Rich little bitch

Hello Friidu

Mä luin tossa sun seitsemän pientä kirjainta, joka oli minua kovasti miellyttävä runo. Muuten se rus tuli tutuksi kuningas Arthur filmistä, jossa itäslaavilaisia Ukrainan ympäristöstä nuorena haettuja nuorukaisia, sittemin ritareita tuotiin pyöreäpöydän äären puolustamaan saarivaltakuntaa (loistava filmi). Niin se rakkaus on yleensä kovin monisyistä ja tämä minun sahalaita riffini menee ehkä enemmän luonnon alkukantaisuuden puolelle ;)

Ainiin...juu tota korvaisin tuon sanan vanha mieluumin kokeneempi...kuulostaa paremmalta ;)

Kiitos sinulle Friidu

Last legion kirjoitti:

Hello Friidu

Mä luin tossa sun seitsemän pientä kirjainta, joka oli minua kovasti miellyttävä runo. Muuten se rus tuli tutuksi kuningas Arthur filmistä, jossa itäslaavilaisia Ukrainan ympäristöstä nuorena haettuja nuorukaisia, sittemin ritareita tuotiin pyöreäpöydän äären puolustamaan saarivaltakuntaa (loistava filmi). Niin se rakkaus on yleensä kovin monisyistä ja tämä minun sahalaita riffini menee ehkä enemmän luonnon alkukantaisuuden puolelle ;)

Ainiin...juu tota korvaisin tuon sanan vanha mieluumin kokeneempi...kuulostaa paremmalta ;)

Kiitos sinulle Friidu

;))) tuntee itsensä perin vanhaksi.;))) Tämä runo oli tavallaan jäähyväisruno nuoruuden suurelle rakkaudelleni...meni 30 vuotta..sattuimoisin meille suotiin hetki aikaa jälleen kohdata kuin laivat aavalla valtamerellä hetken...En vaan kestä enää...;))) nyt tämä mies lähdössä jälleen luotani tällä kertaa Kuubaan..;))) siitä ilmoitti eilen..tässä tunteet nyt vähän rakkauden osalta yhtä suurta myllerrystä...meikä ilmoittaa näin: menen tässä Cittariin... tämä rakas nuoruuden suuri rakkauteni taas puhelimitse lähdöstään näin: Ai niin lähden tästä 1/2 vuodeksi Kuubaan. En tiedä milloin palaan? Koiralle pitäisi saada vain hoitaja;))) Ei pitäisi koskaan antaa sydäntään varsinkaan nuorena miehelle jolla ikuiset Camel-bootsit jalassa jopa nukkuessa;))) ja ikää hänellä 13 vuotta enemmän..kuin minulla..

syyskuu2011 kirjoitti:

;))) tuntee itsensä perin vanhaksi.;))) Tämä runo oli tavallaan jäähyväisruno nuoruuden suurelle rakkaudelleni...meni 30 vuotta..sattuimoisin meille suotiin hetki aikaa jälleen kohdata kuin laivat aavalla valtamerellä hetken...En vaan kestä enää...;))) nyt tämä mies lähdössä jälleen luotani tällä kertaa Kuubaan..;))) siitä ilmoitti eilen..tässä tunteet nyt vähän rakkauden osalta yhtä suurta myllerrystä...meikä ilmoittaa näin: menen tässä Cittariin... tämä rakas nuoruuden suuri rakkauteni taas puhelimitse lähdöstään näin: Ai niin lähden tästä 1/2 vuodeksi Kuubaan. En tiedä milloin palaan? Koiralle pitäisi saada vain hoitaja;))) Ei pitäisi koskaan antaa sydäntään varsinkaan nuorena miehelle jolla ikuiset Camel-bootsit jalassa jopa nukkuessa;))) ja ikää hänellä 13 vuotta enemmän..kuin minulla..

;)))siis jonka itse tein Seitsemän pientä kirjainta;))) Helk..sitä kun kato nyt tämän ikäisenä jo..vaihtaa sivua..ei enää pysyä itekään perässä millä sivulla skrivaa mitäkin...Vauhti se ei meikältä näköjään ainakaan ota laantuakseen..sama vanha sählä ku ennenki;)))

Tsau:Friidu

syyskuu2011 kirjoitti:

;)))siis jonka itse tein Seitsemän pientä kirjainta;))) Helk..sitä kun kato nyt tämän ikäisenä jo..vaihtaa sivua..ei enää pysyä itekään perässä millä sivulla skrivaa mitäkin...Vauhti se ei meikältä näköjään ainakaan ota laantuakseen..sama vanha sählä ku ennenki;)))

Tsau:Friidu

Iltaa

Niin omaan vapaaseen tahtoon perustuva parisuhde taitaa olla lähes ainoa oikea keino onnelliseen suhteeseen. Periaatteessa ei ole velvollisuuksia, paitsi tietysti sallia vapaus päättää. Sisältä ohjattu omatunto on vapaan ihmisen velvollisuus. Asioita tekee mielellään ja pyyteettömästi, jos toisesta välittää ja toista rakastaa. Mutta ei velvollisuudesta, vaan koska välittää toisesta niin että haluaa tälle hyvää ja on halukas sen tekemään.

Vapaus on rakkautta, ja rakkaus vapautta eli vaikka on olemassa vaihtoehtoja, valitsee kuitenkin rakkauden kohteelleen parhaiten sopivan ja näin ollen vapaudessa vastuu on aina siis itselleen. Todellinen vapaushan tuo aina tullessaan myös vastuun.

Ja kuten Mark Twain jo sanoi aikoinaan melko kuvannollisesti;
“If you love something, set it free. If it comes back, it's yours, if it doesn't, it never was.”

Toivottavasti asiat lutviutuvat loppujenlopuksi kohdallasi onnellisesti ;)

Last legion kirjoitti:

Iltaa

Niin omaan vapaaseen tahtoon perustuva parisuhde taitaa olla lähes ainoa oikea keino onnelliseen suhteeseen. Periaatteessa ei ole velvollisuuksia, paitsi tietysti sallia vapaus päättää. Sisältä ohjattu omatunto on vapaan ihmisen velvollisuus. Asioita tekee mielellään ja pyyteettömästi, jos toisesta välittää ja toista rakastaa. Mutta ei velvollisuudesta, vaan koska välittää toisesta niin että haluaa tälle hyvää ja on halukas sen tekemään.

Vapaus on rakkautta, ja rakkaus vapautta eli vaikka on olemassa vaihtoehtoja, valitsee kuitenkin rakkauden kohteelleen parhaiten sopivan ja näin ollen vapaudessa vastuu on aina siis itselleen. Todellinen vapaushan tuo aina tullessaan myös vastuun.

Ja kuten Mark Twain jo sanoi aikoinaan melko kuvannollisesti;
“If you love something, set it free. If it comes back, it's yours, if it doesn't, it never was.”

Toivottavasti asiat lutviutuvat loppujenlopuksi kohdallasi onnellisesti ;)

;))) en usko..oma mieheni siis aviomieheni on hyvin vakasti sairas. Tiedämme että, nämä sairaudet lyhentävät taas hänen elinaikaansa...ja hänet kehen olisin voinut sitten turvautua hädän ollessa suurin...ajoin pois..hän saa nyt puolestani vaikka pysyävästi jäädä maapallon toisen puolelle niin halutessaan. Olen tuossa samaa mieltä jo tämän ikäisenä. Nuorempana aina ajatteli että, avioliitto on se ainoa ratkaisu..Nykyisin ajattelen aivan samoin kun sinäkin. Todellinen rakkaus on puhtaimmillaan juuri tuota mitä kirjoit. Hienosti todettu. Avioliitto instituuttina jotenkin helposti latistaa..Pidetään kaikkea jatkumona ja itsestään selvänä...kunnes tapahtuukin jotain traagista ja ennalta arvaatonta...kuten meillä ja miljoonissa muissakin parisuhteissa...Se muuttaa aina käsityksen elämästä ja vahvistaa myöskin käsitystä siitä perustosiasiasta. Elämä on myös haavoittuva.Särkyvä. Voimme oikeastaan siis elää vain hetken kerrallaan...aina. Mutta, haaveillahan voi...

Tsau:Friidu

Moro

Juu johtuu varmaan siitä, että sellainen pelkistämätön seksuaalisuuden vietti on paljon yksinkertaisempi kuin todellinen rakkaus. Tietysti, jos yhditää seksuaalisuuden ja rakkauden sekin voi olla tai ei ole...suoraviivaista ;)

Kyllä toi Tokelan biisi kuvastaa hyvin millä mielellä se alkukantainen räjähtävyys vyöryi paperille ;)

Toisilla se suurin työ (rönsyily) on ennen ja toisilla jälkeen esileikin ;)

Kiitos Putkivalo ja hyvää työviikon jatkoa!

Last legion kirjoitti:

Moro

Juu johtuu varmaan siitä, että sellainen pelkistämätön seksuaalisuuden vietti on paljon yksinkertaisempi kuin todellinen rakkaus. Tietysti, jos yhditää seksuaalisuuden ja rakkauden sekin voi olla tai ei ole...suoraviivaista ;)

Kyllä toi Tokelan biisi kuvastaa hyvin millä mielellä se alkukantainen räjähtävyys vyöryi paperille ;)

Toisilla se suurin työ (rönsyily) on ennen ja toisilla jälkeen esileikin ;)

Kiitos Putkivalo ja hyvää työviikon jatkoa!

Oot varmaan oikeassa, rakkaudesta kun puhuu on varovaisempi, kun siinä saattaa hukata itteään, siinä fyysisessä taas ei :) Piti palata sanomaan, että tykkään kyllä sun rönsyilyistäkin, mutta pakko aina kiusata kun tilaisuus tarjoutuu *häpee* Kiitos kun et kolauttanut pannulla :))

Kiitos toivotuksista, ja mukavaa, leikkisää viikonloppua sulle!

Hyvää huomenta,

Upea aamu saa jatkumonsa sisimmän lukiessa sanojasi, jotka nostavat upeuden uuteen perspektiiviin maisemassa. Seksuaalista viettiä ei tarvitse kaivaa esiin, riittää kun sille upeudelle antaa vaan virikkeitä ja kirjaa tuntonsa ylös. Toki se suurin vaikeus on, kuten tuolla aiemmin kommentointiin, ettei mopo ala keulia ja tee "taideteoksesta" liian "tahmean tunkkaista" tai "pornahtavaa".

Liona32 kiitos upeasta kommentista.