Elämäni on tuhoutunut.....Ainoa kaverini lopetti koulunkäynnin ja muut luokkalaiseni hyljeksivät minua... työparikseni määrätty heppukaan ei taida olla pahemmin kiinnostunut jutuistani... Päiväni on aina sama: Koulussa en puhu juuri ollenkaan kenenkään kanssa kun jo naamoista näkee että "voi saatana, lopettas jo". Kukaan ei koskaan pyydä kylille koulun jälkeen vaan kävelen yksin asemalle... Kotiin päästyäni aika menee tietokoneella ilman ihmiskontakteja lukuunottamatta tätä ainoaa kaveriani joka ei usein kyllä vastaa meseviesteihin kun on poissa. Elämäni tuntuu niin turhalta... Tahtoisin todella jutella jonkun samoja asioita kokeneen kanssa...
Elämä menetetty
turhautunut...
9404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi voi :( Voimia sinulle! Kun muut eivät kuuntele niin Jumalalla on sinulle aikaa. Suosittelisin että kävisit kirkossa ja nuortenilloissa niin ehkäpä saisit sieltä muutaman kaverin :)
Kurjaa,todellakin.Oletko puhunut asiasta luokanavalvojalle? Miltä sinusta tuntuu? Voisitko antaa luokanvalvojan jutella vaikka ilman läsnäoloasi luokalle sun tuntemuksista..Jospa niiden silmät avautuisi hieman ja pohtisivat että miltä se tuntuisi omalta kohdalta.Olet varmasti ihan mukava ja ainutlaatuinen itsesi! Toki voisit käydä juttelemassa koulusi kuraattorille tai terveydenhoitajalle..Älä masennu vaan koeta vaikka aloittaa jokin harrastus mikä on omiaan kohottamaan mielialaa..ja siellä voisit saada uusia ystäviä...Omalla tyttärelläni oli sama tilanne ala-asteella kun muut hylkivät häntä..Hän kävi sitten kuraattorilla ja aloitti uuden harratuksen ja seillä ei hyljeksitä ketään..Yläkoulussa on jo saanut kavereita..Rohkeasti vaan ongeman kimppuun ja tsemppiä!
Minkä ikänen oot? Ite oon 17v. tyttö ja samanlaisia kokemuksia on. Menisin mielelläni johonki seurakunnan järjestämään nuorten juttuun mutta oon vähä pelkuri menee sellasii paikkoihi yksin. ;P Asun helsingissä
Liekkö mun tapauksessa jo myöhästä valitella ryhmänohjaajalle tilanteestani, kun ollaan kuitenkin jo amiksen tokalla...Eli 17 olen itsekkin. Masentunut olen ollut suurinpiirtein jo 4 vuotta (aika jonka aikana olen ajatellut erilaisia itsemurhatapoja ja toteutusmetodeja lähes joka päivä). Voisinko saada s-postiosoitteesi meitsi17v?
Voitaisiin vaikka meilailla.
Ei se ole ollenklaan myöhäistä..se keskustelu luokanavaljojan kanssa! Sitähän varten hän on! ja koulussa on varmasti kuraattori ja tarvitsette molemmat psykologin apua..Ei ole normia että nuori on päivittäin itsetuhoisissa mietteissä..yleensä ne syrjijät ovat lapsellisia ja ajattelemattomia..erilaisuuden hyväksysminen on vaikeata tuossa iässä..ja siihen ei aina edes sitä erilaisuuttakiaan tarvita.
anteeksi jos kirjoitusvirheitä..taas open lukulasit hävinneet johonkin..
Ei vittu ootte säälittäviä
Jumalaa ei ole olemassa joten turha jankuttaa et jumallalla on aikaa.
Enpä usko että täällä ryhmänohjaajia kiinnostaa...viime vuonna silloinen ryhmänohjaaja hymyili ja jopa hieman naureskeli kun muut minua ällyyttivät. Päätin tänään että jätän alan kesken ja käyn lääkärin puheilla mielenterveyslääkkeitä tavoitellen. Kävin eilen jo terkkarin puheilla. Ens vuonna yrittelen uudestaan jotain toista alaa. Mutta edelleen kaipailisin juttukavereita..