Ajattelin tänne kirjoittaa ja kertoa tuntemuksiani. Elikkäs olen rv.11, ens viikolla eka ultra. Tähän asti raskauteni on ollut aivan kamalaa. Pahoinvointi alkoi tosi aikasin ja tosi pahana, oksensin monta viikkoa ympäri vuorokauden. Nyt on enää niin että aamulla oksentaa enää, mutta huono-olo on ja pysyy koko päivän. Yks kans mikä vaivaa, niin närästys, kaikki mitä syön niin närästää ja apteekista saatavat närästyslääkkeet ei auta, tulee tuplasti huonompi olo. Sitten oon myös masentunut, mikään ei kiinnosta tai huvita. Haluis vaan olla rauhassa. En pysty olemaan mieheni lähellä, en halua että hän koskee, ajatus suutelemisesta oksettaa. Minulla on myös 2-vuotias poika ja tämä aika on ollut todella rankkaa, kun en ole pystynyt olemaan hänelle paras mahdollinen äiti. Ei mulla ollut mitään tällästä kun odotin häntä. Toivon vaan että nää kaikki menis pian ohi ja vois olla taas normaali itsensä, kun pelkään että parisuhdekkin menee tässä vielä pilalle, kun ei vaa kiinnosta se toinen. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
kamala raskaus...
meneekö ohi?
6490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä ei tuota pahoinvointia ollu kun viikolla 8. Nyt olen viikolla 13, eikä rintojen arkuuden lisäksi ole oikein muita oireita.
Se on niin yksilöllistä miten kauan huono olo kestää.. Itsellä toimi suolainen ruoka tai muu vastaava pahaan oloon. Kokeile aamulla syödä vaikka pari metwurstin palasta, jos auttais. :)
Mutta sitten, mulla heittää mielialat aivan häränpyllyä.. Poikaystävä onkin aivan kypsä mun käytökseen. Saatan suuttua / alkaa itkemään ihan pienistä mitättömistä asioista, joista en ennen olis ollu moksiskaan.. Itsekin tajuan aina jälkikäteen kuinka typerästi käyttäydyin, mutta siinä tilanteessa sitä ei vaan itse huomaa.. Sääliksi käy ihmisiä jotka joutuu katsomaan mun mielialan heittelyitä.
Ei se aamu oksentelu mua haittaa oikeestaan, vaan se pahaolo ja närästys mikä mulla on sitten koko vuorokauden ympäri. Mulla ei niinkään ne mielialat heittelehdi,vaan kokoajan sellanen olo... on niin inhottavaa olla sillee että mikään ei kiinnosta, kämppä ihan sika sotkunen ja pyykkiä valtavasti, en vaa kykene tekee asialle mitään. Haluu vaan makaa sängyssä ja katsoa telkkaria. Onneksi esikoinen on päivät päiväkodissa, niin sen ei tarvii katella tätä menoo ja saa tekemistä. Pitää vaa uskoo ja toivoo että jos tää tästä, kun viikkoja tulee lisää.
Menee ohitse.
Itselläni oli samanlaista. En pystynyt nukkumaankaan mieheni vieressä ja hänen kosketusta välttelin. Minulla kesti tätä viikolle n.20 asti.
Masennusta ilmaantui ja
olin myös aikeissa erota mieheni kanssa, kun en sietänyt nähdä häntä silmissäni, miehen tullessa töistä häivyin itse ulos kavereiden kanssa ja palasin vasta monien tuntien jälkeen.
Nyt parisuhde ja perhe-elämä kukoistaa ja olen todella onnellinen,
välillä jopa hävettää miksi hormonit sekoittivat pääni noin..
Mulla oli viikolta 5 viikolle 16 pahoinvointia. Pari kertaa viikossa oli sellainen 3 päivän oksennus putki jolloin oksensin yötä päivää tunnin parin välein ja päivä taukoa ja sitten taas uudestaan, tätä kesti noin viikolle 14, jolloin oksensin viikolle 16 asti enään joka toinen tai kolmas päivä.. Mikään ei pysynyt sisällä ja melkein kaikki hajut sai yökkäämään, jatkuva päänsärky ja väsymys
Aaika voimaton ja masentunut olo sitä itselläkin oli, mutta kyllä se kuule siitä helpottaa! Nyt on viikko 36 ja hengissä sitä on selvinnyt tänne asti.
Mulla oli alussa kans pahoinvointia enkä kyennyt juuri syömään mitään. Vain hedelmiä. Hajut oksettivat kamalasti ja sipuli, hiki, koirat olivat kaikista pahimman hajuisia tuolloin. Väsymys oli ylitsepääsemätön ja nukuinkin suurimman osan päivistä ja silloin kun olin hereillä en jaksanut tehdä kuin pakollisia hommia. neljännellä kuulla alkoi helpottaa ja olokin oli ihan normaali suurimmaksi osaksi. Sitten nyt loppu raskaudesta väsymys on taas tullut takaisin, ruoka kyllä maistuu mutta siitäkin tulee huono-olo syönnin jälkeen joten olen palannut tuolle hedelmä linjalle. Uni on yöllä kovin katkonaista ja vessaan pitää herätä 5krt yössä ja hengästyy iha pikku asioista mutta olen silti koittanut pysyä liikkeellä päivisin ettei ihan mene rytmit sekaisin. Ja loppu raskaudesta tullut vähän masennusta ja tai johtuu varmaan hormooneista että tunteet on niin pinnassa että sitä suuttuu ihan hiileen jos esim. kaukosäädin ei toimi tarpeeksi nopeasti ja sitten saattaa etenkin iltaisella itkettää jos on kovin väsyneeksi itsensä päästänyt.
Hei! juu kyllähän tämä aika kummallista/epätoivoista on. Odotan esikoistani rv 8 6 ja ylävatsakivut ovat olleet melko sietämättömiä nyt pariviikkoa. Tuntuu että syöminen/ syömättömyys hallitsee päivienkulkua ja yritän keksiä epätoivoisesti mikä tuntuisi hyvältä vatsassa. 4 pv olen jo kokeillut lääkäriltä saamaani omepratsolia (20mg)...joka tuntuu aika turhauttavalta vanhasta nexuimpopsijasta. Toistaiseksi en ole vielä oksentanut, mutta vatsaa poltaa jopa sängyssä kääntyminen- yhtenä aamuna välttelin sitkeästi vessaanmenoa, sillä se pilaa takuuvarmasti loput unet, jopa vesi saattaa poltaa mahaa...ja kaikki vähänkin puristavat vaatteet:( Koitan tsempata itseäni, että ehkä rv 12-13 on luvassa hieman helpotusta, mutta sekin tuntuu uskomattoman kaukaiselta, kun vatsaa kaihertaa - 12h päivässä. Jos vaan kenelläkään "kokeneemmalla" on ideoita, otan ne kiittäen vastaan!