Harmaita, sateisia päiviä pitää! Ja niinkuin me toukokuussa muutaman hetken ajan jo ehdittiin tottua helteisiin. Aina keväisin toivoo, että ilmaston lämpeneminen lisääntyisi ja tuntuisi juuri meidän kesäajassamme. Mutta tässä taas tuijotetaan ikkunasta ulos pälyillen, josko mistään suunnasta sää kirkastuisi.
Mökillekään en lastenlasteni kanssa arvaa vielä lähteä, ennenkuin ilmat tästä lämpenevät, saarioloissa ilmat ovat vielä raaempia. Toisaalta heidän huoltonsa käy kätevämmin näin kaupunkioloissa, kiitos kaupungin tarjoamien ilmaisten lounasaterioiden leikkipuistossa. Ja viikonloppuni ovat täällä vapaat, kun nämä 8-, 9- ja 10-vuotiaat ovat kotonaan.
Minulta kysytään, miten jaksan heidän kanssaan, yksinäiseen elämään tottuneena. Sitä tässä mietin itsekin, miten kauan. Kyllä se tuntuu sielussa ja jäsenissä. Iloa antavat, olen heidän kaverinsa, meillä on hauskaa. Leikkeihin en suinkaan osallistu. Ja määrätynlainen auktoriteetti täytyy säilyttää.
Saamani palaute heiltä antaa voimia. Fyysinen puoli tässä saattaa pettää, mutta päivä kerrallaan.
Mitä Sinulle kuuluu näin lämpimämpiä kesäkelejä odotellessamme?
Mökillekään en lastenlasteni kanssa arvaa vielä lähteä, ennenkuin ilmat tästä lämpenevät, saarioloissa ilmat ovat vielä raaempia. Toisaalta heidän huoltonsa käy kätevämmin näin kaupunkioloissa, kiitos kaupungin tarjoamien ilmaisten lounasaterioiden leikkipuistossa. Ja viikonloppuni ovat täällä vapaat, kun nämä 8-, 9- ja 10-vuotiaat ovat kotonaan.
Minulta kysytään, miten jaksan heidän kanssaan, yksinäiseen elämään tottuneena. Sitä tässä mietin itsekin, miten kauan. Kyllä se tuntuu sielussa ja jäsenissä. Iloa antavat, olen heidän kaverinsa, meillä on hauskaa. Leikkeihin en suinkaan osallistu. Ja määrätynlainen auktoriteetti täytyy säilyttää.
Saamani palaute heiltä antaa voimia. Fyysinen puoli tässä saattaa pettää, mutta päivä kerrallaan.
Mitä Sinulle kuuluu näin lämpimämpiä kesäkelejä odotellessamme?
Vastaukset 18
Vanhimmat
sinä olet varmasti ihan oikea, mukava mummi. minulla ei sellaista ollut. oli vain mamma, joka sairaana makasi tupakeittiössä olevalla sängyllä, kiukutteli kaiken aikaa ja kränisi meille lapsille, jotka tietysti mennä juoksentelimme ees taas. Vuosi sitten vanhin veljeni suuttui minulle, kun sanoin mammasta, että hän oli "kamala akka" - se minulle lapsuudesta jäi mieleen. ei jäänyt mitään hyvää muistoa hänestä. se oli tosi ikävää. sinä voit olla tyytyväinen, sillä sinusta varmasti jäävät lapsenlapsillesi hyvät muistot. tosin, ihmettelen kyllä lapsiasi, miksi niin pitkiksi ajoiksi tuovat lapsensa sinun luoksesi. ajattelevatko ollenkaan, miten sinä jaksat?
Joka päivä soi puhelin "miten sä voit, vieläks sä jaksat?". "Ihan hyvin, toistaiseksi" ja kerron päivän ohjelmistamme. Lastenlapset ovat tottelevaisia ja auttavaisia, kantavat mm. kauppakassit jne. Ovat tilanteen tasalla.
He ovat "hoidossani" juhannukseen saakka, lasteni lomien alkuun saakka.
Sinun mammasi oli varmaan tuskastunut elämäänsä, sairauksiinsa ja senvuoksi äksyili lapsille. Ja tätähän pieni lapsi ei osaa ymmärtää luonnollisestikaan. Sen rupeaa ymmärtämään, kun ikää karttuu.
Kaikkea hyvää Sinulle, mummoaikaa odottavalle 51N:lle!
tässä odottelen, koska 2-kymppiseni alkaa jälkeläisiä saattamaan maailmaan. ex-mieheni on jo 2-kymppisen rouvansa kanssa saattanut maailmaan pienokaisen - pieni ruskeasilmäinen poika - oikein mukava tenava, joka minullekin jopa hymyili, heh.!
Viestistäsi täytyy vain todeta, että aika aikaa kutakin. Hienosti otat elämän vastaan siten kun on tullakseen. Nostan hattua, kuten sanonta kuuluu. Ja vauvelit ovat ihania! Odotappa vain, kun 2-kymppisesi jälkeläiseltä hymyn saat, olet täysin myyty.
Se on jämptisti niin että lapsenhoitajaksi en enää rupea. On omia menojakin sen verran ja ne muuttais koko elämäntapani, en ehkes vähäksi aikaa.
Työlästä olis ja huusholli sekaisin. Jokainen hoitaa omat lapsensa ja sillä siisti. Hyvät välit meillä silti on. Tuo toinen heidän mummu kyllä vielä joskus hoitelee.
Että koitahan jaksella, mutta pida huolta itsestäs.
Minusta tuli vaari sanan varsinaisessa merkityksessä vasta nuorimmaisen lapseni lapselle. Olen kyllä miettinyt, että johtuiko se mahdollisesti itsestänikin. Mutta en usko.
Nimittäin pojan perillisiä oli aina ja jatkuvasti hössöttämässä miniän vanhemmat, varsinkin mies, joka oli vielä avopuoliso, ei siis samaa vertakaan. Kun vaikka lapsen kengännauhoja piti auttaa solmimaan, niin eikös nämä: ei, anna minä hoidan. Tämä vain pienenä esimerkkinä. Ja sylissään piti jatkuvasti kuin omiaan meidän läsnäollessa.
Me vain vaimon kanssa hymähdeltiin toisillemme, että antaa lasten kasvaa, tyhmyyttä mikä tyhmyyttä.
Nyt lapset ovat isoja ja kanssakäyminen, kuten olla pitää.
Tyttären lasten ja molempien isovanhempien välit ovat tasapuoliset, normaalit, reilassaan.
Ja alusta alkaen sain olla heille oikea vaari.
En ole ollut koskaan lapsirakas, enkä halunnut avioliitossakaan lapsia. Kahden lapseni tulo maailmaan oli molemmilla kerroilla vahinko.
Tytöllä on jo omia lapsia, enkä missään nimessä suostuisi heitä hoitamaan.
Näin lapset viellä menettelee, kun saa sivusta seurata, eivätkä ole esteenä.
Jos elämässä jotain saisi muuttaa, niin menisin sterilisoitavaksi jo nuorena. Lapset veivät monta mahdollisuutta elämässäni.
viestisi kertoi paljon. olet elämääsi tyytymätön. keinutuolissa istuessasi todennäköisesti kadut tekemisiäsi etkä tekemättä jättämiäsi. eletty elämä on takana, tulevaisuus vielä edessä. elettyä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voit muuttaa. kaikkea hyvää sinulle toivon :)
ihminen olet, mutta et aivan ainutkerainen, sillä tunnen pari sinun laillasi ajattelevaa ihmistä. Valitettavasti heidän ratkaisumallinsa on osoittautunut virhearvioksi, sillä ´molemmat(naisia)ovat hyvin yksinäisiä ja hoivan ja avun, sekä läheisyyden tarpeessaan melkeimpä riesana veljensä lapsille.Toinen heistä käyttää vieläpä"hajoita ja hallitse" menetelmää kilpailuettaessaan veljensä tyttäriä. Hänellä on nimittäin perittävää ja sehän perii, kuka parhaiten mielistelee.Rakkautta ei kuitenkaan rahalla saa.
Erehdyit, en ole tyytymätön elämääni. Voin todella hyvin, enkä vietä päiviäni keinutuolissa. Kaikki mahdollisuudet on edessäni. Tuo minkä muuttaisin elämässäni, tuli mieleen, kun palstoilla on sitä muutaman kerran kysytty.
Halusin sanoa oman mielipiteeni lapsista. Ei kaikki naiset kaipaa äitiyttä. Haluan vain aikuisen ihmisen rakkautta ja seuraa, en viihdy lasten kanssa. Siinä ei mielestäni ole mitään katkeraa. Pidän lapsistanikin enenmän nyt, kun ovat aikuisia.
kummastelin kun sanoit katuvasi, että olet ylipäätään "tehnyt" lapsia. Eivätkö hekään ehkä olisi halunneet syntyä sinun lapsiksesi?!
Ei todellakaan ole mikään lämmin ihminen,joka ajattelee vain itseään.
Minä en luopuisi yhdestäkään lapsistani,enkä heidän lapsistaan.
Mikä ilo on katsella pienen lapsen iloisiin silmiin ja viattomiin kasvoihin.
Kyllä tulee olemaan yksinäinen vanhuus,jos lapsetkaan eivät sitten välitä,kun ei ole heistäkään välitetty kun olivat pieniä.
Vaikka ei vielä istukkaan kiikkutuolissa,mutta tulee sekin aika vielä että ei ehkä pääse sängystä ylöskään.
Sitten voivotellaan ja ihmetellään kun ei lapset
käy katsomassa,vaikka voihan lapset silti
käydäkkin,vaikka äiti olisi ollut minkälainen
tahansa.
Minä en ainakaan voisi silloin ees odottaa
lasteni käyntiä edes haudallenikaan.
Minä rakastan lapsiani ja tiedän heidän rakastavan minua,nytkin oli yökylässä
lapsenlapseni ja nukkui minun sängyssäni
se kun on leveä,ja mikä ihana lausahdus kuului,
mummin sänky paras sänky.
Olen heistä todella kiitollinen,yhden menetin,
mutta sille en voi mitään,kukaan kuitenkaan
ei koskaan häntäkään voi korvata.
Saammeko olla tyytyväisiä siitä kesästä mikä meillä tosiaankin oli silloin huhti-toukokuun vaihteessa.
Ja olisimmeko myös tyytyväisiä näistä muutamista aurinkoisista päivistä jotka jostain pilvien välipäivien joukosta kohdallemme osuvat.
En minä ainakaan.
Odotan lämpimiä aurinkoisia päiviä saapuvaksi kuin "kuuta taivaalta".
Odotan pääsyä lojuskelemaan tuonne aurinkoiseen pihaan lepotuoliini tai keinuun istuskelemaan.
Nyt vain istun tämän koneen vieressä ja sisälläkin tuntuu kylmältä.
Jopa niin kylmältä että luulee sielunsakin jäätyvän.
Tosin käyn pyöräilyllä silloin tällöin, mutta kun aina tuulee niin kovin ei sekään oikein suju.
Oli tuossa joku kirjoittanut lapsistakin josta minäkin muutaman sanan kirjoittaisin.
En myöskään ole nuorempana ollut mikään lapsiystävällinen, mutta kun sain omat lapseni (3) niin he olivat minulle niin kovin rakkaita.
Olenkin jossain maininnut että olisin antanut vaikka kuun taivaalta heidän käyttöönsä jos se olisi ollut mahdollista.
Mutta vieraista lapsista en erikoisemmin kiinnostunut silloinkaan.
En myöskään lapsenlapsiani sillä tavoin rakastanut kuin omiani. Olen kyllä heitä jokaista (6) aikoinani hoivannut, mutta mainita täytyy etteivät he koskaan ole niin hienoa tunnetta suoneet kuin omat lapset pieninä.
Mutta nykyisin huomaan iloitsevani jokaisesta pienestä lapsesta, oli hän tuttu tai vieras.
He ovat niin avoimia ja sanoissaan mitään vääristelemättömiä, niin että pakkohan heistä on pitää.
Kai itsekin olen ollut vähän jäykkä lähenemis tavoissani, mutta nykyisin halaan jokaista lastenlastani silloin kun tapaan.
Vanhin tosin täyttää tänään jo 20 vuotta, mutta halailemme mekin.
JK. Tosin muistelen ettei minua kukaan lapsena olisi halannut, vai onkohan unohtunut.
Tunnen tarvetta antaa palautetta 3 viikon lastenhoitourakastani, jota jaksamistani itsekin aluksi hiukan epäröin, kun en ole enää niin voimissani.
Eli. Niin viehkoa kuin heidän kanssaan toisaalta olikin, niin fysiikka petti. Voimat rupesivat vähenemään ja viime aikoina on huimannut. Iltaisin uni tuli vain nukahduslääkkeellä. Nyt olen luopunut tehtävästä, lapset (8-10-vuotiaat) yrittävät olla kotonaan keskenään nämä muutamat päivät ennen juhannusta, jotta saan välillä lepäillä laakereillani. Juhannuksen vietämme kaikki jälleen yhdessä.
Taas täytyy toistaa tuo "aika aikaa kutakin".
Ei ikäihmiselle sovi enää päivittäinen lastenhoito. Katsellaan vain sivusta. Keskitytään itseemme, siinä on kylliksi.
Lasten hoito kuuluu nuoremmille. Minäkin olen lakannut jälkipolven katraitten kaitsemisesta, kun joka kerta sain viikon parannella kuntoani, vaikka nautinkin lasten kanssa olosta. Mutta niin paljon tapahtumia joka päivän osalle on vanhalle ihmiselle liikaa. Illalla oli niin väsynyt, ettei osannut rentoutua unta varten, päivän tapahtumat vaan pyörivät mielessä. Muutama päivä tällaista, niin tohtorin pakeille oli aina asiaa. Myönnettävä on , ettei vanha jaksa.
Kiitos viestistäsi, oli lohduttavaa kuulla.
Tässä saunanjälkeisissä tunnelmissa tuli mieleen nuoruusajan vastaavat hetket: tukka kuntoon ja tansseihin! Reijo Taipale vuorostaan vakuuttaa laulussaan hauskasti edelleenkin, kuinka "Vanha vielä jaksaa..." No, hän on meitä nuorempi - ja saattaisipa meiltäkin vielä tanssi käydä, laulamisesta puhumattakaan.
Huomena ,pilvisellaista,
Tuli tuossa vähän huono omatunto,kun kerroit lastenlastesi hoidosta.Minulla on jo lastenlastenlapsia ja heidän kanssaan on jäänyt oleminen melkein syntymä päivien ja joulun viettoon.Olen hyvä kuntoinen ja pystyisin hoitamaankin heitä,mutta olen itsekkäästi ajatellut,että ei enää kuulu minulle.Lastenlapset hoisin ja elin heidän myötä rikkaasti,mutta nyt tämä kolmas polvi on vieraampi.Ajattelen että heillä on mummit ja ukit,minä vain "seurailen".
Itsekäs ,tunteeton ,mutta ei se sitä ole,elämän tilaanteni on vain se.Haluan täyttää loppuelämäni omilla haaveillani, toivomuksilla ,täyttymyksillä,ehkä,,,,,
Rakastan toki kaikkia perillisiäni,mutta nyt itsekkäästi ,rakastan itseäni.
Voimia vaan sinulle,olet rakas hoidokeillesi,
lämmöllä,pioni
Pitkällepä olet ehtinyt, lastenlastenlapsiakin jo.
Olet ajoissa aloittanut, toisin kuin minä, 29:nä.
Sinulla, jos kenellä, on korkea aika elää vain itselle, olet panoksesi antanut.
Kiitos toivotuksistasi!
On hienoa, kun on haaveita.
Haaveillaan...