Eli sain tänään suosituksen lähteä hoitoon laitokseen masennuksen, ahdistuksen ja itsetuhoisten ajatusten takia lähinnä.
Osaako kukaan sanoa millaista siellä on ja mitä siellä tapahtuu ja kannattaako lähteä ? Toisaalta jos en lähde, niin jatkan dokaamista ja jokapäiväistä lärvien vetämistä koska en nyt vaan kestä todellisuutta. Koskaan aikaisemmin en ole dokannut tällä tavalla kun nyt, eli lähes kaks viikkoa putkeen.
Eli jos olet samoista syistä ollut hoidossa niin kerro auttoiko se ?
Osaako kukaan sanoa millaista siellä on ja mitä siellä tapahtuu ja kannattaako lähteä ? Toisaalta jos en lähde, niin jatkan dokaamista ja jokapäiväistä lärvien vetämistä koska en nyt vaan kestä todellisuutta. Koskaan aikaisemmin en ole dokannut tällä tavalla kun nyt, eli lähes kaks viikkoa putkeen.
Eli jos olet samoista syistä ollut hoidossa niin kerro auttoiko se ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Riippuu varmaan ihan sairaalasta mitä siellä on. Mutta eikö se ole ihan hyvä saada sen juomisputki poikki ja miettiä rauhassa asioita siellä.
Psykiatriseen sairaalaan pääseminen vapaaehtoisesti on aika harvinaista herkkua.
Pyydä päästä vaikka psykologin pakeille siellä, jos sitä ei muuten sinulle tarjota.
Rohkeasti.
Itse olen aikoinani ollut paljonkin psyk.sairaalassa vapaaehtoisesti. Silloin se tuntui hyvältä paikalta oli turvassa pahalta maailmalta. Pääasiassahan se on oleilua. Voihan sieltä saada vertaistukeakin jos sattuu olemaan muita samanhenkisiä potilaita. Olin samoista syistä sairaalassa kuin mitä sinä kerrot alussa. Ainoa poikkeus on se, että en käyttänyt alkoholia.
Nyt ajattelen, kun viimeisistä sairaalajaksoista alkaa olla aikaa, että sairaala ei koskaan parantanut minua. Koen, että se oli enemmänkin sellainen säilytyslaitos missä pidettiin sen aikaan kunnes pahin itsetuhoisuus oli mennyt ohi. Mutta kaikki kokee sairaalan eri tavalla ja eri sairaalat myös eroavat todella paljon. Itse en enää mistään hinnasta menisi sairaalaan. Mutta en missään nimessä sano sinulle, että älä mene sairaalaan. Enemmenkin suosittelen menemään. Sitten näet mitä se on. Voi olla että se on juuri sinulle sopiva hoitomuoto. Me olemme kuitenkin kaikki yksilöitä ja todellakin reagoimme asiohin niin eri tavalla. Sen sanon kuitenkin, että missään nimessä sairaala ei ollut mikään kamala paikka.
Viimeisen sairaalajaksoni vietin kuntoutusosastolla jossa oli yhtäjaksoisesti 7kk sisällä ja kirjoilla vuoden. Olin sielläkin vapaaehtoisesti. Jälkeenpäin ajattelen, että en ehkä hyötynyt siitäkään. Tai sain vuoden miettimisaikaa elämääni, mutta masennustani se ei parantanut, mutta ainakin se vuosi meni tavallaan turvassa itseltään. Ehkä sairaalassa on se hyvä puoli, että voi hiukan siirtää omaa vastuuta itsestään hoitohenkilökunnalle.
Olen kyllä todella kriittinen henkilö ja koitan jatkuvasti vaikuttaa mt.potilaiden asemaan ja oikeuksiin joten saatan tarkastella sairaalaa aivan liian kriittisin silmin joten ota sekin huomioon vastauksessani. Joten lopputulema on siis se, että mene ihmeessä.
Mä oon ollut psykiatrisella suljetulla osastolla Harjavallassa,se oli ihan kiva paikka.Hoitajat huolehti ja jutteli ja oloni parani.Suosittelen menemään,se saattaa oikeasti auttaa.Itse menin pakkohoitoon ja huusin ja raivosin etten koskaan sinne mene mutta tajusin että se oli oikea ratkaisu pakottaa mut sinne.Muuten en varmaan olisi edes elossa.
Voin kokemuksesta kertoa, ettei ainakaan suljetut osastot ole masentuneiden paikka.
Kahdesti ollut Peltolassa, toisella kerralla karkasin 15 minuutin ulkoilun yhteydessä. Asuin onneksi lähellä ja veljellä oli avaimet asuntooni.