tuleeko kohtaus aina yllättäen vai tunnetteko sen tulon?

Huikea määrä! Tuntuu uskomattomalta. Itselläni kohtaukset ovat hyvin psyykkis-fyysisiä. Ne ovat muuttaneet muotoaan lääkityksen ja vuosien myötä, mutta fyysisiä oireita on sydämentykytys, hengen haukkominen, hengityksen tihentyminen, nieleskely, puheen taukoaminen eli hieman niin kuin paniikkioireita. Psyykkisiä ns. deja vu -tunne eli ennestään koetun tunne, "pysähtyneisyys", ajatuksen lukkiutuminen. Tuntuu, kuin olisin hetken muissa sfääreissä ja saatan alkaa toistaa jotain liikettä tai jos kuuntelen jotakuta, puhe ei mene välttämättä perille.

Saattavat kestää ihan vain muutaman sekunnin. Mutta onko sinun kohtauksesi samalla tavalla psyykkis-fyysisiä?

en tiiä tarkalleen mitä tarkoitetaan psyykkis-fyysinen epilepsia..

Voiko olla mulla epilepsiasta kyse, jos kohtaukset pysyy takuuvarmasti poissa jos olen makuuasennissa tai jos on mielenkiintoista tekemistä joka pitää innokkuutta yllä?

Kuvittelisin epilepsian olevan sellasta että se voi tulla ihan milloin vain,missä mielentilassa tahansa?

Epilepsia on kyllä vähiten toivottuja diagnooseja kun mulla on lentolupakirja,eli harrastan lentämistä..epileptikoilta lentäminen on täysin kiellettyä.
Toivon että tässä on jotakin muuta, jospa mul siis on jokin muu vika,jonka oireina on epilpeptiset kohtaukset ja saa korjattua pois vaikka jollain leikkauksel.

Vaikea ottaa kantaa onko sinulla klassista epilepsiaa vai mistä kohtauksesi johtuvat. Itse siis kuvailin tyypillistä kohtaustani, eli yhdessä kohtauksessa on tavallaan kahdenlaisia oireita. Minulla on ohimolohkoepilepsia, enkä saa tajuttomuus-kouristuskohtauksia. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kohtauksia voi saada periaatteessa koska vain jos on päällä provosoivia juttuja (esim. univelkaa tai krapula). Itse myös saan niitä harvemmin, jos olen keskittynyt tekemään jotain. Kaikki keskittyminen menee johonkin niin tiukasti, että kohtausta ei ikään kuin "anna" tulla. Itselläni asento ei varsinaisesti vaikuta, mutta levossa ei varmaan monelle niin usein tule kohtausta. Tosin itse saatan saada kohtauksen joskus, kun olen unen ja valveen rajamailla, eli nukahtaessa mutta sellaisessa tilassa että tunnistan kohtauksen vielä tulevan. Aivot kai menevät silloin tietynlaiseen tilaan. Minusta se on aika outoa, koska kuitenkin lepää eikä rasita itseään ja kohtaus saattaa tulla.

Ja ohimolohkoepilepsian voi parantaa jossain tapauksissa leikkauksella, mutta se edellyttää että kohtaukset lähtevät vain toiselta ohimolohkolta. Leikkauksessa kun poistetaan se alue, mikä kohtauksia saa aikaan, mikäli nyt oikein olen ymmärtänyt. Itselläni niitä lähtee molemmilta puolilta, joten minua ei voida leikata.

mielenkiintoista, meillä on siis jotain samaa, että kun olemme keskittyneet johonkin tekemiseen nii kohtaukset eivät "anna" tulla..jokin aika sitten kokeilin saada kohtauksia kuvatuksi nauhalle,oli pari kännykkää kuvaamassa asunnossani ja silloin kohtauksia ei tullu millään,kun tiedostin kamerat ja toivoin saavani kohtaukset nauhalle..ihan kuin kamerat paransi minut,heh.. Mut kyl lopulta sain "keskitason" kohtauksia nauhalle ja näytin neurologille .

Jaa että leikkaus voisi auttaa..ehkä voisin saada lentolupakirjan takaisin jos olisin taas terve,että lääkärin mukaan mulla ei olis epilepsiaa enää.

Lääkkeillä hallintaan saatu epilepsia ei kelpaa lentolupakirjan takaisin saamiselle.

Jos en harrastais lentämistä nii ei tää epilepsia harmittais juuri ollenkaan jos saisi lääkkeillä kohtaukset pois ja jos pystyisin lukemaan kirjoja yhtä hyvin kuin aiemmin ja pitämään opetusluentoja kunnolla..nyt tää trileptal lääke pistää sellaseen pöllyyn, että aivoja jumittaa..

Heh! Näyttää olevan muutakin samaa. Olen ollut sairaalassa video-EEG-tutkimuksessa pariinkiin otteeseen. Siinä laitetaan muutamaksi päiväksi huoneeseen, jossa on kamerat kuvaamassa, ja jätetään lääkkeet pois. Ja molemmilla kerroilla en millään meinannut saada kohtausta, vaikka olin monta päivää ilman lääkkeitä! Ensimmäisellä kerralla kun olin lähdössä ja tutkimus oli lopetettu eli kamerat pistetty pois kuvaamasta niin eiköhän silloin tule kohtaus! Toisella kerralla muistaakseni yksi kohtaus saatiin videollekin. Toki, kun on koko ajan sairaalahuoneessa, siinä on levossa eikä elä tavallista arkea, joten tulevathan ne kohtaukset pienemmällä todennäköisyydellä vaikka lääkkeet jätettäisiin poiskin. Mutta kyllä ne kamerat tiedostaakin ja se ihan varmasti vaikuttaa siihen, antautuuko sille kohtaukselle.

No sanoisin että melkein sama homma. Saatan jo aamulla tuntea että on "kohtauspäivä" vaikka kohtaus tulisi vasta seuraavana yönä. Se tunne on vain jännä aavistus, sellainen outo, hieman jopa rentouttava olo.
Yksi päivä kun sitä mietin, niin tajusin että en ole koskaan saanut kohtausta julkisilla paikoilla tai koulussa, vaikka outoa oloa ja tuttua tunnetta kylläkin on ollut, ja vain pari kertaa olen työpaikalla saanut kohtauksen (silloinkin omassa työhuoneessa istuessa).
Eli kai pään pitää olla oikeasti rentoutunut, jotta kohtaukset tulevat. Minullakin ne yleensä tulevat yöllä.