voimat alkaa loppua, mitä tehdä?

No, teet siihen vielä muutaman lapsen lisää, sillai se suttaantuu :-D

Laitapa pallerolle luvallista tekemistä ja leiki, lue ja hassuttele hänen kanssaan.

miksi teet lisää lapsia kun et pärjää yhdenkää kanssa??? JÄrki käteeen nainen

Nooh,

positiivisen kautta minäkin yritän nämä asiat hoitaa. EI,ei, ei, ei,ei,ei konsertit kun johtaa juuri siihen, että lapsi tietää, ettei sillä ole mitään vaikutusta. JOs komennetaan niin sitten komennetaa nkunnolla. 2 vuotiaan voi laittaa jo vaikka pikkuriikkiseksi hetkeksi omaan huoneeseen ja oven kiinni. Sen jälkeen kun hoksii, että teki väärin, pitää sitten taas puhua.

Mutta koitapa löytää enemmän semmosia "Ei, et koske siihen! Tulepa, katoppas mikä tässä on haluatko kokeilla..." juttuja. Paremmin se meillä ainakin tehoaa kuin jatkuva kieltäminen.

Jos se yrittää viestittää että tahtoo ohjattua toimintaa. Ja jos puhut lapselle aina vain kieltosanoin ihan varmasti jatkuu tuo meno! Tuon ikäinen tarvitsee paaaljon opastusta, viihdytystä, leikitystä.. Poista KAIKKI mahdollisuudet tehdä herjoja eli älä jätä tavaroita joita voi heitellä, älä jätä ruoka pöytään valvomatta sekunniksikaan, touhota! touhua! tee arjenkin asiat LAPSEN KANSSA! ota mukaan pyykin lajitteluun ja koneeseenlaittoon (osaa se pienikin!) anna pilkkoa muoviveitsellä banaania hedelmäsalaattiin ja anna mättää kurkun paloja salaattiin, sekoittaa taikinaa, asetella (muovi)mukeja ja lusikoita pöytää katettaessa.. ei lapsi ajattele että ne on vaivaalloisia kotitöitä vaan että se on hänestä vallan ihanaa kun saa tehdä äidin kanssa ja osallistua äidin touhuihin!

Piirtäkää, maalatkaa, muovailkaa, hassutelkaa (nukeilla, nalleilla, tyynyillä, piilosilla, lumihangessa, pallon kanssa kentällä pihalla..)..

Toisin sanoen huomio pois lapselta vouhottamisesta! Turhaa se varmasti on se jatkuva ämpyily mutta mielestäni vain merkki siitä että hän turhautuu!! Tekemisen puute eikä niin pieni kuitenkaan vielä omaa ajattelutaitoa niin että osaisi aina keksiä itselleen tekemistä. Vaan vaatii ohjausta kaikkeen toimintaansa vielä. Kun näet tässä asiassa vaivaa ja esim. aloitat leikit apsen kanssa hän pian oppii että leikkiä voi hetken yksinkin (ja jopa nauttii siitä joskus, ihan pienenäkin) kunhan hän pääsee "sisään" siihen leikin touhuun.

Äläkä huuda pienelle lapselle koskaan ikinä!!! Äläkä varsinkaan joka asiasta! Se ei takuulla tunnu lapsesta mukavalta ja turvalliselta vaan aivan varmasti lisää lapsen turvattomuuden tunnetta ja voimistaa uhmaa/venkoilua/huonoa käytöstä/huutoa/parkua.. ei pieni lapsi osaa vielä käsitellä omia saati muiden tunnetiloja! Sinun pitää oppia käsittelemään nuo tilanteet raivostumatta ja saat sillä aivan takuulla lapsesikin rauhoittumaan. Vannon että kiristää hermoja kun kapsi saa raivareita mutta sinä olet se jonka pitää olla kun viilipytty näissäkin tilanteissa ja hellin sanoin ohjatalapsi kiukustaan pois. Näin lapsikin oppii käsittelemään negatiiviset tunteensa pois. Että niistä pääsee yli ja elämä voi pian taas hymyillä!

Onnea ja hermoja matkaan!! Aloita siitä että lopetat pienelle raivoamisen!! Nyt!! Ja jos joskus kilahtaakin (mikä nyt satunnaisesti on ihan normaalia vanhemmuutta) niin opi myös pyytämään sitä lapselta anteeksi halein ja suukoin (ja taas lapsi oppii että anteeksi pyytäminen saa kaikki osapuolet paremmalle tuulelle ja että äidinkin pinna ei ole rajaton). Silti, pidä omat kilahtamiset minimissä ne ei ikinä saa aikaan mitään hyvää ja positiivista pienen lapsen kasvatuksessa.

kysy neuvolasta apua. tai sit osahoitopaikka. ja jos on muittenkin mielestä mahdotonta eikä usko kenenkään harhautuksia tms postiivista huomioo, oisko mahdollista että olis joku kehityksellinen häiriö? tuli vaan mieleen. mut luultavasti on vaan luonteeltaan tuommoinen aktiivinen maailmantutkija. menee tuo meidänkin 1v jatkuvasti, kiipeilee tuoleille ja sieltä pöydille jos ei vahdi. täytyy just noita edellä mainittuja juttuja koittaa. esim sille oma siivousrätti ja jalkalistojen kimppuun, annan sen "imuroida" eka, kun tiskaan niin sillä on oma kulho ja vispilä jne.

Meillä sama juttu. Lapsi tosin syö kuin hevonen, kuusi ateriaa päivässä, mutta kulutus on sellainen, että juuri satiin puolitoistavuotis neuvolassa ensimäistä kertaa kymmpi kiloa rikki.

Meillä vielä myös sen verran nuoermpi, ettei osaa agressiivisesti käyttäty juurikaan, tosin tietää jo mitä läpsiminen, pureminen ja kynsiminen on, sen verran ahrjoitellut, mutta ei ole saanut niillä tahtoaan läpi, joten ei osaa niitä vielä tietoisesti käyttää.

Mä tilanneta seurailin jokin aikaa ja elelin stressaantuneena kotona, mutta sitten halusin muutoksen omaan olotilaan ja lähdin töihin. Saan lomaa lapsesta ja jaksan taas peremmin haastavaksi kokemaani arkea. Suosittelen, tosin tilassasi ei taida sekään onnistua. Voit olla vielä kaameampi keskustelupalsta äiti, kuin minä töihin lähtijä ja lapseen päiväkotiin vienyt, eli hae lapselle virikepaikkaa päiväkotiin, näin saat hengähdystauon säännöllisesti elämääsi, vaikka olet kotona. Ja osaa jo varautua siihen, että huononpaa äitiä kuin sinä ei ole olemassa keskustelepalstalaisten mielestä. Muista kuitenkin, että keskivertoinen keskustelupalstalainen sanoo, että hänellä vasta se temperamenttinen lapsi onkin, mutta heillä ei oikeasti ole käsitystäkään siitä mitä on elää temperamentisen lapsen kanssa. Ne joilla on temperamenttinen lapsi, kyllä ymmärtävät tuntemuksesi poikkeuksetta ja tietävät jos tilanne tuntuu seitämättömälle, sille pitää tehdä jotain konkreettista, eikä lapsen luonnetta muuteta millään kasvatusnikseillä...

Ennen ehdotettua lapsen päivähoitoon laittamista suosittelisin kokeilemaan mm. nimimerkin "Lapsi turhautuu" antamia neuvoja. Ja vaikka hakisitkin lapselle hoitopaikkaa, kannattaa noita neuvoja noudattaa kotona joka tapauksessa. Lapsen ottaminen mukaan kotiaskareisiin ja hänen kanssaan touhuaminen ja hassuttelu saattaa äkkiseltään tuntua työläämmältä kuin pelkkä ein hokeminen ja temppuilun lopettaminen karjaisemalla, mutta pidemmän päälle vaivannäkö palkitsee. Ihan jo siinäkin mielessä, että teillä molemmilla on päivän päätteeksi parempi mieli.

Jos lapsen isä ei ole sinua auttamassa ja tukemassa eikä apua ole saatavissa muualtakaan, osapäivähoito voi olla ihan hyvä vaihtoehto jaksamisesi kannalta. Varsinkin jos vauva valvottaa öisin eivätkä lapset nuku päiväunia samaan aikaan. Hoitopaikkaa kannattaa sitten hakea ajoissa, sillä kotona olevan vanhemman lapselle ei muistaakseni tarvitse järjestää paikkaa yhtä nopeasti kuin työssäkäyvän.

Meillä 1v 7kk ikäinen energinen ja vilkas lapsi ja vaatii kyllä jaksamista, itsekin toista lasta odotan. Ulkoiletteko päivittäin? Silläkin saa hyvin purettua virtaa ja sisätouhuissa jaksaa sitten leikkiä nätimmin. Itse olen huomannut, että oma lapseni tekee kaikkia "tuhmuuksia" enemmän jos on nälkäinen ja syönnin jälkeen leikkii paljon rauhallisemmin omissa oloissaan.

Parhaiten auttaa jaksamaan kun ajattelee, että tämä on vain ikäkausi ja menee aikaa myöten ohi. Ja kun hermot menee niin kannattaa aina muistaa, ettei lapsi ilkeyttään noita juttuja tee.