Hei, Kuinka moni teistä on yhä aktiivisesti työelämässä kiinni?
Odotteletteko eläkkeelle pääsyä tai siirtoa muihin aktiivisuuksiin nykyisen sijasta?
Tuo kysymys esitetään vähintään kerran viikossa, aivan kuin olettaen etta kun se maaginen eläkeikä on saavutettu, sitten koko elinikäinen työsarka vaihdetaan johonkin uuteen ja erilaiseen.
Mutta kun minä pidän nykyisestä työstäni! Vielä yli-ikäisenäkin! :) Joskus tuntuu että melkein anteeksipyydellen saa kertoa miksi oma ammatti on niin antoisa ettei siitä halua luopua kuin pakon edessä.
Odotteletteko eläkkeelle pääsyä tai siirtoa muihin aktiivisuuksiin nykyisen sijasta?
Tuo kysymys esitetään vähintään kerran viikossa, aivan kuin olettaen etta kun se maaginen eläkeikä on saavutettu, sitten koko elinikäinen työsarka vaihdetaan johonkin uuteen ja erilaiseen.
Mutta kun minä pidän nykyisestä työstäni! Vielä yli-ikäisenäkin! :) Joskus tuntuu että melkein anteeksipyydellen saa kertoa miksi oma ammatti on niin antoisa ettei siitä halua luopua kuin pakon edessä.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Minä olen yksi niistä ahneista vanhuksista jotka ei osaa pysähtyä.
Mehän kuulema riistetään leipä nuorison suusta.
Ei päästetä niitä raskaisiin roskahommiin.
En vaan osaa alkaa makaamaa laakereillani,on kiva olla hommisaa, sentään nuori ja virkee.
Sama vika "Rahikaisella". Hommia tulee eteen tasaiseen tahtiin.
Olenkin miettinyt, osaisinkohan lopetta kokonaan. Taitaisin pitkästyä ja ikävään kuolla.
Jo parin päivän luppoaika tekee olon niin turkasen rauhattomaksi.
Totuus on myöskin se, että nykyisin ei eläkkeelläni tule säällisesti toimeen.
Eläkkeelle jäätyäni, tuntui että eläke on hyvä.
Hallitukset on käyneet kukkarollani alvariinsa.
Eäkkeeni ostovoima on noin puolet siitä, mitä se oli sen saadessani. Voiha sen Saat.. Sarvipäät.
Kyllä, sinäkin, kotikiusattu, olet niin raaka, että teet työt, ja päästät pullamössösukupolvelaiset niin vähällä, että ne vauhkoontuvat.
Naurattaa, tulee taas kerran hätä käteen. pitänee mennä lepäämään.
,
Lopetin työt 6 vuotta sitten ja kyynelillä.
Työ on Tielle.
Olen vuoden "naatiskellut", töissä olin kuusvitoseksi asti. Eiköhän se riitä?
Nyt oikeasti pitäisi pikkuhiljaa lakata laiskottelemasta ja keksiä SE hobby mikä seuraavina vuosikymmeninä vie suurimman osan ajastani. En vaan vielä ole päättänyt mikä se voisi olla... haku on siis päällä ;-/
Me täällä olemme hyvin rikkaita.
No puolella teholla, osa-aikaeläkkeellä. Kai sillä vielä jokusen vuoden jaksaa.
Olen ollut eläkkeellä jo 5 vuotta, mutta tavallaan teen työtä, koska meillä on lasteni kanssa oma yritys. Minulla on eläkkeeni, lapsilla palkkansa, jote emme elä yrityksemme varassa. Silti on tehtävä esim. veroilmoitus ja huolehdittava ALV:stä ynnä seurattava aikaansa. Ja työtä riittää niin paljon kuin haluaa tehdä, mutta tuossa vapaaehtoisuudessa on hohtonsa. Varsinaiseen leipätyöhöni en enää kaipaa, vaikka pikkukeikkaa tein pari vuotta eläkeläisenä.
Tarkoitus on jos työnantaja suostuu tehdä näitä autonkuljettajahommia 70 vuoteen asti. Sitten aloitetaan mökkielämä ja ehkä matkustellaankin ja ollaan lastenlasten kanssa,joille ei nyt jää aikaa juuri yhtään.
Älä elä sitkun elämää, elämä on tässä ja nyt. Onneksi jäin 56-vuotiaana osa-aika eläkkeelle. Sain näin yhteisiä eläkehetkiä mieheni kanssa. Oikealle eläkkeelle siirtyessäni hän oli jo lentänyt pilvien päälle.
Järkyttävää, että ikäloput saavat ajaa monikymmenpäistä lastiaan loputtomiin.
http://www.youtube.com/watch?v=Ep68p2d0Hls
Ja jotkut alkoivat inistä?
Harrastuksesta toimeentulo vai toimeentulosta harrastus?
Onnittelen ensimmäisen ryhmän ihmisiä jotka luovalla toiminnalla, itseään toteuttaen voivat elättää itsensä ja tarvittaessa läheisensä sekä maksavat harrastuksestaan vielä veroakin.
Säälin niitä ihmisiä joille työstä on muodostunut "harrastus", tärkein osa elämää joka ohittaa kaiken muun.
En tarkoita täydellisesti mutta on järjestyksessä ykkönen.
Minua lohduttaa ajatus etteivät he itse koe tilannettaan ahdistavana vaan turvallisena ja itsensä tärkeinä yhteisön jäseninä.
Vm. ryhmästä minulla on useita henkilökohtaisia havaintoja.
Joopa joo, taas.
Eiköhän useimmille työ ole elämää ylläpitävä pakko, kun oravannahkoillakaan ei voi enää ostaa.
Rutiinit tekevät useimmille turvallisuutta, sillä, näet, nimittäin.
Älä sure veliseni meiän taivasosuuren puolesta,me ollaa tasen kanssa todellisia kultakaloja elekefirmoille..
loppuun asti maksamme veromme ja kuolemme saappaat jalassa ,joku nauttii makaamisesta me otsalle kohoavista hikipisaroista.
Kuka määrittää miten ihmisen kuuluu elää, kaikki normit on ihmisten tekemiä .
Oisko komeenpaa lähtöä kun möyryävän traktorin puikoissa ,lumen lentäessä alueauran siivistä, matkan päättyessä tienvarren lepikkoon.
Lumi varisisi koneen päälle kuorruttaen sen valkoiseksi ja pakoputken kuumuus antais hennon höyrypilven ilmoille.
Se valkonen sauhu olis kun paavin merkkisauhu, ilmottas kaikille et nyt se idiootti lähti.
Siltikin, kultaseni, otaksutaampaa on näivettyä sairaalasängyssä.
Pissaten ja kakaten alleen, saaden vettä vain silloin, tällöin. Ruokaa, muusattua huulilleen saattaa hoituri, kun ehtii, jos edes ehtii.
Kovin kummoiselta ei tunnu, tulevaisuus, jos sitä edes on.
Itse asetettu pakko!
Kyse on kuitenkin vaihtoehdoista,
Työ ei ole elossa pysymisen edellytys!
Mitä pitää tärkeänä?
Materiaalisia puitteitako, jos niistä ei ole huolehtinut aikanaan, vai elämän sisältöä ilman "pakonomaista" työtä?
Työssäkäyntihän loppuu joka tapauksessa. Miten on elämän jatkumisen laita?
Loppuuko sekin siihen?
Ymmärrän lähtötunnelmasi!
Ajattelen hieman samoin.
Äkkilähtö lavalla. Maastavedossa tangossa rautaa tasalukemat ja kerralla POKS!
Tai hiihtoladulla, reilussa nousussa, tai, parasta kaikessa, intiimitilanteessa silläkin uhalla että siitä jäisi vaimolle ikävä muisto.
Onhan näitä unelmavaihtoehtoja.
Elämää ei voi pitkittää.
Millä ostat kaipasta ruokaa, muulla kuin palkalla tai eläkkeellä ansaituilla rahoilla?
Taisin kadottaa viestisi jekun?
Työ on pakkoliike elämän ylläpitämiseksi.
Niinpä, unelmaa, pelkkää.
Miksi pitäisi saada pakkolento, noin vain, kun useimmat kärsivät kauan?
Tässä 60 ikäluokassa on vaihtoehtoja.
Kenekään ei ole PAKKO roikkua työn syrjässä kiinni.
Eipä näytä olevan nuoremmillakaan.
Turha ryhtyä luettelemaan vaihtoehtoja. Eiköhän itse kukin ole niistä selvillä!
Vahva epäilyni työssä roikkujien motiiveiksi on muutoksen pelko, tarpeelliseksi tuntemisen tarve, sosiaalinen "köyhyys" tai kykenemättömyys tinkiä totutuista aineellisista puitteista.
Kukin valitsee omakseen tuntuvan tavan loppuvuosikseen joiden määrää ja laatua kukaan ei ennakkoon tiedä.
Tunnen toki minäkin ihmisiä, joilla ei tunnu olevan elämää ilman työtä.
Työ, työ ja työ, vain se tuntuu olevan tärkeää.
Kaipa heiltä puuttuu muu sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten keralla, ja vain työ saa sen puutteen korvautumaan?
Oma valinta? Usein se puuttuu, pakon takia.
Just vaihdan uuteen duuniin ja innolla odotan, että pääsee aloittamaan. Toivottavasti Lokakuun alusta=)
Onnea sinulle, mukava kuulla, minusta työ on siunaus elämässä silloin kun siitä pitää.
Oma elämäni on täynnä "aktiivisuuksia". Kun se kolmas elämä joskus virallisesti alkaa, sitä tuskin silloin huomaa, koska niin suuri osa elämääni on tämä yrittäminen, joksi ne tätäkin hommaaa kutsuvat.
Vaikealta tuntuu ajatus, ettei tarvitsisi lähteä liikkeelle, johan kroppakin vaatii...
Ikää myöden olen tosin oppinut antamaan itselleni periksi ja laiskottelu ilman omantunnon tuskia onnistuu päivä päivältä yhä kevyemmin.
Tiedoksi
Linja-autonkortin voimassaoloaika päättyy,kun henkilö täyttää 70 vuotta.
Otapa selvää asioista, ennen kuin faktana puhut loppumisajasta.
EU.n päätöksellä kortti on voimassa vaikka 100 vuotiaalla, jos Lääkäri katsoo kunnon sallivan.
Nyt ei sallita ikärasismia silläkään alueella.
Nythän pitäisi jokaisen kyetä jatkamaan työuraansa oikein kunnolla.
Vtu vaikka nousis 150 vuoteen ,niin yli 65 vuotiaan ajamaan linja-autoon en astu jalallakaan. Korkeintaan kusen renkaille.
Älä älä...
Tiedän yli 65 vuotiaita linja-autokuskeja. Ikänsä ajaneet linjuria, eivätkä koskaan ole kolaroineet..
Sota ei yhtä miestä kaipaa, eikä meikäläinen sinua kyytiin rukoile. Ruuhkabussiin riittää tulijoita ilman sinuakin.
Viime kesänäkin hymyiltiin hieman vinosti tulla Tampereen Särkänniemen pysäköintialueella.
Meitä oli 42 Bussia parkissa. Vain kahdessa oli alle kuusikymppinen kuljettaja.
Pääosin olivat vakityöstä eläkkeelle jääneitä kuskeja.
Tulevaisuudessa joudut kävelemään paljonkin, jos päätöksesi pitää.
Nykyisi ei juuri nuoria Suomenkielen taitoisia kuljettajia kouluteta.
Se on nykyisin sitä maahanmuuttajien työllistämispolitiikkaa.
Työkkärit kyllä pistää "pitkäaikaistyöttömiä" kouluun. 9 kuukautta on päivärahat, ruoka, asunto ja terveydenhoito taattu.
Inssin suoritus ja sitten pari mokaa harjoittelussa. Taas ollaankin kortistossa.
Omaehtoiseen kortin hankintaan on nykyhinnoilla varaa vain Ison Talon pojalla ja tytöllä. Maksaa näet maltaita ja kaksi kaurasäkkiä lisäksi.
Pistäpä kielipuoli, maan tapoja ja historiaa tuntematon tilausajolle.
Maan karttakin pitäisi olla päänupissa kohtuullisesti, taukopaikoista ja nähtävyyksistä puhumattakaan. Niin- ja joka kaupungin Viinakaupan sijainti pitää olla selkeänä mielessä.
Ammattitaitoinen kuljettaja pitää porukan mielenkiinnon yllä matkalla.
Ei mennäkään pistees A pisteeseen B. Ollaan yhdessä virkistäytrymässä reissulla pois kotoa.
Kyllä näistä maahanmuuttajistakin tulee hyviä kuskeja ajan myötä. Tilausajokuljettajan "sisäänajo" kestää päteväksi ja ammattitaitoiseksi tulemiseen noin viisi vuotta.
Tilausajo ei olekaan vain ajamista. Se on kokonaisvaltaista palvelua lähdöstä paluuseen.
Astu Bussini ja nauti matkastasi. Kyytisi on vanhemmankin kuljettajan mukana taattu ja turvallinen.
Kyllä, olen vielä mukana työelämässä. Ja LL:elle: miten niin ettei ole pakko? Mitä vaihtoehtoja on jos sitten aikoinaan haluaa myös jotenkin elää eläkkeellään? Minä olen laskenut että omassa tapauksessani tuloni laskevat noin 50 prosenttiin jos menen aikanani eläkkeelle ja en katso selviytyväni sen kokoisilla tuloilla.
Toistoa!
Kyse on vaihtoehdoista.
Siitä mitä taso- ja laatutavoitteita on joutovuosilleen asettanut.
Ja onko niihin, ja joka tapauksessa alenevaan tulotasoon varautunut vai tulevatko ne "yllätyksenä"!
Ps. Oma eläkekertymäni on vajaa 40% 60%:n asemesta.
Tosin vaimo tuo yhteiseen kassaan kuukausittain 880€ joka on enemmän kuin mitä hän syö.
Kun on aktiiviaikana tottunut köyhyyteen ja kurjuuteen niin selviää pienelläkin eläkkeellä ilman vatsanväänteitä!
Kitos toistosta. Kaikille ei mene perille yhdellä kertaa, sen olen ammatissani todennut. Mutta: olen täysin tietoinen eläkkeeni tulevasta pienuudesta ja mitä asioita voin karsia alentamatta suuresti jo nytkin vaatimatonta elintasoani.
Probleemana on että en ole asunut tarpeeksi kauan täällä Ruotsissa saadakseni täyden eläkkeen, joten joudun kokoamaan sen pikku palasista, ja joitakiin palasia ei tule tulemaan, koska vuodet ja kiintiöt eivät ole täynnä ko. maiden sääntöjen mukaan.
Kohdallani eivät kaikki palaset kelpaa.
Sveduista ilkesivät vieläpä tiukata jälkikäteen verorästejä.
Osan pätkistä tein siellä bruttopalkalla, veroa maksamatta, vai jättiköhän työnantajapuoli maksamatta jotain?
"Pimeitä" töitä ja ennakkoverottomia portsarin askareita tehdessäni tiesin etteivät ne tule eläkekertymääni.
27-työvuotta siinä laskennassa on sentään mukana.
Hajanaisuudesta johtuen mukana ovat kaikki työsuhteeni Suomessa joten alkupään pienet palkat näkyvät kehnossa tuloksessa.
Tällä pärjäillään!
Vaatimattomasta elintavastani johtuen ei ole tarvinnut karsia mitään.
"Paloma.se.co"
Toinen vuosi on nyt menossa, siitä kun työnantajani totesi minun olevan kehäraakki.
Ja niin me "yhteistyössä" totesimme minun ansaitsevat kultaisen kädenpuristuksen.
Tämän vuoden alusta olen niitä puristellut.
Pari vuotta vielä, niin saan isohkon eläkkeen.
Ei se niin iso ole, mutta vähän isompi.
Korkeintaan kaksi kertaa vuodessa voin lennähtää luoksesi.
Karppaajana on myös ruokani kallista.
Luultavasti tulen kuihtumaan.
Ja kaikki tämä vain siksi että olin työssäni hyvä.
H.
Minun eläkkeeni tulee olemaan niiin pieni, että on pakko painaa töissä niin kauan kun saa ja terveys kestää.
Entä sen jälkeen?
Hei mulla on lasagnea uunissa sehän on karppajien safkaa eiksookin?
"Elämää ja työtä"
Valitettavan harvoin, ajattelevat lapsemme että vanhuuskin koittaa.
Ja valitsevat koulutuksensa tien vain sinne, missä on kivaa, ja kivasti helppoakin.
Ja usein ilman päätäkin, vaikka päätä olisikin.
60 porukalla oli ihan samat vaihtoehdot, vaan monella rahasta oli puutetta.
Mutta kyllä 60 porukallakin oli vaihtoehtonsa ja päänsä mukaan hekin lensivät.
H.
Minulla on aikaa kansaneläkeikään vielä yli seitsemän vuotta, ellen sitten viiden vuoden kuluttua luovuta ja siirry vilttiketjuun.
Tiedä olenko silloin enää hengissäkään, ken elää hän näkee.
Jouten en osaa varmasti olla jos kunnossa olen, aina sitä pientä puuhaa maalaisihminen keksii.
Puiden pilkkomista ja kasvimaan laittoo, kurpitsan kasvatusta ja marjan poimintaa.
Minua pitää keikkalaisena (hoitotyö) oikeastaan enää velvollisuudentunto. Kun työvoimasta on pulaa, vanhakin kelpaa ja kun tuttu kysee, ei aina kehtaa kieltää. Viime aikoina "excuse" on ollut tämä kulkeminen paikasta toiseen.
Eläkkeeni jäi pieneksi kotonaolovuosien ja keikkatöiden vuoksi. Tyypillinen naiskohtalo: lasten- ja vanhan äidin hoito vei elämästä kymmenen vuotta.
Sen jälkeen tein yksinhuoltajana osa-aikaista työtä, jopa sellaisissa tehtävissä, joista ei kertynyt eläkettä (ei pimeitä töitä). Tämä kaikki oli tietenkin tiedossani, joten eläkkeen pienuus ei tullut yllätyksenä. Yksinään eläen olisin tietenkin vielä köyhempi kuin nyt, mutta pärjäisin kyllä, koska minulla oli myös "lihavia vuosia", joina saatoin varustautua tähän elämänvaiheeseen.
Ymmärrän kyllä aloittajan pulman. Ei tarvitse olla mitenkään "epänormaali", jos viihtyy työssään ja tahtoo siinä jatkaa mahdollisimman pitkään. Nythän se mahdollisuus meillä on. Itse huomasin, että voimat alkoivat selkeästi vähetä kuudenkympin jälkeen, mutta riippuu varmasti työn luonteestakin, tuntuuko ikä vai ei.
Ihannetilanne, oma valinta eikä pakonomainen!
Onnitteluni!
Minulla oli pesässäni käenpoikanen.
Olimme vuosia aikaisemmin sopineet työssä käymisen lopetuksen ajankohdan "noin" tarkkuudella.
Sovitun ajan koittaessa niuhotti vaimoni lopetuksesta.
22-vuotta saman marketin kassalla oli nähtävästi ollut liikaa lyhennnetystä työajasta huolimatta.
Tosin hän ei sanonut kaipaavansa niitä ruokia eikä viivakoodeja vaan ihmisiä.
Itse tulkitsen tuon "jumittumiseksi".
Ei se sentään ylivoimaisen vaikeaa ollut mutta ikä, 52-v, olisi kohta ollut liikaa ajatellen lopetuksen siirtämistä.
Mukautuminen joutilaisuuteen tapahtui nopeasti eikä hän ole entiseen kaivannut mutta yllättävä reaktio minulle.
Minusta muu tilanne olisi ollut älytön. Minä täysin vapaa ja vaimo jyystämässä marketin kassalla 6h / päivä!?
Sosiaaliset suhteet, mm. samoja aikoja vetäytyneet työkaverit, suurempi panostus harrastuksiin kuten yhdistykset ja urheiluseura, kerhotoiminta sekä yhdessä, että tyttöporukassa matkustelun ajallinen vapaus helpottivat oloa.
Ja olenhan minä olemassa!
Just joo Lasse. MIkä siinä on, että miehet haluaa eläkkeelle jäätyään vaimot kotiin ? No, teillähän on ymmärtääkseni mennyt mallikkaasti, mutta mun veli haaveili monet vuodet lottovoitosta, että voisi "ostaa" vaimon kotiin. Kuitenkin itse urheilee ja harrastaa yksikseen aika paljon...
Pienipalkkaisen vaimon kotiin jääminen ei tee suurta lovea perhebudjettiin.
Viimeeksi kuolleen kaverini vaimo jäi kotiin Nordean ensimmäisessä lähdössä.
Kaveri puolestaan ei suostunut luopumaan työpaikastaan kirveelläkään.
Luottamusmiehen status suojeli kun kaikki muut pantiin mäkeen syntymäajan perusteella.
Suunnitelmiimme sisältyi mm. talvien viettäminen Espanjassa.
Kahden talven jälkeen rajoitimme oleilun kevääseen ja syksyyn.
Espanjan lisäksi teemme vuodessa ka. 4-matkaa.
Tosin kestoltaan vain 2-viikkoa.
Kokoaikaisen yhdessäolon katkaisee sopivasti vaimon tyttöjen matkat.
Silloin on helppo todeta jotain puuttuvan elämästä.
Huom! En kaipaa passausta vaan yhdessä oloa!
Kotona ollessamme, yhteisten yhdistysharrastusten lisäksi minulla on vain punttisali, 6krt/viikko, yhteensä noin 10-tuntia.
Muistan tuon kyllä, ettet ole passattavia. LL - kunhan kiusasin. Mutta noin yleisesti. Minusta miehet ovat riippuvaisempia puolisostaan kuin naiset. Se näkyy leskeytyessäkin. Naiset toipuvat yleensä helpommin.
Tämä muurahainen on lopettelemassa ahertamista, eikä tunnu yhtään pahalta :)
Jos alat oloneuvokseksi silloin ei voi vetää lonkkaa.
Se lasketaan työksi.
Näin olen "kuullut", että Pirre* aloittaa uuden elämänvaiheen, muuttoineen kaikkineen. Silloin kai sitä pitää, kun vielä jaksaa...