Minulla todettiin erittäin lievä Aspergerin oireyhtymä kun olin 13vuotias, eli 11vuotta sitten. Olin erittäin kettuuntunut kuullessani tuon ja en pitänyt itseäni enää normaalina vaan kehitysvammaisena. Minua koulukiusattiin todella pahasti yläasteen koko 8 ja 9 luokkien ajan. Kävin ihan normaalikoulua. Ensin minua nimiteltiin nosturiksi aina välituntisin todennäköisesti vain siksi, kun olin jo yläasteikäisenä yli 170senttiä pitkä, eli olin lähes kaikkia muita oppilaita päätä pidempi. No tuo ei varsinaisesti minua häirinnyt, koska ajattelin että nämä olivat vain kateellisia pituudestani. No yläasteella meille pidettiin joka aamu aamunavaus kaiuttimen kautta ja eräänä aamuna meidän ihana tarkkiksen opettaja päätti pitää puheen Aspergerista. Sen kun kuulin niin rupesin kiemurtelemaan vaivautuneena tuolissani ja kun meidän luokalla sattui olemaan minun kuudesta pahimmasta kiusaajistani 2 niin ne huomasivat reaktioni ja sen jälkeen minua alettiin kutsumaan vajukiksi (vajaaälyinen) tai kehariksi (kehitysvammainen). En kestänyt enää tuota joten aloin sitten toimimaan kuten nämä "suositut" oppilaat eli varastelemaan kaupasta tupakkaa ja alkoholia ja aloin myös polttamaan ja ryyppäämään 15vuotiaana, koska halusin vain näyttää muille, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin nämä "normaalit". No ei se kyllä auttanut. Minä kun olen luonteeltani erittäin kiltti ja hyväntahtoinen ihminen ja utelias niin minun kiltteyttäni vaan ruvettiin käyttämään hyväksi.
Asperger piirteitäni on sosiaalisien taitojen vajaus, kovien äänten yliherkkyys, kömpelyys, joskus aiheutan jollekulle jotain harmia tietämättäni eli en aina ymmärrä / osaa lukea rivien välistä, viihdyn mieluiten jonkun kanssa kahdestaan kuin isossa ryhmässä ja tarkkaavaisuus / keskittymishäiriö. Tässä vuosien varrella kun olen päässyt tutustumaan erilaisiin elämäntapoihin. Kun olin 17vuotias kävin valmentavaa kurssia Oulussa ja tällä kurssilla oli muita ikäisiäni nuoria joilla epäiltiin Aspergeria tai on Asperger. No opettajamme, kun oli ensin tarkkaillut käyttäytymistäni ja muutenkin sitä miten hoidan erilaisia asioita, totesi minulle kerran, että onko minulla varmasti Asperger, koska hänen silmissään vaikutin ihan "normaalilta". Alkoholin käyttöni kyllä lisääntyi kun tulin täysi-ikäiseksi ja ryypätessäni tapasin monia päihdeongelmaisia ja tulin heidän kanssa todella hyvin juttuun ja sain oppia elämästä aika paljon ja sosiaaliset taitonikin parantuivat huomattavasti. En ole enää kauhean hiljainen ja ujo nuori niin kuin teininä olin ja uskallan sanoa nykyään mielipiteeni ja minusta on tullut itseasiassa aika suorasanainenkin ja vähän sarkastinenkin. Eli enää minua vaivaa vain tämä ääniyliherkkyys (koirien haukunta, ilmapallot, ilotulitteet ja sun muut yhtäkkiset kovat äänet.). Voisiko olla mahdollista, että aspergerini on katoamassa pikkuhiljaa pois? Olisi kiva tietää.. :)
Asperger piirteitäni on sosiaalisien taitojen vajaus, kovien äänten yliherkkyys, kömpelyys, joskus aiheutan jollekulle jotain harmia tietämättäni eli en aina ymmärrä / osaa lukea rivien välistä, viihdyn mieluiten jonkun kanssa kahdestaan kuin isossa ryhmässä ja tarkkaavaisuus / keskittymishäiriö. Tässä vuosien varrella kun olen päässyt tutustumaan erilaisiin elämäntapoihin. Kun olin 17vuotias kävin valmentavaa kurssia Oulussa ja tällä kurssilla oli muita ikäisiäni nuoria joilla epäiltiin Aspergeria tai on Asperger. No opettajamme, kun oli ensin tarkkaillut käyttäytymistäni ja muutenkin sitä miten hoidan erilaisia asioita, totesi minulle kerran, että onko minulla varmasti Asperger, koska hänen silmissään vaikutin ihan "normaalilta". Alkoholin käyttöni kyllä lisääntyi kun tulin täysi-ikäiseksi ja ryypätessäni tapasin monia päihdeongelmaisia ja tulin heidän kanssa todella hyvin juttuun ja sain oppia elämästä aika paljon ja sosiaaliset taitonikin parantuivat huomattavasti. En ole enää kauhean hiljainen ja ujo nuori niin kuin teininä olin ja uskallan sanoa nykyään mielipiteeni ja minusta on tullut itseasiassa aika suorasanainenkin ja vähän sarkastinenkin. Eli enää minua vaivaa vain tämä ääniyliherkkyys (koirien haukunta, ilmapallot, ilotulitteet ja sun muut yhtäkkiset kovat äänet.). Voisiko olla mahdollista, että aspergerini on katoamassa pikkuhiljaa pois? Olisi kiva tietää.. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eivät voi "haihtua".
Samat "oireet", jotka ovat lapsena vaikuttaneet toimintakykyisyyttä nenttien maailmassa rajoittavasti, vahventuvat ihmisen vanhetessa. Muissa neurologisissa sairauksissa on havaittavissa samankaltaista toistuvuutta ikäkausia vertailtaessa, muttei yhtä horisontaalisella tasolla eikä frekvensionaalisesti mitattuna yhtä tiheästi kuin mitä tyypillisillä Asperger-henkilöillä seurantatutkimusten mukaan yleensä esiintyy.
Voi aspergeroireet "laimentua" aikuisena, tosin ne voivat "palata" takaisin ihmisen vanhetessa. Laimentumisella tarkoitan sitä, että ihminen oppii aikuisena sosiaalisia taitoja, joita ei lapsena oppinut. Vanhempana ihminen ei enää jaksa esittää mitään ja on enemmän oma aspergermainen itsensä. Tietenkään asperger ei katoa mihinkään koskaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
"Laimentumisella tarkoitan sitä, että ihminen oppii aikuisena sosiaalisia taitoja, joita ei lapsena oppinut."
Yli 78% assi ei välttämättä opi ainakaan tautofonisin keinoin, koska ei näe tuonkaltaisessa oppimisessa mitään järkeä. Voin linkittää tutkimuksellista tietoa aiheesta ensi viikolla,mikäli jotain jäi epäselväksi.
Pitäisikö jo allekirjoitettua vielä sittenkin siis jonkin verran muokata:
esim. allaolevia käsitteitä tarkentaa ja viralliset määritelmät niistä sitten toimittaa ylläpidolle
eli koska
tämänhetkisten virallisten määritelmien mukaan
jää - http://fi.wikipedia.org/wiki/Jää
sulaa - http://fi.wikipedia.org/wiki/Sulaminen
laimeta - http://synonyymit.fi/laimeta
lämmetä - http://synonyymit.fi/laimeta
nouns? = ???