Miten kärähitte juomisesta?

tota.. kärähin ja ne huus iha kauheesti. saan polttaa, mut juomista ne ei hyväksy. en suosittele kenellekkää. porukoiden luottamus katos hetkessä.

saan. vanhempani on aina tienneet juomisestani äiti osti minulle ensimmäiset siiderit 14 vuotiaana.nyt 16.5 Hänen mielestään se on parempi ni sit tietää et millon juon ja mitä eikä tarvitse olla huolissaan että mistä se viinojansa hankkii..
Tupakan polttoa he eivät hyväksy, itse en polta mutta veljeni on saanut kuulla siitä paljon.

Polttamaan aloin hiukka vajaa 13 kesäsenä ja joskus seiskan syksyllä ekoja pöhniä ottamaan. Ei niistä koskaan ollut porukoiden kanssa mitään puhetta mutta en koskaan sen kummemmin salaillu polttamista muuten kun että en nyt vielä silloin kotona polttanu.

Aika selvää nyt varmaan oli että niin usein kun aikamoisissa krapuloissa joskus oli viikonloppuisin vaikka yöllä olis hiljaa ollu tulevinaankin kotio että eiköhän tuo tiedossa ollut jo vaikkei sen kummemmin asiasta puhuttukaan. Isäukolla oli oma myhäilevä tyylinsä esittää asiat "onko jano?" ja "teillä taitaa koulussa olla melkoisesti vatsatautia..?" oli vakiokysymykset joskus.

14 vuotiaana sitten kävi "totaalinen" käry kun tuli tutustuttua mukavaan likkaan, joka tosin veti sinä iltana niin kauheat hönöt ja yli 20 pakkasta ettei ollu muuta vaihtoehtoa kuin mennä meille nukkumaan vaikka olin itsekin niin kauheassa kunnossa ettei pystyssä pysynyt.

Seuraavana päivänä asiasta keskusteltiin pari lyhyttä lausetta, isäukko totesi että jaahas poika on aloittanut aikuisten elämän ja koska hän ei halua asiasta alkaa väittelemään (en ollut mikään kotiterroristi pikkurikollinen, aika rauhallinen oikeastaan) niin jos sopii että kun tarvit viikonloppuisin joskus juotavaa niin kerro, hän hakee.

Tietää ainakin ja tiedän itsekin ettei juo jotain kotitekoisia sotkuja tai tuntemattomia litkuja. Totesin välin olevan ok ja sanoin suoraan että poltan muuten kanssa että mites sen laita. Ukko totesi tietäneensä jos toista vuotta, sanoi että se on jokaisen oma asia.

Tämän jälkeen ei asioista puhuttu, itse pidin järjen päässä mutta aina kyllä sitten ostettiin hörpytkin kun niitä tarvitsi. Sen verran hyvin meni kaikki aina että pidinkin neutraalit välit enkä mitään päivien ryypiskelyjä varten pyytänyt. Ihan yhtä tai joskus harvoin kahta iltaa varten.

Porukoilla oli aina tällainen "itse päättää tiettyyn rajaan asti" systeemi, sitten jos jotain joskus ylitti rajaa niin ongelmat olivat sitten sitä suuremmat.

No mä kärähin juomisest sillee et mun mutsi löys mun kätköt eikä se paljoo mitää sanonu... Vähä varotteli et: ei saa juua paljoo...ja sitä rataa.
Röökii oon polttanu 15-vuotiaast asti ja sillon mulle sanottii et ku alotan ni mun täytyy tietää mitä röökist voi tulla...
Huomaa kyl et kaikki on jotenki muuttunu ku pikkusysteri tuli ekan kerran kännis himaa 11-vuotiaan.... Se kyl sai huudot.... Nyt se on 12 ja kyl se on poltellu kaks viikkoo vaik moon sanonu sille vaik mitä..... Ite vedin ekan röökin 13-vuotiaan kutosel....

Kärähdin yksinkertasesti kun kaverit kiikutti änkyräkännis kotiin... Nolo juttu, en suosittele... Siitä sit kuultiin seuraavat pari kuukautta. toista kertaa en oo jääny kii ja oon kans osannu kattoo kuin paljon otan kerralla. et oli sinä kai jotain opetustakin. Polttamisesta en tiedä ku sain lopetettuu mut ryypätä en sais.

Juu no mä aloin juomaan tossa parisen vuotta sitten. Oli tulossa se päivä ko pääsin kasilta pois ja olihan pakko päästä juomaan (= mä sitten sanoin äitille että mä muuten juon koulujenloppuna, te saatte ostaa viinat. No äiti sit vaan sano että kunhan mä juon kotona tai se ees tietää missä mä juon ni asia selvä. Sille on siis muuten aivan sama et juonko vai enkö kunhan se tietää että missä mä meen.

Tupakanpoltto aslko niihin samoihin aikoihin. Vähän aikasemmin. En mä siitä oikeestaan kärähtäny, mä aina pöllin mun porukoilta tupakkaa kunnes olin ollu muutaman päivän ilman ja menin äitin luo kysyyn et voiko ne ostaa tupakkaa. No sitten ko iskä tuli töistä ni mä olin ilonen tupakka-askin omistaja. Ei mein porukat silleen tykkää et mä poltan, kyllä ne aina valittaa että mä poltan liikaa mut tähän päivään asti mä oon joka päivä saanu askin tupakkaa. Ei ne siitä sen enempää.

Ja hyvä näin. Mun mielestä on just parempi että vanhemamt ymmärtää tommosen, niihän sitä sanotaan että mitä enemmän kielletään ni sitä mielenkiintosemmalta se tuntuu. Nii ja joku on joskus sanonu mulle että mun vanhemmat ei välitä musta paskanvertaa, siinä mä oon kyl täysin eri mieltä meinaan sillonhan ne just välittää kun ne antaa mun ikäsen (17v) tehä melkeen mitä ite haluan mut ne kuitenkin pitää huolen etten tee mitään kauheen tyhmää (= tälleen mäkin aion kasvattaa mun omat lapset (=

mun porukat antaa ryypätä mut tupakointi on ehottomasti kielletty...:/

juomisesta jäin kiinni ja sen jälkeen äiti on ostanut mulle kaikki juomiset.olin silloin 14 vuotta.tupakan poltto...kerroin itse että poltan...parempi mielestäni itse kertoa.nykyään äiti ostaa tupakatkin mutta isä ei hyväksy juomista eikä polttamista vaikka itse polttaa...mutta näin meillä...:)

Edellisten viestien jälkeen voin vaan todeta sen, mitä laki sanoo: alkoholin välittäminen ja antaminen alaikäiselle on lain mukaan rangaistava rikos. Myös silloin kun vanhemmat ostavat alkoholia omalle lapselleen.

Olen yläasteen opettaja ja äiti (16v. ja 18v. tytöt). Olen tehnyt selväksi niin oppilailleni kuin omille lapsillenikin (sekä heidän kavereilleen), että minä en alaikäiselle alkoholia tarjoa enkä osta ja piste! En käytä sitä itsekään. Se onkin ollut suurta hämmästystä herättävä ja joillekin nuorille vallan uusi tieto, että alkoholia ei todellakaan ole pakko käyttää, vaikka olisi ikää ja rahaa sen hankkimiseenkin.
Todella antoisia keskustelua olen käynyt aiheesta 7-9 lk:ein kanssa. Olen kotitalousope.

Itse jäin poliiseille kiinni, kun olin jotain 15v ja pausille(Tampereella sosiaaliasema, joka on viikonloppuisini nuorten selviytymisasema) jouduin... Poliisit tuli ensiksi kaataaman kaljat pois ja käski lähteä menemään, myöhemmin illalla törmäsin kavereiden kanssa samoihin poliiseihin..
Vaikka en ollut edes kovin päissäni, mutta selvitymis asemalle jouduin... Siitä sitten sosiaalityöntekijät innoistuivat ja minun "suurta" juomista mietitiin oikein kunnolla..
Ei porukat anna "virallisesti" ryypätä, mut ei ne ole sillain kotona että näkis jos tuun kotiin päissäni.. Sitten jos ne on kotona ja tuun kotiin viikonloppuna illalla, niin niillä on tiukasti makuuhuoneen ovi kiinni, eikä ne tuu puhumaan mitään.. Kyllä ne varmasti arvaa, mitä kavereiden kanssa puuhailen viikonloppuisin;)

Tuli jotenkin surullinen olo tästä viestiketjusta. Vanhemmat ostaa lapsille viinaa, ja toteaa vielä päälle että "nyt sinä olet sitten aikuinen kun olet aloittanut viinanjuonnin". Siinäpä teille aikuisuuden mallia.

En muista täsmällisiä lukuja, mutta riski päätyä alkoholistiksi aikuisena on moninkertainen riippuen siitä, kuinka nuorena aloittaa alkoholinkäytön. Yhtä paha juttu on, että kun nuoren ihmisen aivot ovat vielä kehittyvässä vaiheessa, toistuvat humalatilat vaikuttavat aivojen mielihyväkeskukseen niin, että aivot myöhemminkin hakevat mielihyvää alkoholinkäytön kautta, eivätkä saa sitä enää muista asioista. Samaten omia tunteita ei opita käsittelemään, kun on helpompi tukahduttaa ne viinalla. Ei todellakaan ole samantekevää, minkä ikäisenä alkoholinkäytön aloittaa, kun lopputuloksena voi olla alkkis, joka ei nauti mistään muusta kuin viinasta ja purkaa vihantunteensa tappelemalla.

Omat lapseni ovat vielä melko pieniä, mutta olen jutellut heidän kanssaan paljon alkoholinkäytöstä, nimenomaan sen hyötykäytöstä eli mitä iloa alkoholista voi olla. Heille on tavallista, että vanhemmat käyttävät alkoholia, mutta ovat aina "käytettävissä" eli eivät ole sekaisin. Kännisiä lapset pitävät outoina, ja siitäkin on juteltu, että kaikki ihmiset eivät osaa käyttää alkoholia sopivasti ja menevät sitten sekaisin. En ole itsekään ikinä ajatellut, että sekavuudessa olisi jotain tavoiteltavaa, voi vain toivoa, ettei lapsillakaan olisi isompina tarvetta mennä sekaisin.

tais olla niin että äiti/isä huomas ku niitten viinavarastot tyhjeni sattumalta... mulla on kyllä kaks muutaki sisarusta, sisko joka ei asu enää ees kotona ja pikkuveli joka oli sillon 4. luokalla-... joten onko paljo vaihtoehtoja kukahan ne olis vieny :)
kyllä mun vanhemmat antaa mun ryypätä. aluksi ne oli vähä sitä vastaan mutta ku kerroin paremmin mun menoista ja ku ne tiesi mis porukois mä liikun ym. niin ne lopetti. kyllä ne yleensä kysyy et paljo mä meinaan ottaa mut ei ne siihen asiaan sen enempää puutu...
tupakka... sitä ne ei kato kovin hyvällä :)

mä oon 15v en oo kärähtäny viinasta koska en juo oon päättänyt sen et en ryyppää vaik muut ryyppäis kyl mä joskus ihan pikkasen jotain juon mut tosi vähän en meinaat haluu samaistuu mun vanhempiin ne on molemmat juoppoja.kyll ne antais juoda.mua vaan ärsyttää kun jokkut kaverit painostaa juomaan ja sanoo et ei me sun kans voida olla kun et jua et sä pelkäät vaan,et uskalla.ne ehkä ymmärtää joilla on juopot vanhemmat...sori tipi menin vähän asian viereen

Pyysin, että äiti pienentäis kaverilta saatua paitaa, ja ku se haki sen mun huoneesta kaapista se löys mun tyhjän kuohuviinipullon jota en ollu ehtiny hävittää. Se oli jääny ekalta kerralta kun join kunnolla. Ei se sanonu siitä edes mitään, paitsi kun mä kysyin, että mistä se oli löytäny sen pullon, kun se pisti siihen jotain ruusua joskus. Sitte mä vaan sanoin, että joo, join sen yksin, ei mulle edes tullu mitään kännejä (mikä oli totta, oli varsin tylsää siis) ja isosiko osti. Ja se siitä. Äiti katto ankarasti muttei sanonu mitään. Eikä oo tarvinnu, sen jälkeen en ole juonut, kun oli niin naurettavaa. Voi olla, ettei kauheasti edes kilarois jos joisin, käskis vaan olla varovaisia. Ja mä varmaan antaisin niille luvan soittaa perään jossain vaiheessa iltaa, jotta ne tietäis, että olisin yhä elossa. Mutta kun ei vois kiinnostaa alkoholi vähempää. Eikä tupakointi. Sisko en eri juttu, mutta nyt kun se on täysikänen, ne ei enää sano siitä muuta ku muutaman nuhteen, jos kokee sen tarpeelliseksi.

mulla on kamalan ahdistava olo...oli tänään mutsin kanssa PIENI juttutuokio,kun se itkien sano mulle,et ymmärtää ne pari siideriä sillon tällön,mut tupakkia se ei kuulemma hyväksy!!!mä olen kokoajan tienny,et äiskä tietään mun röökaamisesta,mut tänään siitä tuli ihan hysteerinen ja silleen...olen parkunut tänään kokopäivän ja vieläkin on sellanen olo,et se on mun vika,et meijän mutsi (joka ei itke tosiaankaan usein) ítki tänään ja paljon....ekan kerrän kärähdin juomisesta n.puolvuotta sit,ku menin känissä kotiin naama ruvella....tuota en soisi kenellekkään 14-vuotiaalle...tupakan polton lopetan kyllä nyt,koska rakastan perhettäni!!!!!!!!

Saisin juoda ja polttaa nii paljon kun lystää. Ennen roikuinkin kavereitten kanssa illat kylillä juomassa ja poltin tupakkaa. Mutta siihen se sitten loppui, nyt vuoden raittiina ja aion jatkaa samaan malliin. =)

ja ryypätä mieleni mukaa, mut täs maailmas on paljo parempaaki tekemist ku vetää kännit joka viikonloppu.
Tavoitteeni on hankkia kunnon koulutus ja saada kiinnostava duuni jost maksetaan kunnolla että ite saisin oman elämäni raiteille. Työttömäks juopoks en kyllä päädy kuten mutsini ja faijani.