emetofobia...

Mulla on sama. Oksennuspelko toisinaan aiheuttaa kohtauksia ja kohtauksen aikana katastrofiajatukseni liittyy oksentamiseen.

Mä en ollut about kymmeneen vuoteen oksentanut, mutta pari vuotta takaperin oksensin ja voin sanoa että se ei hillinnyt fobiaani -päin vastoin tulin aivan hysteeriseksi vaikka huomasin, että itse oksentaminen ei tuntunut niin kamalalta. Ongelma onkin vähän monimutkaisempi...

Ei araknofobisellekaan heitetä heti mustaaleskeä niskaan ja sanota: "pärjäile!". Aluksi katsotaan kuvia hämähäkistä, sitten katsotaan oikeaa hämyä purkissa, katsotaan sitä toisen ihmisen kädellä ja lopulta otetaan omaan käteen... Fobia lähtee pois psykoterapialla ja/tai edellämainitulla altistusterapialla, jossa otetaan pieniä askelia opetellaan pois niistä peloista ja vääränlaisista ajatuksista. Fobiahan tarkoittaa järjetöntä pelkoa: se on ajatusvirhe.

En siis lähtis vetelemään mitään litkuja ja ryhtysi sitten laatoittamaan katua. Tuollaisessa altistuksessa on tärkeää tehdä se oikein ja käsitellä se altistus. Väärin tehtynä tai pahimmassa tapauksessa tuollainen vain aiheuttaa sulle lisätraumoja tai ongelmia. Jos haluat välttämättä kokeilla tuollaista altistamista, tee se ammattilaisten kanssa ja heidän neuvojensa mukaan.

Itse olen toisinaan saanut tämän pelon hallintaan vuosiksi -en ole päässyt eroon siitä, mutta hallinnut sitä- ja olen tehnyt sen terapialla ja kognitiivisella työstämisellä. Toki altistan itseäni, mutta siihen ei ole kuulunut oksennuttamista. Ei etenkään alkoholilla tai muulla moskalla. Sitä paitsi on vaarallista vetää alkoholia ja "jotain".

Okei! Mulla taas oli vatsatauti tossa kolme vuotta sitten ja oksensin silloin ja huomasin sen jälkeen että " eihän se nyt niin hirveää ollutkaan". Ja sit joskus kun oon käyny esim. baarissa ja juonu vähän liikaa niin on oksennusreaktio meinannut tulla mutta oon huomannu että ilmeisesti siitä humalatilasta johtuen en oo sillon panikoinu..

Sen takia siis ajattelin että vois toimia jos ottais vähän rohkasevaa ja sitten jotenkin koettais oksentaa. Ei jaksa tällästä, jotenkin tuntuu niin naurettavalta tämä :(

Sehän tässä just onkin kumma, kun oksentaessa huomaa, että se ei olekaan niin kamalaa vaan inhottavinta on se edeltävä paha olo, mutta silti jatkaa pelkäämistä! Mulla on itse asiassa ystäviä joilla on myös emetofobia. Toinen on oksentanut usein humalassa (koska ei kestä alkoholia), mutta ei pääse eroon pelostaan. Toisella on emetofobia ja bulimia -kumma yhdistelmä, ei ole päässyt eroon oksennuspelosta, vaikka bulimikot oksentelevat jatkuvasti. Siksi uskon, että täytyy tehdä muutakin kuin oksentaa. Pitää jotenki "ymmärtää" se oma pelko.

Mä esim pelkään "julkisesti" oksentamista. Uskon että se olis maailmanloppu ja nöyryyttävää vaikka todellisuudessa se olis vain inhottavaa. Humalassa multa katoaa tuollainen sosiaalinen pelko. Mutta entäs darrassa... :D

En siis kiistä etteikö vois joillain toimiakin tuollainen härkää sarvista ottaminen, mutta varmaan asia ois hyvä tehdä se oksennuttaminen jollain suht terveellä tavalla ja mielellään käsitellä ja tehdä se jonkun "ammattilaisen" kanssa . Ja pitää varautua siihen, että se saattaisi toimia päinvastoin.

Netissä on itse asiassa tarina emetofobisesta naisesta, jolle lääkäri antoi oksennuttamispillerin ja he yrittivät päästä eroon naisen fobiasta. Naiselle tuli vain paha olo, mutta hän ei kyennyt oksentamaan. Vastaavia tarinoita on useampiakin. En muista pääsikö ko nainen eroon fobiasta menetelmällä.

Mut voimia sulle, toivottavasti ratkaisu löytyy. Inhottava ja naurettava fobiahan tämä on ://

Mä pelkään myös sitä että oksennan vaikka jossain juhlassa, koulussa, töissä tms. Olin noin vuosi sit sellasessa työpaikassa jolla oli oma työterveys ja kävin sit pari kertaa psykologilla sitä kautta. Nyt opiskelen ja mietin että mistähän tähän hakis apua. Ootko ite käyny psykologille puhumassa tai terapiassa? Se on kai vaan pakko varata lääkärille aika tuohon kunnalliseen. Hävettää kyllä ihan älyttömästi kertoa tästä mutta oon päättänyt että yritän nyt saada pelon aisoihin :) Ja ei se mua haittais vaikka vähän pelkäisinkin, mutta noi paniikit ja tollanen JÄRJETÖN pelko on niin ärsyttävää ja haittaa monia asioita.

Hei sielunsisko/veli! (Ei tullut sun postauksesta selville kumpaa edustat).

Mutta asiaan, itselläni on sairaalloinen oksentamisen pelko. Se itseasiassa vei minut kolmisen vuotta sitten sairaalaan viikon tiputukseen. En vaan pystynyt syömään mitään, sillä pelkäsin että olen kipeä ja että oksennan. Moni onkin tässä keskustelussa sanonut että sitten kun oksentaa, "ei se niin kamaa olekkaan". Mutta se on erilainen tunne kun pelkää oksentavansa.

Myöhemmin todettiin Post-traumaattinen stressireaktio (PTSD) ... josta en ollut samaa mieltä.

Vuosi osastohoidossa paniikkityyppisten oireiden takia, ja sain ahdistuneisuushäiriö-paperit. Tällä hetkellä kuvottavan olon ja paniikin voi laukaista joko oksennuksen näkeminen/kuuleminen.... aivan tajuntonta. Syön nyt Opamox 30mg x 2pv tarvittaessa, koska oireet ovat pahentuneet viimeaikoina.

Käyn psykoterapiassa, mutta edelleenkään ei ole mitään hajua, millä oireen saa katoamaan. Sama koskee oksentamisen pelkoa, joka on tosiaan fobiamaista.

En voi muutakun sanoa että toivottavasti tässä pärjäillään, fobiat on niitä pahimpia..

Joo, kolme vuotta terapiassa. Tosin sen syy oli paniikkihäiriö ja masennus, mutta myös emetofobiaa käsiteltiin.

Mutta terapioita on tosi erilaisia, älkää lannistuko jos yksi ei toimi! Kunta taitaa tarjota ensisijaisesti psykoanalyyttistä psykoterapiaa, vaikka fobioiden/ahdistuksen hoitoon kognitiivista käyttäytymisterpiaa pidetään oikeasti parhaana. Netistä löytyy tietoa ja eroja.

Itsekin sain vain psykoanalyyttistä psykoterapiaa. Se auttaa ymmärtämään itseään ja fobiaa, siellä analysoitiin paljon ja muutettiin mun ajattelua puhumalla. Tietyllä tapaa se siis auttoi. Mutta kun niitä asioita, taitoja ja pelon kohtaamista pitäisi harjoitella myös käytännössä ja sitä mun psykoterapiassa ei tehty, mutta kognitiivisessa yleensä tehdään.

Edelleenkään en saa kognitiivista käyttäytymisterapiaa, joten olen opiskellut itse sitä, ja ne tavat on musta toimivimpia. Kunpa vain olis joku ammattilainen ohjaamassa siinä...

Moi!

Näin pidemmän ajan jälkeen ajattelin kertoa kuulumisia :) Eli, menin depressiohoitajalle keskustelemaan asiasta ja juteltiin siinä niitä ja näitä. Kuitenkin, jollain tavalla sain järkeiltyä tätä pelkoa.. se johtuu siis siitä että pelkään menettää kontrollin itsestäni! Oksentaessa se huono olo ja oksennus vain tulee, ja sille ei voi mitään. Sain jtain Diapameja tähän ahdistukseen, niitä otin pari kertaa. Mutta mutta.. toteutin tosiaan tän, eli suunnittelin huolellisesti missä ja miten oksennan ja tein sen :) Oksensin toissa viikonloppuna kotona, olin tosiaan juonut aika paljon ja työnsin sormet kurkkuun. Nyt ei pelko enää vaivaa..

Tiedän että varmasti aika radikaali toimenpide mutta mulla toimi! Jokaiselle on siis keinonsa :)