Seurakoira hakusessa ja mikäs olisi se sopivin rotu minulle?

Et tiedä kleinspitzeistä mitään. Monella kaverillani on mittelspitz tai kleinspitz. Ne kaikki asuvat kerrostaloissa, ovat tottuneet ympäristön meteleihin, eivätkä hauku. Maalla koira kasvaa haukkuherkäksi, kun siellä on rauhallista ja hiljaista melkein aina, jonka takia koira reagoi pieniinkin värähdyksiin.

Mitäs oikein höpäjät spanieleiden hankalasta turkista. Esimerkiksi walesinspringeri on helppo turkinhoidoltaan (käytän trimmaajalla muutaman kerran vuodessa, koska näyttelyissä käy). Mutta pesua vaatii usein, koska rypee joka jorpakossa. Turkinhoito ei kuitenkaan juurikaan aikaa vie arjessa, takiaiset ja risut se poistaa ihan itse, ja takkujen oikominen nivusista ei paljon aikaa vie.

Pumi on sopiva. Se sopii kriteereihisi ja on itselläsikin valmiiksi mielessä :-) Jenkin turkki on hirvittävän vaativahoitoinen. Ulkoa tultaessa se on täynnä kaiken maailman paskaa.

Shetlanninlammaskoira on paimenkoira joten sen kouluttaminen on varsin helppoa ja se ei kyllä sinua silmistään laske vaikka olisi irtikin. Tosin kannattaa aina muistaa koirien irtipitosäännöt niin taajamissa kuin haja-asutusalueellakin.

Olen omistanut 2 shelttiä ja yhden collien enkä ole koskaan rotuvalintojani joutunut katumaan. Nykyisin meillä asustaa sekarotuinen terrieri joka on kyllä aika jäärä em. verrattuna mutta hyvä kaveri silti.

Ei nuo terrierit vaikeita kouluttaa ole se on minusta harhakuvitelma eikä affenpinserikään toki ne omaa omaa tahtoa myös ja on jonkin verran itsenäisiä mutta aina valmiina touhuamaan omistajan kanssa kuin sotapojat. ;) Mielestäni Terrierit ratkaisee ongelmia paremmin kuin paimenkoirat johtunee niiden itsenäisestä luonteesta ja esim joutuvat keksimään reittejä riistan luolilla taktikoimaan. Mutta paimenkoira kuuliaisempi. (vahtivat paimenkoirat eri asia kuin lammaspaimenet ja ne minusta oivaltavampia ja dominoivampia)

Paimenkoira puolestaan ei omaa mielestäni (vertaan omiin koiriin) niin paljon omaaloitteisuutta kuin terrierit vaan odottaa käskyjä omistajalta ja on siten miellyttämistaipuvaisempi. Suurin ero paimenkoirilla on tuo luontainen vapaanaolo omistajan lähellä.

kuka mitäkin arvostaa se kannattaa itse miettiä. Jos haluaa hieman kahjoa vipeltäjää joka kuuntelee kyllä omistajaansa mutta haluaa itsekin tutkia ja touhuta omiaan ota bedlington tai affenpinseri mutta jos omaat pikkaisen vakavamman luonteen ja pidät ehdottaman tärkeänä kuuliaisuutta, kuunteleavaisuutta ja helppoa vapaanapitoa ota paimenkoira. amerikancockeri on tottelevainen myös varsinkin makupalalla. :)

en sanoisi että vapaanaolo riippuu yksilöstä..paimenkoirat jalostettu ottamaan kontaktia omistajaan ja pitävät luontaisesti lauman koossa ja ovat lähellä omistajaansa, terrierit kuuluu irtautua luonnossa ja löytää riistan jäljet, siksi erkaantuu kauemmaksi muttei myöskään jätä omistajaansa mutta vaatii tarkemman koulutuksen ja tosiaan menee sinnejopa 100m omistajasta kun taas paimenkoira pysyy vahtimatta about20m(emmekä ees kouluttaneet) molempia meillä. Lintukoirat oottaa käskyä omistajalta riistan noutoon joten välimuoto..ja helpommin vapaanapidettävä.

Luulenpa että asia on parhaillaan kääntymässä ikävä kyllä. Ei ole olemassa enään vanhanajan kunnon sekarotuista.

Nykyiset seropit on risteytyksiä ja siten omaa rodunomaisia sairauksia.
Jos vanhemmat kantaa sairautta niin kyllä se periytyy.

Seropien kasvattajat ei tarkista polvia, lonkkia eikä silmiä etc..

Ja luonne usein arkoja hermostuneita kuten vaikka chihuahua ja toyterrierisekoituksissa ja saksanpaimenkoirissa.

Eli sama pätee katsokaa vanhemmat niiden luonteet ja kysykää onko kuvattu lonkat tms. joka on rodunomainen vika vaikka labbissekoituksessa.

Kettuterriereissä on myös näyttelylinjaisia joilla lievempi metsästysvietti. Toisinaan. Tosin itselläni oli käyttiksiä. Ja en harrasta metsästämistä joten en ole kannustanut riistaviettisyyteen(mitä nyt vinkulelut sai kyytiä ja hakua harrastin pikkaisen). Uteliaisuus on hankalin hallita koska on jalostettu helposti reagoivaksi ja kiinnostaa kaikki. Mutta sen hauskin puoli onkin sitten että osallistuu kaikkeen ja kakkonen pienenä katseli tv:täkin ;)

Itselläni foxit olleet aina vapaana eikä ole lähtenyt riistan perään. Mutta mökin alusta kyllä tarkistettu hiiriltä. Ja vesielementti oli ihan mahdoton ekan kanssa ..vettä kun oli näköpiirissä niin sinne maksoi mitä maksoi. ;)

Kettuterrieri on humoristin koira ja oli erittäin suosittu 30-40luvuilla jolloin niitä oli sirkuskoirinakin ja elokuvissa ja tietenkin seikkaili Tintin sarjakuvissa.

Sillä on oma tahto ja se sanoo kyllä mitä on mieltä asioista mutta ei minusta niin älyttömän tai hankalan itsepäinen(esim.me opetimme ettei makuuhuoneeseen kodissa saa mennä jo pennusta koska mies hieman allerginen niin ei koskaan kyseenalaistanut sitä ja kun muutimme päätteli itse että tuo on se huone johon ei mennä vaikka aattelimme että allergiaoireita ei tullut että koiruus saa mennä uudessa paikassa kaikkialle..niin ei mennyt eli hyvinkin kuuliainen. Ja omistin lintujakin samaan aikaan niin tiesi ettei niihin kosketa ja pystyin jopa lennättämään niitä mutta en suosittele pikkueläimiä silti ettei vahinkoa vaan käy mutta kertoo foxin sopeutumisesta ja koulutettavuudesta ja riistavietistä ) ..mutta tosiaan harhailin pois asiasta. Kettuterrieri on helppo motivoida koulutuksessa makupaloin/leikin varjolla ja itsepäisyyys ei minusta ole ongelma vaan lähinnä uteliaisuus eli herpaantuu keskittymisessä suht helposti jos jotain alkaa tapahtumaan lähellä eli häiriöitä täytyy treenata paljon.

ja itse tokoilin ja harrastin agilitya. Muuten kävin koirapuistoissa ja pidin vaeltaessa vapaana metsissä ja maalla.

Rotu vaatii kyllä perehtymistä. Ja ehkäpä sealy voisi olla hyvä myös lakelandi on vastaava kuin foxi mutta vakavampi ja pidättyvämpi. Foxit on avoimia ja ehkä leikkisin terrieri. Dandy on hyvä kanssa mutta vaikeammin koulutettava jos miettii tokoa. cesky kuulemma on helpommin koulutettava. Affenpinseri voisi olla kiva myös luultavasti rauhallisempia myös ja griffon.