Mikä minä olen?
Ajatukseni vastaavat anorektikoiden ajatuksia hyvinkin paljon. Olen täydellisyyteen pyrkivä, liikun pro-ana sivustoilla/foorumeilla, tunnen suurta ahdistusta painostani ja yritän laihduttaa ja liikkua millä keinolla hyvänsä.
On päiviä jolloin syön alle 1000 kaloria, mutta joskus sorrun ja kalorit nousee. Herään melkein joka aamu lenkille ja teen lihaskuntoni. Sortumisen jälkeinen ahdistus ja omatunto ovat kamalimpia asioita joita tiedän.
En tiedä miten voisin olla sortumatta joka helvetin kerta ja saisin kalorit pidettyä pieninä? Jos saan vastauksia, että syö vaan rauhassa, niin painukaa v*****n. Se tekee minulle pahan olon, ja haluan vain laihtua. Olen yrittänyt 3 kuukautta laihtua, mutta paino on pysynyt samana ellei noussutkin. Voinko olla niin huomaamattani syödä jotain joka on nostanut energiani 2000 kaloriin?
Olen oikeasti ahdistunut, vihainen ja surullinen tällä hetkellä. Minulta ei löydy uskoa, motivaatiota, tahdon voimaa, kontrollia pitämään kalorit matalina. Mutta joka kerta kun syön masennun aina vain lisää ja pahemmin. Ruoka vain vie voiton.
Oikeasti. Olen pyytämässä apua TEILTÄ. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Haluan laihtua, piste.
Ajatukseni vastaavat anorektikoiden ajatuksia hyvinkin paljon. Olen täydellisyyteen pyrkivä, liikun pro-ana sivustoilla/foorumeilla, tunnen suurta ahdistusta painostani ja yritän laihduttaa ja liikkua millä keinolla hyvänsä.
On päiviä jolloin syön alle 1000 kaloria, mutta joskus sorrun ja kalorit nousee. Herään melkein joka aamu lenkille ja teen lihaskuntoni. Sortumisen jälkeinen ahdistus ja omatunto ovat kamalimpia asioita joita tiedän.
En tiedä miten voisin olla sortumatta joka helvetin kerta ja saisin kalorit pidettyä pieninä? Jos saan vastauksia, että syö vaan rauhassa, niin painukaa v*****n. Se tekee minulle pahan olon, ja haluan vain laihtua. Olen yrittänyt 3 kuukautta laihtua, mutta paino on pysynyt samana ellei noussutkin. Voinko olla niin huomaamattani syödä jotain joka on nostanut energiani 2000 kaloriin?
Olen oikeasti ahdistunut, vihainen ja surullinen tällä hetkellä. Minulta ei löydy uskoa, motivaatiota, tahdon voimaa, kontrollia pitämään kalorit matalina. Mutta joka kerta kun syön masennun aina vain lisää ja pahemmin. Ruoka vain vie voiton.
Oikeasti. Olen pyytämässä apua TEILTÄ. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Haluan laihtua, piste.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitat, että haluat apua. Ymmärsin, että haluat apua nimenomaan laihtumiseen. Minulla on täysin sama juttu ja samantapaisin sanoin voisin kuvata omia ajatuksiani. Mutta: koska tämä palsta on tarkoitettu keskusteluun syömishäiriöistä ja niistä toipumisesta, olet ehkä väärässä paikassa. Kyllähän täällä näyttävät monet hakevan seuraa laihdutukseen, minkä arvelen olevan vastoin palstan tarkoitusta. Siitä syystä ainakin minä olen vähitellen siirtymässä pro ed -henkisille sivustoille, joiden sisältö ja tavoitteet vastaavat ajattelutapaani.
Mietin samoja juttuja kun sinäkin. En osaa hallita omaa syömistäni. Joinakin päivinä pystyn hallitsemaan syömisiäni ja olen ylpeä joinakin päivinä syön normaalisti ja pelkään että minulla on joku syömishäiriö. Joinakin päivinä syön ihan hirveästi ja haluaisin että minulla on syömishäiriö että laihtuisin ja minulla olisi hyvä itsekuri. Häpeän ajatuksiani enkä pysty hallitsemaan enään niitäkään. Ahdistun helposti ja välillä kun katson peiliin koko vartaloon leviää itseinho ja alkaa itkettämään ja tulee paha olo niin että hengitys alkaa nopeentumaanövoin huutaa vanhemmillekkin että olen ruma ja etten halua mennä mihinkään tai elää. Häpeän sanojani seuraavana päivänä ja pyydän anteeksi.onneksi noita päiviä on vielä ainakin aika vähän. Pystyn kuitenkin iloitsemaan elämästä yusein ja nauramaan ystävieni kanssa ja suhteet ei ainkaa vielä oo menny huonoiks ja pyrin siihen ettei todellakaan mene! Sunkin kannattais laittaa elämän jutut tärkeys järjedtykseen eikä miettiä vain painon laskua. Koska se ei edes ole hauskaa koska kenen kanssa sä voit iloita sen jälkeen jos laihtuisit jos ei ole kavereita?
Mulla tullut just 10 vuotta täyteen niin huonolla itsetunnolla, että en ole koskaan tyytyväinen kroppaanikaan. Joku syömishäiriö kai tämäki oikeestaan on. Mulla oli 10v. sit vuoden buliminen anoreksia, mut sen jälkeen paino vaihdellu ja oon lihonu, laihtunu, lihonu ja laihtunu lyhyissä jaksoissa useita kiloja, maksimissaan 20kg.
En jaksa, ku mulle toisinaan huomautellaan siit, et oon keskivertoo tanakampirakenteinen. En o painoindeksinkään mukaan liian lihava vaan aivan sopusuhtainen, mutta minusta tuntuu toisenlaiselta.
Haluaisin vaan laihtua ja laihtua, enkä tunnu olevan tyytyväinen oikeen ikinä. N.60kg olis nyt tavoitteena saavuttaa. Oon 70kg ja 171cm täl hetkel, ja vaikka välil tuntuu, että kivahan se on, että on naisen eikä pojan näköinen tällä kropalla, ei se siltikään riitä.
Painoni sahaa ees taas. Välillä ahmin hirveitä määriä esim. kk:n ja sitten olen hyvin pienellä määrällä ruokaa. Lisäks tuntuu, ettei ongelmani vaikeutta tajuta oikeen missään, ei edes lääketieteen ammattilaiset. Olenhan heidän näkemyksen mukaan hyvinkin sopusuhtainen, jolloin ongelma jää astman ja masennuksen taakse, enkä tunnu tervehtyvän ja saavan parempaa oloa itseni kanssa koskaan.
mikaela .... kirjoitti: "Sunkin kannattais laittaa elämän jutut tärkeys järjedtykseen eikä miettiä vain painon laskua. Koska se ei edes ole hauskaa koska kenen kanssa sä voit iloita sen jälkeen jos laihtuisit jos ei ole kavereita?"
Hei nuoret! Olisiko todella syytä ajatella asioiden tärkeysjärjestystä, kuten mikaela ehdottaa! Terveys on tärkeintä, silloin jaksatte iloita ja nauttia elämästä, ystävien seurasta, nuoruudesta. Kaikkien teidän neljän kirjoitukset sisältää pahaa oloa siitä, että "pitäisi tai on jopa pakko laihtua", olette tyytymättömiä kehoonne ja siitä kärsii mielenne. Teiltä jää elämän nautinnot nauttimatta, koska ohitatte ne "tärkeämmällä", eli laihtumisella, jopa tahdolla sairastua vakavaan sairauteen.
No, suosittelen, jättäkää turhat herkuttelut, limsat, ym vähemmän terveelliset (esim. nopeita hiilareita sisältävät) vähemmälle, edes vähän kerrassaan. Keho ottaa kaiken talteen, "se on kuin säästöpossu, joka pitää kolikot, mitkä se sattuu saamaan, jos sitä ruokkii huonosti ja harvoin". Syökää sen tilalle tavallista ruokaa, hedelmiä, mistä yleensä saadaan joka päiväinen ravinto.
Toivon teille ryhmähenkeä suuntana terveys, ei syömishäiriösairaus, joka pihteihin saadessaan pitää teitä kuin vangittua lintua suljetussa häkissään. Kenenkään en usko sisimmässään toivovan itselleen vakavaa sairautta.
Jos tahdotte lisää tervettä infoa, lukekaa www.syomishairioliitto.fi sieltä ei tieto ja opastus lopu heti kesken!
Hyvää syksyn jatkoa teille kaikille!