koko vasen käsi on täynnä pieniä ja vähän isompia viiltelyarpia joita on vuosien mittaan kerääntynyt. kesä tuli taas hikoiltua pitkähihaisissa. joskus olen ollut töissä joissa pakko käyttää t-paitaa. asiakkaat tietenkin tuijottivat.
onko mitään keinoa päästä eroon noista? tai oppia edes elämään niiden kanssa. suurin osa ihmisistä pitää viiltelyä säälittävänä teinipelleilynä. mukavaa kun ei voi mennä uimaan eikä harrastaa paljon muitakaan urheilulajeja, työpaikat pitää valita asuetiketin mukaan ja kesät pitää villapaitoja...
onko mitään keinoa päästä eroon noista? tai oppia edes elämään niiden kanssa. suurin osa ihmisistä pitää viiltelyä säälittävänä teinipelleilynä. mukavaa kun ei voi mennä uimaan eikä harrastaa paljon muitakaan urheilulajeja, työpaikat pitää valita asuetiketin mukaan ja kesät pitää villapaitoja...
Vastaukset 7
Vanhimmat
:( Tuttu juttu!
Ei sun tarvii valita työpaikkoja asuetiketin mukaan. Ne arvet mitä on tapahtuneet... ne vaan on tapahtuneet, etkä voi sille mitään.
Arvista ei taida päästä lopullisesti eroon jos ne ovat syviä, mutta voihan niitä peitellä meikkivoiteella tms...?
Tsemppiä ♥
Juu juu, tapahtuneet. Ihan itsekseen ne tuli niihin käsiin. vittu mitä vammailua. Vähän kun pinnaa kiristää niin pitää ottaa äiskän keittiösakset ja viilellä. Aika teiniä.
vähän kun pinnaa kiristää kun haluaa kuolla ja yrittää olla tekemättä sitä itsemurhaa mutta sitä vahvasti miettien vitunmoisessa tuskassa viiltelee koska ei ole mitään muuta lääkettä minkä näkisi sen lievittävän?
ilman viiltelyä olisin voinu tehdä jo itsemurhan, kun ei olis ollut MITÄÄN lievittämässä sitä itseinhoa ja masennusta. Ja olen todellakin kokeillut rauhottavia, psykologia, hoitajien kaa puhumista, lääkkeitä jne. Sä et tiedä mitään näköjään vakavasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Ehkä väität että tiedät, mutta se ei ole mahdollista ton tekstin perusteella. Kuka vaan samassa tilanteessa ollut ymmärtää vaikkei ehkä pidäkään hyväksyttävänä asiana.
Itse olen luopunut häpeän tuskasta. Helpotti elämää kummasti. Jos kysytään arvista, vastaan rehellisesti. Toimin itse töissä sosiaaliallalla ja juuri sellaisena kuin olen. Ei niistä arvista eroon pääse (voi tietysti kokeilla auttaako laser, mutta siitäkin voi jäädä arpia). Tatuointeja olen joskus miettinyt, mutta koko käsivarren tatuointikaan ei ole maailman huomaamattomin vaihtoehto. Ja ihmisten reagoinnit vaihtelee. Osa kysyy suoraan ja pudistelee päätä, osa kauhistuu ja kysyy kysymyksiä ja sitten tilanne on ohi, osa ei sen kummemmin noteeraa kuin toteamalla jotain, osa ei uskalla kysyä, tuijottaa vain salaa. Mutta yhtä kaikki, arvet ovat siinä ja pysyvät. Katseet ja kysymykset eivät yleensä tarkoita pahaa. Eivätkä ne ole olleet haittaamassa kykyäni toimia töissä tai elämässä... Kovin paikka on kertoa omille lapsille, kun ovat alkaneet kysyä.
Kuule, ne arvet ovat osa sinua. Älä anna niiden vangita elämääsi.
Hyvä...Et ole menetetty tapaus...
Arvet kertovat eletystä elämästä...Se oli silloin nyt on nyt..Arvista tiedät että elämäsi ei ollut harhaa..
Arvet kertoo luuserielämästä, että on pipipää. Se on merkitty ihminen ja halveksittu koko loppuelämäks. Se ei kerro eletystä elämästä vaan että elämä on vedetty vituiks kun on tartuttu äiskän keittiösaksiin kiinni.
Viitelyarvet=luuserin merkki
Ennemmin tuo toisten ihmisten ongelmien arvostelu on luuserin merkki.
Jos sua harmittaa, niin mene ajamaan mopoautoa.