Pyörittäkää mua lumihangessa..

Moi ihmiset!

Jotenkin tosi outoa avautua yleiselle keskustelupalstalle, vieraille ihmisille.. Mut yritetään, lyhyesti ja ytimekkäästi!

Oon 29v n. Yleisesti ottaen pidän hirveästi asioita sisälläni. Mikä on huono juttu koska elämässäni on tapahtunut paljon kaikkea, ihan lapsuudesta lähtien. En osaa näyttää tunteitani saati puhua niistä. Olen kateellinen naisille jotka pystyvät esim itkemään miehensä edessä, mutta samalla mielessäni tuomitsen heidän heikkouttaan. Ristiriitaista.

Jotenkin vedän puoleeni kunnollisia, tunteitaan näyttäviä miehiä. Ei välttämättä mitään hiirulaisia vaan ihan kunnon Miehiä. Ongelma onkin etten päästä ketään lähelle, vaikka mies osoittaisi aidosti kiinnostustaan ja todella yrittäisi saada muhun kontaktia. Olen miettinyt että olen parisuhteeseen sopimaton/kykenemätön, en osaa tunteilla enkä olla "normaali nainen". Tunnelukkojen sijaan sitten olenkin erittäin seksuaalinen, olematta kuitenkaan tyrkky. Tästä oon saanut paljon kommentteja miehiltä; toiset tykkää paljon, toiset taas kokee suuria suorituspaineita kanssani seksuaalisuuteni takia.

Muutamia seurusteluyrityksiä kyllä ollut mutta en osaa olla mustasukkainen, kysellä toisen kuulumisia koska kyllähän ihminen tarvitsee tilaa?! Itselläni nousee karvat pystyyn jos joku vahtaa liikaa menojani, tässä ehkä syy.

Olen hoitoalalla joten oikeasti olen fiksu ja asiallinen, empaattinen tyyppi. Kaunis ja viehättävä nainen. Siviili/ mieselämässäni olen sitten jotain ihan toista.

Nyt taas annoin yhdelle kunnolliselle ja mukavalle miehelle pakit, halusi päästä sisimpääni mutta järkeistin koko asian ja juoksin pois. Olen kyllä yrittänyt puhua tunteistani läheiselle ihmiselle mutta minulle tulee aina niin typerä olo ettei keskuteluissa olla pitkälle päästy.

Tätäkö tää mun tulevaisuus tulee olemaan? Harrastan hetken huumaa ja torjun kaiken mikä voisi tuoda jotain hyvää ja pysyvää elämääni?
Tiedostan kaikki ongelmani mutta omaa ajatusmaailmaansa on helvetin vaikea muuttaa! Eikä tällä menolla kukaan mies pääse muurieni yli koska osaan olla todella itsepäinen.

Hyppäänkö kylmään järveen vai tungenko pään lumikinokseen että tämä nainen vähä heräis. Help.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


jäätäväää kirjoitti:

Moi ihmiset!

Jotenkin tosi outoa avautua yleiselle keskustelupalstalle, vieraille ihmisille.. Mut yritetään, lyhyesti ja ytimekkäästi!

Oon 29v n. Yleisesti ottaen pidän hirveästi asioita sisälläni. Mikä on huono juttu koska elämässäni on tapahtunut paljon kaikkea, ihan lapsuudesta lähtien. En osaa näyttää tunteitani saati puhua niistä. Olen kateellinen naisille jotka pystyvät esim itkemään miehensä edessä, mutta samalla mielessäni tuomitsen heidän heikkouttaan. Ristiriitaista.

Jotenkin vedän puoleeni kunnollisia, tunteitaan näyttäviä miehiä. Ei välttämättä mitään hiirulaisia vaan ihan kunnon Miehiä. Ongelma onkin etten päästä ketään lähelle, vaikka mies osoittaisi aidosti kiinnostustaan ja todella yrittäisi saada muhun kontaktia. Olen miettinyt että olen parisuhteeseen sopimaton/kykenemätön, en osaa tunteilla enkä olla "normaali nainen". Tunnelukkojen sijaan sitten olenkin erittäin seksuaalinen, olematta kuitenkaan tyrkky. Tästä oon saanut paljon kommentteja miehiltä; toiset tykkää paljon, toiset taas kokee suuria suorituspaineita kanssani seksuaalisuuteni takia.

Muutamia seurusteluyrityksiä kyllä ollut mutta en osaa olla mustasukkainen, kysellä toisen kuulumisia koska kyllähän ihminen tarvitsee tilaa?! Itselläni nousee karvat pystyyn jos joku vahtaa liikaa menojani, tässä ehkä syy.

Olen hoitoalalla joten oikeasti olen fiksu ja asiallinen, empaattinen tyyppi. Kaunis ja viehättävä nainen. Siviili/ mieselämässäni olen sitten jotain ihan toista.

Nyt taas annoin yhdelle kunnolliselle ja mukavalle miehelle pakit, halusi päästä sisimpääni mutta järkeistin koko asian ja juoksin pois. Olen kyllä yrittänyt puhua tunteistani läheiselle ihmiselle mutta minulle tulee aina niin typerä olo ettei keskuteluissa olla pitkälle päästy.

Tätäkö tää mun tulevaisuus tulee olemaan? Harrastan hetken huumaa ja torjun kaiken mikä voisi tuoda jotain hyvää ja pysyvää elämääni?
Tiedostan kaikki ongelmani mutta omaa ajatusmaailmaansa on helvetin vaikea muuttaa! Eikä tällä menolla kukaan mies pääse muurieni yli koska osaan olla todella itsepäinen.

Hyppäänkö kylmään järveen vai tungenko pään lumikinokseen että tämä nainen vähä heräis. Help.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu