Kerron lyhyesti tarinani. 1969 sairastuin imusolmukesyöpään, sain sädehoidot.1973 tauti uusi sain taas sädehoidot. 1976 tauti uusi taas, sain sytostaatit. 1984 mieheni sairastui mahasyöpään johon hän kuoli 1985. 2004 paksusuolesta löytyi niin paljon polyyppejä että se piti poistaa. 2007 oikeasta rinnasta löytyi syöpä.Rinta poistettiin. 2011 helmikuussa rinnassa olevasta näpystä löytyi tyvisolusyöpä. 2011 syyskuussa vasemmasta rinnasta löytyi syöpä, rinta postettiin 13/9.Nyt pitäisi saada neuvoja millä sais "nupin" kestämään sillä olen alzheimerin tautia sairastavan avomieheni omaishoitaja
Tarinani syövästä
syövän riivaama
11199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Edelleenkin voimia ja jaksamista.
Ompa teitä koeteltu,voimia jaksaa.
Kiitos ,niitä voimia nyt tarvittais.
Kiitos
Onko sinulla mitään harrastusta tai jotain hyviä ystäviä.
Eipä ole kumpaakaan, olemme tässä vaan kahdestaan. Tällä hetkellä en edes oikein tiedä kumpi on omaishoitaja.
Voinko rukoilla täällä teidän molempien puolesta.
On sinulla vaikeata ollut ja vieläkin.
"nupin" kestämään, aika vaikea kysymys itse en kestänyt, vaan romahdin täysin se oli lopullinen piste oma sairastuminen.
Olen elänyt sen jälkeen murrosvaihetta, etsin itseäni kuka minä olen todella? ja mitä minä todella haluan? Nöyrtyminen tosiasioiden edessä oli alussa vaikeata, menin piiloon.
Pitää miettiä sitä omaa jaksamista kun toista hoitaa, mieheni on hoitanut minut sekä kodin, ja kolme lasta kun olin poissa pelistä.
En huomannut hänen väsymystään, suljin silmäni ehkä-? Katselin tummia alusia ja kehotin nukkua enemmän, ei häntä vaivasi minun jaksaminen ei työasiat.
Onko sinulla ystäviä? minulle on antanut voimaa omat ystäväni, ihan lapsuuden ystäväni ovat tulleet takaisin elämääni, facebookin kautta löysin heitä ja he minut.
Olen vieläkin henkisesti väsynyt, ja suruakin on tullut tässä.
Nyt minulla on ollut mahdollisuus käydä yksin kävelemässä, ja se antaa minulle voimaa. Kävelen merenrannalla, lauttasaaressa on mahtavat ulkoilutiet.
Minä tarvitsen välillä yksinoloa, ja rauhaa. Kotonamme on kova meteli välillä.
Eipä ole ystäviä. Ainoat kontaktit muihin ihmisiin jää melkein kaupan kassan moi-vastauksiin. Tämäkin keskustelu helpottaa olotilaa. Tiedän ainakin että täällä on ihmisiä jotka ymmärtävät tilanteen. Terveet ihmiset eivät ymmärrä.
Voimia Sinulle!
ei voi muuta kuin ihmetellä miten olette jaksaneet.... ei tuo elämä ole oikeudenmukaista. miksi toiset saa nini paljon sairautta ja muuta ikävää ?
yritä sairaalanhoidon kautta saada apua.toivon kaikkea hyvää sinulle ja voimia. alzeimerin tauti on raskas sivusta katsoa. isäni kuoli samaan tautiin ja äiti sairaana häntä hoiti.