meinasin lentää selälleni kun näin hänestä ensimmäisen kuvan.Jos silmissä asuu pahuus ja pimeät voimat,niin tämän pojan silmissä se näkyy selvästi.Eipä tarvitse kymmentä,viittätoista vuotta kauempaa niin aivan varmasti se jätkä on uutisissa.
Äitinsäkin on maanis-depressiivinen älypää joten siinäpä oiva kuvio...huhhuh!

Ruma vauva ei tule itsestään rumaksi. Siihen tarvii ruma äiti ja isä.

Meijän vauva näytti alkuun aika vihaselle. Se muistutti mua siitä Ville Vallattoman naapurin sedästä.Nyt ku ikää on jo kuukausi ei poika onneksi näytä enää vihaselle. Mun mielestä on hirveen vaikee arvioida, onko hän ruma vai kaunis. Varmaan jotain siitä väliltä. Aika neutraali mielestäni.

Sillähän, että vauva on ruma tai kaunis ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mille vauva näyttää aikuisena. Rumasta vauvasta voi tulla hyvin kaunis aikuinen ja toisin päin.

No ei niin, mun yks tuttu oli lapsena kaunis, muta aikuisena kamalan näköinen, ikäistään vanhemman näkönen, vaikka ollaan saman ikäisiä, niin mä olen kuin parikymppinen ja kaveri 60 v!!
Ja yks oli lapsena kun apina ja nyt kuin jane.

Mun tyttö oli syntyessään punanen iholtaan, silmät syvällä turvonneessa päässä, niitä ei juurikaan näkynyt ensimmäiseen kuukauteen, posket niin pulleat että näytti ihan suun täyteen ahtaneelta hamsterilta. Nenä oli sellanen turvonnut mutkanen hyppyri. Aina kun itki niin toisesta silmäkulmasta katkesi verisuonia (ekoina viikkoina) niin silmä oli ihan punainen. Paksu michelin

Yksikään vauva ei mielestäni ole ruma. On vain erikoisia lapsia, erikoisen näköisiä jne, mutta ei rumia. Tietysti sama pätee aikuisiinkin (okei, olen alentunut joskus ajattelemaan että joku on ruma), mutta todellisuudessa kaikki eivät voi ulkonäköönsä vaikuttaa. Jotkut taas rumentavat ulkonäköään tietoisesti, esim. huumeilla tai liiallisella alkoholinkäytöllä.

Kälyni kerran totesi, että minun lapsi on kaunis ja suloinen, mutta erään tuttavaperheen nuorempi lapsi on vähän ruma. Sanoin vain, että mielestäni hän ei ole ruma, vaan erilainen. Eikä erilaisuus tee kenestäkään rumaa. Ihmekös nykyään lapsetkin helposti sortuvat koulukiusaamiseen, kun vanhemmat antavat huonoa esimerkkiä nimittelemällä toisia rumiksi. Eipä ole kovin kypsää, varsinkaan jos lapsia haukutaan rumiksi.

Ja käännetäänpä tämä niin, että jos joku tulisi sinun lastasi rumaksi haukkumaan, tuskinpa tokaisisit siinä vaiheessa hymyssä suin, no jotkut lapset vaan on. Vai kuinka?

Toinen lapseni syntyi kaksi viikkoa yli lasketun ajan käynnistyksellä. Pikkuinen oli punainen, iho ryppyiseksi kuivunut, korvanlehdet kaksinkerroin, oikea, aito pieni peikonpoikanen. Maailman ihanin oma vauva.

Meidän esikoinen oli sellainen, että jo synnytyslaitoksella häntä ihailtiin hoitajien toimesta erityisesti. Samoin neuvolassa. Silloin ajattelin, että varmaankin kehuvat kaikkia vauvoja, onhan heille vauvojen näkeminen arkipäivää. No, esikoinen oli tietysti äärettömän söpö. Sitten syntyi kakkonen. Hän ei saanut oikeastaan mitään kehua söpöydestään keneltäkään. Tietysti ne isovanhemmat ja parhaat kaverit jne, mutta ei todellakaan missään neuvoloissa tms. kehuttu muuta kuin terveeksi, mitä hän olikin. Silloin oikeastaan tajusin, että esikoinen oli poikkeuksellisen kaunis, toinen lapsi suorastaan ruma. Myös minun mielestäni.

Kolme lasta meille on syntynyt vielä tuon jälkeenkin. Heistä yksi oli todella suloinen heti vauvana, kaksi vähän vähemmän suloista. Ei nyt rumia, kuten tuo kakkonen, mutta ei erityisen kauniitakaan. Eikä se yksi kauniskaan vetänyt vertoja esikoiselle. Samaa mieltä olen edelleen, kun katson kuvia lapsistamme vauva-aikoina.

Eli kyllä itse ainakin olen nähnyt lapseni ulkonäön ihan puolueettomin silmin. Osa vauvoista on rumia, meillä on ollut yksi sellainen vauva. Osa vauvoista on suloisia ja söpöjä, osa ihan tavallisia, meillä on ollut noita kaikkia. Tuo vauvana niin ruma toinen lapsemme on nyt 12-vuotias ja ihan komea miehenalku (vaikka nuo teinipojat ovat mielestäni aina vähän koomisen hassuja finneineen, epäsopusuhtaisine raajoineen ja muutenkin epämääräisine ulkonäköineen) ja varsinkin siellä parin vuoden iässä ja siitä eteenpäin hän on ollut todella suloisen näköinen. Samoin muut lapsemme ovat kauniita. Eli ei se ruma vauva-aika ennusta tulevaisuuden ulkonäköä.

Jos on rumat vanhemmat, niin pentu on sen näköinen. Esimerkiksi ruma nokka tai silmät periytyy. Minusta kauniit lapset ja ihmiset on harvassa. Suomikin niin sukurutsattu maa, että naamasta jo voi päätellä mistä kylästä tyyppi kotoisin. Ollaanhan me suomalaiset rumia. Itse en kuulema ole suomalaisen näköinen ja emäntänikin on idemmästä.

Just.

Rehellisesti:
En ole koskaan nähnyt rumaa vauvaa - ja minä olen sentään nähnyt hiitä tuhansittain.

Kaltaisiasi rumia aikuisia sen sijaan olen nähnyt ja se surettaa ja säälittää.

Meidän perhettä on siunattu kauniilla tyttövauvalla. Jo synnytyslaitoksella häntä ihailivat hoitajat, lääkärit ja muut äidit. Tytöllämme on tummanruskeat, suuret silmät ja ripset ovat tumma, pitkät ja kauniisti kaartuvat. Iho on kauniin päivettyneen värinen, ei ollenkaan punakka. Rakenteeltaan siro ja omaa kauniit, pitkät sormet. Jopa kahviloissa ihmiset pysähtyvät ihailemaan häntä, on kuulemma aivan nuken näköinen. (Entisen) ystäväni lapsi oli valitettavasti, noh, vähemmän viehättävä. Pojalla oli isohko "pallopää", pottunokka, "sian silmät", punakka iho ja melkein valkoiset, ohuet hiukset. Rakas hän tottakai oli silti vanhemmilleen :)

Ainokaiseni ei ole mikään kaunis poika, en ole varma kuka hänen isänsä on. Jos isä olisi mieheni, en ihmettelisi miksi poikamme on niin "erikoisen" näköinen. Pahoin pelkään ettei tukkakaan kasva päähän kuin vasta 5 vuotiaana,isänsäkin kun on ollut kalju jo pitkään.

On se säälittävää, jos ulkonäköpaineet koskevat jo vauvoja......

Mulla on kolme lasta ja keskmmäinen, poika, ei ollut mun silmissä kaunis tai söpö. Itse asiassa ehkä vähän pelästyinkin kun oli niin erinäkönen ku esikoinen. Tällä pojalla oli napanuora kaulan ympärillä kun syntyi ja syntyessä ihan sininen. Ja mustat hiukset ja naama oli sit jonkun aikaa punanen ja silmätulehdus. En tiedä johtuiko sitten napanuorasta? Solisluukin siinä murtui...Itse sitten vielä kaikenlisäks masennuin aika pahasti synnytyksen jälkeen, niin ikävä kyllä en osannut rakastaa tätä pikkuista niinkuin normaalisti äiti rakastaa lastaan. :( Mutta, noin puolen vuoden iässä tästä pojasta tuli kuin enkeli. Hiukset oli vaaleat ja kiharat.Pojasta tuli oineasti todella kaunis. Itsekkin selvisin masennuksesta lääkkeitten avulla.

Kauneus on katsojan silmässä.
Miksi vauvan pitää olla kaunis? Kerropa se näin aluksi.

Millainen on "hirvittävän ruma"? Ymmärrän, jos lapsella on jotain ylimääräistä kasvoissaan, rasvapatteja tai muuta epämuodostumaa, ne pitää sitten korjata kirurgisesti. Mutta tavallinen lapsi on oman näköisensä, kuten olet itsekin. Tuskinpa olet ulkomuotoosi tyytyväinen. Aina pitää jotain kohentaa, meikata ja laittaa hiukset.

Olemme kaikki yksilöitä. Miksi joku tulisi arvostelemaan sinulle lapsesi ulkonäköä? Mitä tarkoitusta se palvelisi?

On olemassa ei niin kauniita vauvoja. On paksuja, punakoita, pienisilmäisiä (silmät lähellä toisiaan), karsastavia, mulkosilmäisiä, töpselikärsäisiä, harvathiuksisia tai jopa ihan kaljujakin vauvoja. Sitten on myös niitä, joilla on symmetriset kasvonpiirteet ja ovat isosilmäisiä, pitkäripsisiä, nöpönenäisiä, siropiirteisiä, paksuhiuksisia ja kulmakarvoissa luonnostaan tumma sävy.

Osa vauvoista tosiaan näyttää silmiini niin vastenmieliseltä, että on vaikeuksia tajuta niiden olevan tavallisia ihmisiä. Omaan silmään näteimmiltä näyttävät pienet, tummat ja rauhalliset vauvat. Vaaleat, yliturvonneet ja paksuhuuliset vauvat aiheuttavat minussa lähinnä väristyksiä.