Ens viikon perjantaina tapahtuu jotain ihanaa. Mun on saatava kertoa tästä, muuten sekoan jännityksestä ja onnesta. Tulen täysikäiseksi ja silloin aion kosia naista jota rakastan enemmän kuin voisin mitään koskaan rakastaa.
Kaikki alkoi melkein 18 vuotta sitten kun äitini palavasti rakastama mies menehtyi autokolarissa kun olin itse vielä pieni vauva. Tapahtuman on täytynyt olla öidilleni hirvittävä järkytys ja moni muu äiti ei olisi tässä kohtaa jaksanut hoitaa yksin pikkuvauvaansa ja antanut sen adoptoitavaksi.. tiedän vastaavia tapauksia. Mutta äitini kohdisti kaiken rakkautensa muhun ja on aina hoitanut ja kohdellut mua kuin prinssiä. Olen kyllä ollut luonteeltanikin varsin kiltti lapsi, mutta olosuhteet huomioiden asiat olisivat voineet mennä aivan toisin. Äitini on pistänyt mut aina etusijalle. Hänellä ei ole isäni kuoleman jälkeen ollut yhtään miessuhdetta ja hän on työskennellyt ahkerasti ja kasvattunut mut täysin omakätisesti. Kuulin että mummoni olisi mun syntymän jälkeen halunnut kasvattaa mut papan kanssa, sillä hän ei uskonut äitini jaksavan ja kykenevän siihen mutta äiti ei antanut periksi ja lopulta mummo hyväksyi asian ja on tänä päivänä erittäin tyytyväinen siihen kuinka asiat ovat sujuneet. Eikä siinä vielä kaikki.. mun ja äidin suhde on jotain ainutlaatuista: olemme parhaat ystävät, jaamme kaikki ilot ja surut keskenämme ja olemme kaikesta samaa mieltä. Kaikki illat hänen työpäivänsä ja mun opiskeluiden jälkeen juttelemme keskenämme kaiken maailman asioista.. ihania syvällisiä keskusteluja. Meillä on jopa yhteiset harrastukset emmekä ole koskaan riidelleet. Minusta hän on maailman viisain, kaunein ja ihanin nainen.
Eräänä iltana viime talvena hän opetti minua tanssimaan koulun vanhojen tansseja varten. Tuolloin viimein tajusin rakastavani häntä, mutta en uskaltanut sitä hänelle kertoa. Olo oli samaan aikaan hämmentynyt ja onnellinen: minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni jotain jota en uskaltanut äidille kertoa. Myöhemmin kuuntelin salaa äitini jutellessa mummon kanssa minusta. He keskustelivat kuinka minä olen täysin identtinen isäni kanssa ennen hänen kuolemaansa ja ainakin voin valokuvan perusteella sanoa että olemme kuin identtiset kaksoset ja uskon myös sen että olemme luonteeltamme hyvin samanlaiset. Kuulin myös kuinka äitini kertoi mummolle kuinka hän joskus sekoittaa minua katsoessani mut isääni.. silloin tajusin että tuon tanssihetken aikana rakkauden tunne oli molemmin puolista.. Ensi perjantaina lähdemme mökille viettämään yhteistä viikonloppua ja synttäreitäni. Silloin mulla on taskussani isän ja äidin vanhat sormukset jotka palatessamme ovat sormissamme ja äitini saa lopultakin jotain minkä hän varmasti on ansainnut.. rakastamansa miehen takaisin.
Kaikki alkoi melkein 18 vuotta sitten kun äitini palavasti rakastama mies menehtyi autokolarissa kun olin itse vielä pieni vauva. Tapahtuman on täytynyt olla öidilleni hirvittävä järkytys ja moni muu äiti ei olisi tässä kohtaa jaksanut hoitaa yksin pikkuvauvaansa ja antanut sen adoptoitavaksi.. tiedän vastaavia tapauksia. Mutta äitini kohdisti kaiken rakkautensa muhun ja on aina hoitanut ja kohdellut mua kuin prinssiä. Olen kyllä ollut luonteeltanikin varsin kiltti lapsi, mutta olosuhteet huomioiden asiat olisivat voineet mennä aivan toisin. Äitini on pistänyt mut aina etusijalle. Hänellä ei ole isäni kuoleman jälkeen ollut yhtään miessuhdetta ja hän on työskennellyt ahkerasti ja kasvattunut mut täysin omakätisesti. Kuulin että mummoni olisi mun syntymän jälkeen halunnut kasvattaa mut papan kanssa, sillä hän ei uskonut äitini jaksavan ja kykenevän siihen mutta äiti ei antanut periksi ja lopulta mummo hyväksyi asian ja on tänä päivänä erittäin tyytyväinen siihen kuinka asiat ovat sujuneet. Eikä siinä vielä kaikki.. mun ja äidin suhde on jotain ainutlaatuista: olemme parhaat ystävät, jaamme kaikki ilot ja surut keskenämme ja olemme kaikesta samaa mieltä. Kaikki illat hänen työpäivänsä ja mun opiskeluiden jälkeen juttelemme keskenämme kaiken maailman asioista.. ihania syvällisiä keskusteluja. Meillä on jopa yhteiset harrastukset emmekä ole koskaan riidelleet. Minusta hän on maailman viisain, kaunein ja ihanin nainen.
Eräänä iltana viime talvena hän opetti minua tanssimaan koulun vanhojen tansseja varten. Tuolloin viimein tajusin rakastavani häntä, mutta en uskaltanut sitä hänelle kertoa. Olo oli samaan aikaan hämmentynyt ja onnellinen: minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni jotain jota en uskaltanut äidille kertoa. Myöhemmin kuuntelin salaa äitini jutellessa mummon kanssa minusta. He keskustelivat kuinka minä olen täysin identtinen isäni kanssa ennen hänen kuolemaansa ja ainakin voin valokuvan perusteella sanoa että olemme kuin identtiset kaksoset ja uskon myös sen että olemme luonteeltamme hyvin samanlaiset. Kuulin myös kuinka äitini kertoi mummolle kuinka hän joskus sekoittaa minua katsoessani mut isääni.. silloin tajusin että tuon tanssihetken aikana rakkauden tunne oli molemmin puolista.. Ensi perjantaina lähdemme mökille viettämään yhteistä viikonloppua ja synttäreitäni. Silloin mulla on taskussani isän ja äidin vanhat sormukset jotka palatessamme ovat sormissamme ja äitini saa lopultakin jotain minkä hän varmasti on ansainnut.. rakastamansa miehen takaisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Harvemmin sitä saa lukea näin mieleltään häiriintyneen yksilön tilitystä edes täällä word wide webissä...
Sen mökkireissun sijaan harkitsisin kyllä psykiatrilla piipahtamista, ihan vaan sen takia, ettei sitten tule jymy-yllätyksenä se miten ympärillä vellova yhteiskunta suhtautuu tällaiseen asetelmaan.
Sulle on muuten ihan oma nimikin, en vaan nyt muista mikä se oli...oidipus? Ei, se tappoi isänsä ja sitähän sä kaiketi et ole voinut tehdä vauvana...vaikka mene ja tiedä näistä nykyajan vekaroista...
Tämä oli vitsi, pölö. Lue tuolta alempaa "rakastan isääni" tms. keskustelu.
Tämähän on pelkkä vitsi, älä usko kaikkea mitä täällä kirjoitellaan.
Kuulostinko mä todella siltä, että otin tän tosissani? Ole eläessäni nauranut niin helekutisti kuin tota "vastaustani" naputellessani...! ; D
Eikä yhtään kirjotusvirhettä sittenkään, enx oo aika mato!
koeta nyt keksiä jotain parempaa... säälittävää lapsellisuutta
hah-hahhaa! Oletpa melkoinen vitsinikkari! Olisit edes tekstiä vaihtanut,jee...
Joo, sama tarina! Mutta minulle herää kysymys, mikä panee ihmisen noin fantasoimaan? Tuore kirjailijan alkuko? Vai onko tyyppi tosiaan noin oudoissa ajatuksissaan aina ja kehittelee yhtä sun toista rakkaustarinaa eikä osoita rakkautta ihan oikeasti toiseen ihmiseen...jos on, niin miks? Tarviis kyllä apua sinä tapauksessa. Sukupuolestahan ei voi päätellä mitään, kun sama tarina on molemmilla puolilla. Oisko kyse nuoresta noin 13-15 vee, jonka seksuaalisuus alkaa kehittyä, eikä tiedä, mihin sitä osoittaa. Siinä iässä on kuitenkin vielä vanhemmat niin tärkeät. Ihmeellinen tyyppi...
Isä/äiti ei olekaan biologinen ja he elävät elämänsä loppuun asti onnellisina.
Hmm, kuulostaa tutulta... AI NIIN, Norman Bates.