Minkä ihmeen takia ihmisten täytyy elää "täydellisinä" kuvittemalla kohentavan itsetuntoja? Minkä takia jotkut heistä pitää mennä mollaamaan toisiaan erilaisuuksien takia? Mikä heitä oikein vaivaa? Katkeruus, kateus, rakkaudettomuus?
En kiellä ihmisiä kuitenkaan kommentoimasta, sillä onhan heidän joskus "pakko" kertoa mielipiteitä. Ihmisten pitäisi ajatella kuitenkin kaksi kertaa ennen kuin he sanovat tiettyjä asioita. Joku uhreista saattaa oikeasti olla aivan ahdistunut ja raunioina ja ns. hypätä kaivoon heidän itsekkyytenne takia, koska uhrien tunteet jo entisestään voimakas paha olo voimistuu. Kuka ilkeilijöistä ja kiusaajista haluaisi taakakseen kantaa loppuelämän ajan esim. sen että on ajanut toisen hulluksi hoito-osastoon tai kuolemaan? Onko kiusaus ollut silloin sen arvoista, että joutuu elämään sellaisen asian kanssa loppuelämän?
Ihmiset, joilla ei ole diagnooseja ollenkaan, ovat heikkojen ja neurologisten kanssa joskus niin ****anan tyhmiä ja itsekkäitä. Kyllä se on ihan selkeä, moitittava ja rankaistava juttu, jos he ovat tuollaisia. Väärin tekeminen on väärin tekemistä! Jos satuttaa toista ihmistä, saa kantaa itse seuraukset.
Ja kyllä se on niin, että jos satuttaa toista ihmistä, niin sillä jota satutettiin on oikeus satuttaa takaisin. Muutenhan häntä sattuu ensin ja sitten vielä toisen kerran, kun hän yrittää olla "hyvä" sekä "kärsivällinen" ja olla antamatta takaisin; pahimmassa tapauksessa kiusattua vaan sattuu koko ajan lisää, kun pahantekijät pääsevät kuin koira veräjästä.
En voi kantaa yksikseen paljon vastuuta, jos tekisin kostoja, sillä se olisi pelkkää myrkkyä, kun toinen haluaa päästä kuin koira veräjältä siitä että toinen kantaa vähemmän vastuuta. Ihmiset eivät kykene luottamaan entisiä kiusaajia, vaikka nämä olisivat "muuttuneet", sanotaa vaikkapa 10 vuotta myöhemmin.
Sen takia en koskaan halua olla neurologisten joukoissa, sillä ihmiset voivat yhdistää minut neurologisena. Minulla ei ole ulkoista vammaa, koska olen keskivaikea asperger ja minulla on mahdollisuus mennä itsenäisesti jonnekin julkisiin paikkoihin kuten kahvilat, kaupoissa yms. Mutta se on todella itsekästä, jos sulaudun sellaisiin joukkoon, joilla ei ole diagnoosi. Ei ihme, miksi ei kannattaisi käyttää Tavallista-sanaa, vaikka valitettavasti sitä tapahtuukin niin.
Ihmiset viettävät hauskaa yhdessä juodessaan erikoiskahveja kahviloissa ja leikkivät digikameroitten kanssa kuin olisi jotain merkityksiä, mutta kun ei olekaan!
Sen takia olen joutunut vatvomaan mietiskellen kurjat menneisyyteni väsymykseeni asti. Sen takia lähdin pois eräältä säätiöltä ja piilotellut itseäni toisessa säätiöllä, jota nykyään käyn siellä. Sen takia olen pukeutunut gootti-vaatteisiin. Jos jonakin aikana tuntemani vihamieheni kuolisivat onnettomuuteen, sairauteen tai tappoon, joka ei olisi minun aikaansaannoksistani, piinani voisi loppua "lopullisesti". Mutta sitten eläisisin epärehellistä elämää.
Olen yrittänyt käyttäytyä parhaani mukaan. Mutta me olemme vain ihmiskunnan sätkynukkeina. Ihmisten pitäisi miettiä itse miten he haluaisivat, että heille vastattaisiin tai kommentoitaisiin heidän aloituksiinsa? Kiroilemista, haukkumista ja mollaamistako he haluaisivat kuunnella? Ironista, meille on opeteltu ettei hölmöydestä kannata välittää tai on itsekin hölmö.
Oletteko (teidänlaiset itsekkäät) ihmiset nyt tyytyväisiä tekoihinne? Minä en ole. Harva meistä pystyy tekemään elämästään merkityksiä.
Anteeksi sekava teksti. Täällä vihamielinen kyyneleet silmissä kirjoitan.
En kiellä ihmisiä kuitenkaan kommentoimasta, sillä onhan heidän joskus "pakko" kertoa mielipiteitä. Ihmisten pitäisi ajatella kuitenkin kaksi kertaa ennen kuin he sanovat tiettyjä asioita. Joku uhreista saattaa oikeasti olla aivan ahdistunut ja raunioina ja ns. hypätä kaivoon heidän itsekkyytenne takia, koska uhrien tunteet jo entisestään voimakas paha olo voimistuu. Kuka ilkeilijöistä ja kiusaajista haluaisi taakakseen kantaa loppuelämän ajan esim. sen että on ajanut toisen hulluksi hoito-osastoon tai kuolemaan? Onko kiusaus ollut silloin sen arvoista, että joutuu elämään sellaisen asian kanssa loppuelämän?
Ihmiset, joilla ei ole diagnooseja ollenkaan, ovat heikkojen ja neurologisten kanssa joskus niin ****anan tyhmiä ja itsekkäitä. Kyllä se on ihan selkeä, moitittava ja rankaistava juttu, jos he ovat tuollaisia. Väärin tekeminen on väärin tekemistä! Jos satuttaa toista ihmistä, saa kantaa itse seuraukset.
Ja kyllä se on niin, että jos satuttaa toista ihmistä, niin sillä jota satutettiin on oikeus satuttaa takaisin. Muutenhan häntä sattuu ensin ja sitten vielä toisen kerran, kun hän yrittää olla "hyvä" sekä "kärsivällinen" ja olla antamatta takaisin; pahimmassa tapauksessa kiusattua vaan sattuu koko ajan lisää, kun pahantekijät pääsevät kuin koira veräjästä.
En voi kantaa yksikseen paljon vastuuta, jos tekisin kostoja, sillä se olisi pelkkää myrkkyä, kun toinen haluaa päästä kuin koira veräjältä siitä että toinen kantaa vähemmän vastuuta. Ihmiset eivät kykene luottamaan entisiä kiusaajia, vaikka nämä olisivat "muuttuneet", sanotaa vaikkapa 10 vuotta myöhemmin.
Sen takia en koskaan halua olla neurologisten joukoissa, sillä ihmiset voivat yhdistää minut neurologisena. Minulla ei ole ulkoista vammaa, koska olen keskivaikea asperger ja minulla on mahdollisuus mennä itsenäisesti jonnekin julkisiin paikkoihin kuten kahvilat, kaupoissa yms. Mutta se on todella itsekästä, jos sulaudun sellaisiin joukkoon, joilla ei ole diagnoosi. Ei ihme, miksi ei kannattaisi käyttää Tavallista-sanaa, vaikka valitettavasti sitä tapahtuukin niin.
Ihmiset viettävät hauskaa yhdessä juodessaan erikoiskahveja kahviloissa ja leikkivät digikameroitten kanssa kuin olisi jotain merkityksiä, mutta kun ei olekaan!
Sen takia olen joutunut vatvomaan mietiskellen kurjat menneisyyteni väsymykseeni asti. Sen takia lähdin pois eräältä säätiöltä ja piilotellut itseäni toisessa säätiöllä, jota nykyään käyn siellä. Sen takia olen pukeutunut gootti-vaatteisiin. Jos jonakin aikana tuntemani vihamieheni kuolisivat onnettomuuteen, sairauteen tai tappoon, joka ei olisi minun aikaansaannoksistani, piinani voisi loppua "lopullisesti". Mutta sitten eläisisin epärehellistä elämää.
Olen yrittänyt käyttäytyä parhaani mukaan. Mutta me olemme vain ihmiskunnan sätkynukkeina. Ihmisten pitäisi miettiä itse miten he haluaisivat, että heille vastattaisiin tai kommentoitaisiin heidän aloituksiinsa? Kiroilemista, haukkumista ja mollaamistako he haluaisivat kuunnella? Ironista, meille on opeteltu ettei hölmöydestä kannata välittää tai on itsekin hölmö.
Oletteko (teidänlaiset itsekkäät) ihmiset nyt tyytyväisiä tekoihinne? Minä en ole. Harva meistä pystyy tekemään elämästään merkityksiä.
Anteeksi sekava teksti. Täällä vihamielinen kyyneleet silmissä kirjoitan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tahtoisitko kirjoittaa aiheesta lisää..?
http://aspergerinfo.foorumi.org/index.php?sid=f27be42f9a65b095ac10e7d7381a3bc0
Hyvää ja kaunista Joulua kaikille autisminkirjolaisille. Yrittäkää uskoa itseenne, omiin vahvuuksiinne ihmisinä; jokainen elollinen olento maanpäällä on arvokas.
Yrittäkää akiivisesti tuoda kaikin mahdollisin keinoin esille epäkohdat, joihin tahdotte oikeuksienne toteutumiseksi puututtavan. Älkää pelätkö, sillä Suomi on yksi turvallisimmista maista missä voi ilmaista mielipiteensä joutumatta rangaistuksi syyttä. Mutta mikäli rikot Suomen lakia ja todellinen rangaistus sinulle luetaan, voi se olla jotain sellaista, mitä et koskaan olisi tahtonut tulla tänne meidän maalle vastaanottamaan.
Toi edellinen voisi olla hyvä nuoremmille "ei vielä niin vaikeasti oireileville" aspergereille, jotka tahtovat jutella muustakin kuin autismista ja ihan tavallisista nuorten aikuisten elämään kuuluvista jutuista.
Jälkimmäinen sensijaan sopii mielestäni pääosin aikuisten, "jo vähän kokeneempien" autisminkirjolaisten vertaistukeen, missä voidaan vaihtaa omakohtaisia kokemuksia kaikesta jo tähän mennessä koetusta.
Nimerkki "ihmisluonnon julmuus" varmaan osaa itse päättää mihin kulloinkin tahtoo kirjoittaa. Tällä hetkellä hän on varmaankin nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa ajatuksistaan tänne, koska asiallista vertaistukikanavaa ei aspergereille ole aikoihin enää ollut olemassa.
https://www.tukinet.net/
tuonne voisi perustaa asseille oman ketjun vaikka nuorten osastolle.
En usko autisminkirjolaisen viihtyvän tuolla vaikka oma osasto siellä heille perustettaisiinkin. Foorumi on liian sekava ja hajoitettu liian moneen osaan. Räikeästä kaupallisuudesta tulee myös miinusta.
Mitä kaupallisuutta siellä muka on?
Sehän toimii RAY:n tuella ja esim SPR;n nuorten liveissä on mukana assinuoria kuten minä.
Löytyisikö noista ketjuista jotain samankaltaisuuksia kokemasi kanssa?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10009608
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9987160
Voitaisiinko mielestäsi jotenkin näistä rakkaudettomista ihmisistä tehdä vielä joskus rakkaudellisia, vaikka olisivatkin itse vain toisten vahingoittamistarkoituksessa tarkoituksellisesti lähteneet heikompiaan rikkomaan?
Jokainen voi henkilökohtaisesti pyrkiä tekemään parhaansa lähimmäistensä hyvinvoinnin eteen, omien voimavarojensa rajoissa. Vaikka usein vähäistenkin tulosten saavuttamiseksi noinkin haasteellisessa tehtävässä tarvitaankin uskomaton määrä kärsivällisyyttä, lujaa tahtoa sekä periksiantamattomuutta uskon, ettei mikään voi estää tavoitteiden toteutumista tapauksissa, joissa päämäärät ovat etukäteen tarkkaan määritellyt ja pyrkimys niihin aito.
Kiitos tuestanne.
Puhutaanko nyt varmasti samasta asiasta?
Oliko nimimerkin "3" kirjoittama teksti jonkin Infofoorumista vastaavan käsialaa?
Entä nimimerkin "vertainen/KKO.fi"?
Samaa mieltä, jatkettaisiinko keskustelua aiheesta jossain muualla? Liitosta suositeltiin tällaista keskustelupalstaa kuin aspergerinfo.foorumi.org.
Löytyykö tuolta edes tarvittaessa mm. juridista tukea, mitä erilaisten yhteisöjen edunvalvonnasta huolehtivat henkilöt toisinaan voivat työssään tarvita?
Jäähän sinä sitä mietiskelemään.
Väitätkö toiminnanjohtajan antaneen tuonlaista informaatiota? Eipä oikein uskottavalta kuulosta.
Tuosta nimimerkkien 12 ja ^13 välistähän on poistettu taas yksi herjaviesti oletettavasti kiusantekomielessä..