Minä olen 45v nainen Keskisuomesta ja masennusta sairastanut n15vuotta ja tällä hetkellä voin tosi huonosti.
Töissä pystyn vielä käymään siellä ei koko ajan pyöri kamalat ajatukset päässä,mutta sekin alkaa olla kohta ylivoimaisen vaikeaa.
Sain diagnoosin kaksisuuntainen mieliala häiri muutama vuosi sitten,ja nämä mielen vaihtelut ovat tosi raskaita.
Lääkitys minulla on mutta en tiedä onko riittävä.lääkärille sain ajan 12.10 ja siihen on aika pitkä aika.
Välillä on tuteita kun iho olisi tulessa ja kurkkua kuristaa,kärsinnvähtävästi myös paniikki oireista.
Alkoholia otan joskus ja se on varmaan pahentanut tilannettani,voi kun joku vastaisi tähän.
miten te muut pääsette päiväänne loppuun asti.
Töissä pystyn vielä käymään siellä ei koko ajan pyöri kamalat ajatukset päässä,mutta sekin alkaa olla kohta ylivoimaisen vaikeaa.
Sain diagnoosin kaksisuuntainen mieliala häiri muutama vuosi sitten,ja nämä mielen vaihtelut ovat tosi raskaita.
Lääkitys minulla on mutta en tiedä onko riittävä.lääkärille sain ajan 12.10 ja siihen on aika pitkä aika.
Välillä on tuteita kun iho olisi tulessa ja kurkkua kuristaa,kärsinnvähtävästi myös paniikki oireista.
Alkoholia otan joskus ja se on varmaan pahentanut tilannettani,voi kun joku vastaisi tähän.
miten te muut pääsette päiväänne loppuun asti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, tiedän tasan tarkkaan millaisessa tilanteessa olet. Olen itse 34 v nainen ja olen kärsinyt vakavasta masennuksesta.
Kävin psykiatrilla monta kertaa. Se oli aluksi vaikeaa, mutta onnistuin kuitenkin puhumaan vaikeasta menneisyydetäni. Siellä sitten puhuttiin sitä ja tätä, mutta sain kaksi ''ota tai jätä'' mahdollisuutta elämääni: kuntosali (joka parantaa fyysistä kuntoa, mutta myös auttaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen päässä) ja aloitin myös aikuislukion, jota en nuorempana ollut käynyt loppuun. Onnistumiset ja uusien ystävyyssuhteiden solmiminen toi uusia ulottuvuuksia elämääni, ja pikkuhiljaa vaikean ajanjakson varrella huomasin välillä jopa hymyileväni.
Ja yksi asia minkä olen oppinut varman päälle on, että kun yrittää ja uskoo itseensä, onnistuu myös.
Kannustan sinua valtavasti ja tiedän, että pystyt vielä kääntämään asiat paremmin päin. Olen vielä itsekkin matkalla onnellisempaan elämään, mutta yhdessä hyvä tulee! lupaan sen.
Lopeta dokaaminen.
Onko lääkitystä?
Mene vaikka työterveyshuoltoon tai yksityiselle psykiatrille, tai sitten psykiatriseen päivystykseen, jos et jaksa.,
Oletko huomannut, tuolla on palsta Kaksisuuntaisille, joskos saisit sieltä enemmän vertaistukea.
Alko ei sovi kaksisuuntaiselle, ei toki monelle muulekaan.
Millainen lääkitys sinulla nyt on?
Sinuna kääntyisin yksityisen psykiatrin puoleen, pääset nopeamminkin sinne.
Kyllä toivoa on. Voimia.
Alkoholin vaikutukset tiedät itse, koita seurata sitä, mikä tuntuu oikealta. Terveisin, "itse tällä hetkellä humalassa, ja joka kerta tuntuu pahalta"...