Yksinäisyyttä, yksinäisyyttä... voi vittu, miten kauan tätä jaksaa...
Ennen mulla oli kaikki hyvin, mulla oli Elämä.
Siihen kuului iloja ja suruja, mutta en tuntenut oloani yksinäiseksi.
Oli oma kulta jonka viereen sai nukahtaa ja jonka kanssa jakaa arjen pienet asiat ja joskus räväyttää ja tehdä jotain hassua.
Oli ystäviä, kavereita ja sai tuntea kuuluvansa yhtenä tärkeänä palasena suurempaan kokonaisuuteen.
Kaikella oli merkitys
Sitten tapahtui jotain kamalaa ja kaikki romahti hetkessä.
Sen seurauksena minä sairastuin.
Suht lyhyessä ajassa menetin kaiken; rakkaani ja tulevaisuutemme, kotini, terveyteni, kaiken.
Terveyden menettäminen vaikuttaa kaikkeen.
Kun katson peiliin säikähdän, tuntuu kuin katsoisi vierasta ihmistä.
Tuntuu kuin minusta olisi jäljellä enää murto-osa, vaikka olen vasta vähän yli 30 vuotias.
Antaisin mitä vaan jos saisin takaisin henkisen ja fyysisen terveyteni sillä elämänhalua minulla kyllä olisi... mutta ei tämmöisen elämän.
Tämä ei oe elämisenarvoista elämää, en tunnista tästä enää itseäni.
Tuntuu kuin olisin jäänyt kitumaan,
ja elämä on vain sinnittelyä ja taistelua...
Ennen mulla oli kaikki hyvin, mulla oli Elämä.
Siihen kuului iloja ja suruja, mutta en tuntenut oloani yksinäiseksi.
Oli oma kulta jonka viereen sai nukahtaa ja jonka kanssa jakaa arjen pienet asiat ja joskus räväyttää ja tehdä jotain hassua.
Oli ystäviä, kavereita ja sai tuntea kuuluvansa yhtenä tärkeänä palasena suurempaan kokonaisuuteen.
Kaikella oli merkitys
Sitten tapahtui jotain kamalaa ja kaikki romahti hetkessä.
Sen seurauksena minä sairastuin.
Suht lyhyessä ajassa menetin kaiken; rakkaani ja tulevaisuutemme, kotini, terveyteni, kaiken.
Terveyden menettäminen vaikuttaa kaikkeen.
Kun katson peiliin säikähdän, tuntuu kuin katsoisi vierasta ihmistä.
Tuntuu kuin minusta olisi jäljellä enää murto-osa, vaikka olen vasta vähän yli 30 vuotias.
Antaisin mitä vaan jos saisin takaisin henkisen ja fyysisen terveyteni sillä elämänhalua minulla kyllä olisi... mutta ei tämmöisen elämän.
Tämä ei oe elämisenarvoista elämää, en tunnista tästä enää itseäni.
Tuntuu kuin olisin jäänyt kitumaan,
ja elämä on vain sinnittelyä ja taistelua...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaihtuu päivät liian nopeaan,
muuttuu aika - muuttuu maailma.
Jotain pysyvää ja jotain kestävää,
jokainenhan etsii - mikä riittäiskään?
Kuinka paljon rikottuja rajoja?
Kuinka paljon kiehtovia kokeiluja?
Ei kaikki hyvin mee, jos sielu palelee ja
eksyy joukkoon levottomien.
Mikään ei oo täydellistä, kaikkeen ei oo selitystä.
Haaveisiin on matkaa vielä, unelmiin ei järki riitä.
Silti tahdon luottaa luvattuun
ja kaipuu taivaan kantaa salattuun.
Voiko onni olla suurempaa,
jos kaikki hyvin olla vain saa?
Jotain suurempaa ja parempaa,
tunteet vaatii aina uudestaan..
Mikään ei oo täydellistä...
Ilman rakkautta kalpenee, tunteet haalenee
Haaveita tarvitsen, muuten kai jaksa en.
Taivas on määränpää, en pyydä enempää:
vie mut perille.
Mikään ei oo täydellistä, kaikkeen ei oo selitystä.
Mikään ei oo täydellistä, kaikkeen ei oo selitystä.
Haaveisiin on matkaa vielä, unelmiin ei järki riitä.
Kaunis Syksyn Mietelmä..
AAFD
Samantyylisessä jamassa täälläkin... Et ole ainoa ongelminesi, mutta meidänlaisten ihmisten suurin ongelma lienee, ettemme osaa pyytää läheisiltä apua. Minä en halua olla riippakivi ystävilleni ja siksi en halua heitä vaivata ongelmillani. Ei ole ketään kenelle puhua. Olen totaalisen yksin tässä tilanteessa. Ja yksin jäänkin, kun ei ole aikomustakaan vaivata ketään tällä mun päävialla. Joskus kaipais vaan jotakuta, joka ymmärtäis. Aina ei jaksa näytellä, että kaikki on hyvin, kun pinnan alla kaikki on päin ahteria!
Kiitos kommenteista.
Totta tuo,että monien on varmaan vaikea pyytää apua keltään.
Itse kyllä pystyisin pyytämään apua, mutta ainakaan näissä terveysongelmissa ei kukaan pysty auttamaan vaikka haluaisikin.
Kaikki kun ei tosiaan ole meidän ihmisten käsissä.
Ironiselta omassa tilanteessa tuntuu se, että ennen minä olin se, joka oli usein auttamassa muita, niin käytännön kuin muissakin asioissa.
Enkä sitä kadu, sain siitä itsellekin hyvän mielen.
Olet ainakin siinä mielessä surkeassa asemassa että oot kerran saanut kokeilla miltä se hyvä elämä tuntuu. Tätä samaa paskaa kun on ollut elämä alusta asti, niin alkaa olla jo sen verran turtunut ettei paljoa jaksa välittää enää mistään.
Miksette vaan ota itseänne niskasta kiinni ja tee asioille jotakin, ei se tilanne valittamalla parane. Teillä on ihan samat kortit kuin muillakin, kukaan muu ei asioihin voi vaikuttaa kuin te.
Ei ole kaikilla läheskään samat kortit.
Eikä kaikkiin asioihin voi vaikuttaa.
Näitä ovat esim. monet tapaturmat ja sairaudet.
Mutta tuo viestisi olikin varmaan tarkoitettu provosoimaan.
SAMAT SANAT
No jotain 44 vuotta pitäis vielä jaksaa yksinään olemista. Ellei sit joku rattijuoppo aja mun yli ja kuolen siihen. Olen suunnitellut kato et en jaksa elää enempää kuin 80 vuotiaaksi. Tai jos voitan lotossa niin menen heti kauneus leikkaukseen et jos sen jälkeen joku nainen kiinnostuis musta. Muuten ei ole mitään jakoa et joku kiinnostuis musta.
mitäs menit pettämään miestäsi, hu0ra. Sitä saa mitä ansaitsee.
Hyvää syksyä sullekin...
KOETA KESTÄÄ
Et ole yksin...Teen 2 kk sisään ratkaisuni..Oikean tai väärän...
Ja jos paranen..Ja saan takaisin edes osan terveyttäni,
niin kerron sinulle...Ja voit tulla perässä.